Eve Hietamies: Yliluonnollista
Sanotaan, että kuoleman hetkellä elämä kulkee filminauhana silmien ohi. Höpö höpö. Ei se filminauha ole, se on pallo.
Olin noin 14, kun eräänä iltana kaveriporukka sai hyvän idean ja heitti minut kalliolta mereen. Päälläni oli 80-luvun muodikas huopatakki, joka imi niin paljon vettä, että takki muuttui raskaaksi kuin rautapallo.
Katselin kaukana ylhäällä olevaa veden pintaa ja tajusin hyvin rauhallisena, etten pääse ylös. En ollut paniikissa, en tuntenut pakokauhua. Ajattelin, että tällä tavalla siis kuolen, hukkumalla. Tämä on se minulle valittu tapa.
Sitten näin pallon. Ei filminauhaa vaan yksi täydellisen pyöreä ajatus, ymmärrys, joka sisälsi koko siihen asti eletyn elämän. Kuin olisi katsonut yhtä ainutta valokuvaa, joka sisälsi aivan kaiken.
Äkkiä tuntui kipua, kaveri kiskoi minua hiuksista. Olivat älynneet alkaa kalliolla ihmetellä, että miksi se ei tule pintaan.
Kymmeniä vuosia myöhemmin tapasin naisen, jonka kanssa tuli puheeksi kuolema. Nainen alkoi kertoa omaa kokemustaan, minä keskeytin. Sanoin kolme sanaa:
– Se on pallo.
– Kyllä. Se on pallo, nainen vastasi, tarttui käteeni. Ja me ymmärsimme toisiamme.
Minä uskon ja en usko yliluonnolliseen. Olen kirjoittanut lehtijuttuja niin ufoista, kummituksista kuin rajatiedosta. Olen tavannut ihmisiä, joille on tapahtunut selittämättömiä asioita. Olen suhtautunut asioihin avomielisesti tai skeptisesti.
Vielä 50-vuotiaana nukun valot päällä, koska pelkään pimeää. Olen kuullut aivan liikaa tarinoita malliin ”menin illalla poikani huoneeseen ja kuulin pimeydessä kahdet hengitysäänet. Laitoin valot ja huoneessa oli ainoastaan nukkuva lapsi…”
Ostimme omakotitalon, jossa elää poltergeist. Wikipedian mukaan se on räyhähenki, jonka tunnusmerkki on elottomien esineiden liikuttelu ja kummalliset äänet. Myös nestemäiset aineet voivat levitä.
Meillä kuuluu ääniä, esineet liikkuvat vaivihkaa ja lätäköitä löytyy lattialta. Eniten poltergeist riehuu keittiössä: roskapussin sisältö löytyy levitettynä lattialta, hellalta katoaa paisti, pöydältä täysinäinen kanamunakenno ja keittiötasolta paahtoleipäpaketti.
Sohvalta ja pihalta löytyy tyhjiä suklaarusinalaatikoita, sipsipusseja, juusto- ja makkara-paketteja. Poltergeist liikuttelee esineitä ja tuo sisälle risuja, kiviä, oksia, juurakoita, vanhoja luita sekä litimärkiä leluja.
Poltergeist on tuhonnut kumisaappaita ja lenkkareita, yhden ikonin, lähes kaikki talon henkarit ja eräänä aamuna lattialta löytyi tyhjänä säärikarvojen sokerointiin tarkoitettu vahapurkki. Pihalla poltergeist kaivaa kuoppia kukkapenkkeihin ja katkoo Terijoensalavista ala-oksia.
Kun illalla on siistiä, aamulla on kaaos. Yön aikana paranormaali ilmiö on levittänyt sohvatyynyjä lattialle, kiskonut kirjoja kirjahyllystä (ja pureskellut Veikko Hurstin kirjaa Sillä minun oli nälkä). Se runttaa mattoja, levittää kenkiä ja räjäyttää sanomalehtiä tai vessapaperirullia.
Eräänä talvipäivänä poltergeist oli vienyt osia imurista ulos lumihankeen, kaatanut joulukuusen ja levittänyt jouluvalot pitkin pihaa.
Olemme myös huomanneet, että keittiöön jääneet roskapussit tapaavat itsekseen räjähdellä ja lampaanpaisti oli ensin pöydällä, sitten ei.
Minulla on kaksi paksua, toopea koiraa, jotka yhtä lailla päät kallellaan ihmettelevät kodissamme riehuvaa paranormaalia ilmiötä.
Jatkamme ilmiön tutkimista.
Eve Hietamies