Järkevä kansa

Kysyimme Avun lukijaraadilta, mitä ajatuksia Suomen pakolaistilanne heissä herättää. Vastauksia lukiessani tulin hyvälle mielelle.

Hyvä mieli johtui siitä, että joukossa oli vain yksi avoimen vihamielinen kommentti. Kaikissa muissa pakolaistilanteeseen suhtauduttiin järkevästi ja analysoiden. Osoitettiin auttamishalua, mutta ruodittiin avoimesti myös ongelmia ja haettiin niille ratkaisua. Tässä pari esimerkkiä:
”Ei rajoja voida kiinni laittaa, mutta ns. elintasopakolaisuus pitäisi saada nopeasti kuriin. Tuet samalle tasolle kaikissa EU-maissa ja EU organisoimaan pakolaisvirtaa jo alkulähteille. Pakolaiskeskuksen pyörittäminen ei saisi olla miljoonabisnes.”
”Todelliset apua tarvitsevat aina tervetulleita.
Rikollisliigat pysykööt poissa.”
Uusi ja yllättävä tilanne kauhistuttaa aluksi kaikkia, sillä geeneihimme on kirjoitettu suojareaktio. Tunnemme epäluuloa uutta ja outoa kohtaan, sillä eloonjäämisviettimme mukaan tuntematon saattaa olla uhka. Ensi kauhistuksen jälkeen me suomalaiset kuitenkin pystymme miettimään järkevästi,
mihin uudessa tilanteessa ryhdytään.
Raivoajien on nykyisin helppo saada äänensä kuuluviin. Äänekkäimpien saamasta julkisuudesta syntyy väärä käsitys siitä, mitä suurin osa suomalaisista ajattelee. Useimmat meistä suhtautuvat
tähänkin ilmiöön kiihkottoman järkevästi.
Presidentti J. K. Paasikivi kiteytti suomalaisen asenteen siteeraamalla usein historioitsija Thomas Babington Macaulayn lausetta: ”Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku.”

Päätoimittaja Marja Aarnipuro