Sanan voimalla
Sanan voimalla

Eve Hietamies koki unohtumattoman paskaa palvelua

Parikymmentä vuotta sitten Helsingin keskustassa sijaitsi italialaisravintola, jonka tarjoilija oli niin tyly, että ravintolassa käyminen muuttui viikonloppujen ohjelmanumeroksi. Asiakkaille äyskivä ja patalaiska tarjoilija teki ruokailusta ainutlaatuisen. Legendaariseksi nousi ystäväni tarjoilijalle sanoma lause: ”Anteeksi, että häiritsen teitä työaikana, mutta saisimmeko ruokalistat”.

Eve Hietamies
Eve Hietamies

Joskus huono palvelu voi olla suorastaan unohtumatonta. Tammikuun puolessavälissä sisko vei ulos syömään. Odotimme kadulla sisäänpääsyä, kun tarjoilija kurkisti ovesta, näki ihmismäärän ja manasi, että ”voihan v…u”. Sitten hän päästi sisälle ja alkoi rähjätä asiakkaille, koska kassakone hidasteli. En ollut uskoa korviani.
Ravintola oli kauhea. Musiikki soi liian kovalla, pöytiä ei ollut katettu, tarjoilijoita ei huvittanut tarjoilla, ruokailuvälineet paiskattiin pöytään, valkoviini oli lämmintä, pääruoka haaleaa. Koko pöytä ehti syödä, ennen kuin sisko sai alkuruokasoppansa. Ja koska sisko hidasteli, tarjoilija tokaisi selän takana, että ”syö se nyt, saatana!”
Kun pääruoka (kana) tuotiin pöytään, tarjoilija katseli lautasta apeana.
– Ennen niin iloinen. Nyt niin kuollut, ja surullinen.
Ja kun palasin vessasta, tarjoilija istui tuolillani raskaasti huokaillen.
– Siis tajuutsä, kuinka rankkaa duunia tämä on?

Naurusta ei meinannut tulla loppua. Siskon joululahja oli helsinkiläisen ravintola Ruplan Paskan palvelun illallinen, jossa tarjoilijat ovat oikeasti ammattinäyttelijöitä. Tapahtumassa yhdistyy kolmen ruokalajin illallinen sekä esitys, K18 ronskin huumorin vuoksi.
Ensimmäinen illallinen järjestettiin keväällä 2016 ja ne ovat lähes loppuunmyytyjä. Idean saivat aikanaan näyttelijä Joonas Kääriäinen ja Ruplan Johannes Laine, jotka piipahtivat Amerikan-matkallaan töykeästä palvelustaan tunnetussa Dick’s Last Resort -ravintolassa. Suomalaisversio on erityyppinen, Amerikan serkku toimi innoittajana.

Tarjoilu  oli  niin hervottoman ala-arvoista ja huonolaatuista, että se nauratti vielä seuraavana aamuna. Yksi illan tarjoilijoista, radioteatterin näyttelijä Juha Pulli kertoi, että tietyt rutiinit (eli ruokailu) määräävät illallisen rungon, mutta valmiiksi käsikirjoitettuja kohtauksia ei ole.
– Eilen kassakoneen käsittämätön hitaus antoi oman mausteensa. Pyrkimyksenä ovat orgaanisesti syntyvät tilanteet, ei mitään väkisin väännettyä vääräleukaista räksytystä, Pulli sanoi.
Hommaa pyörittää kahdeksan näyttelijän porukka, joista yleensä kolme on paikalla. Omalla illallisellani ”paskaa palvelua” antoivat Pullin lisäksi näyttelijät Verneri Lilja ja Ella Lahdenmäki.

Lienee paikallaan kertoa vastakohta paskalle tarjoilulle. Porukka suomalaisia naiskirjailijoita meni kerran syömään Pietarissa Astoria-hotelliin. Kun repäisin sämpylän auki, sen sisällä sojotti paksu, musta hius. Vinkkasin tarjoilijalle, joka vilkaisi sämpylää, vei lautasen pois ja toi uuden sämpylän. Sanaakaan ei vaihdettu. Hetken päästä hovimestari ja kokki kurkkasivat keittiöstä.
Kun tuli jälkiruokakahvin aika, tarjoilija toi pöytäämme viisi pulloa venäläistä kuohuviiniä ja ilmoitti kohteliaasti sen olevan ”Tervehdys ravintolalta”. Naiskirjailijat riemastuivat ja ihmettelivät, mistä hotelli tiesi heidän olevan tunnettuja Suomessa. Katsoin hovimestaria, tämä kumarsi kevyesti.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *