Jörn Donner: Venäjää ei uhkaa mikään, paitsi oma saamattomuus

Mitkä ovat maailman nykyiset ja tulevat suurvallat? USA:n asemaa ei hevin uhata, paitsi jos
Donald Trumpin munaukset tuhoavat maan maineen. On hyvin mahdollista, että neuvonantajat panevat hänet edes osittain aisoihin.
Tulevia, ja osittain nykyisiä, suurvaltoja ovat Kiina ja Intia, jossakin mielessä myöskin EU – niin kauan kun Angela Merkel pysyy Unionin epävirallisena presidenttinä.
Mutta sitten se Venäjä!

Jörn Donner
Jörn Donner

Vietin yhdeksän päivää Moskovassa paikallisten elokuvafestivaalien juryn jäsenenä. Vanha ystäväni Nikita Mihailkov, joka johtaa festivaalia, lienee osasyyllinen tähän kolmentoista elokuvan urakkaan minun kohdallani.
Mureneva Venäjän vaikutusvalta heijastuu tähän festivaaliin. Elokuvatuottajat kaikkialla maailmassa kilpailevat verisesti päästäkseen Cannesin, Berliinin, Venetsian, Karlovy Varyn ja Locarnon festivaalien kilpailuun. Moskovalle jää siten jäännöserä – mikä ei estä sitä, että mukanaolo siellä on kunniaksi.

Se arvovalta! Äskettäin presidentti Vladimir Putin sai kyseenalaisen kunnian keskustella Donald Trumpin kanssa, mikä ilmeisesti Kremlissä noteerattiin voitoksi, koska Venäjä edelleenkin havittelee tasavertaista asemaa suurvaltana.
Muistutan Putinin kuuluisasta lausunnosta, jonka mukaan Neuvostoliiton hajoaminen oli geopoliittinen katastrofi. Kaipa olikin, koska monet osat entisestä suurvallasta ovat lähteneet omille teilleen.
Ainoana kompensaationa on ollut Krimin niemimaan valtaus, mikä taas hiertää suhteita länteen.
Kaipa Venäjä on sotilaallinen suurvalta, mutta se ei auta, mikäli ei uhata ydinsodalla. Tarvitaan toisia keinoja.

Ulkoisesti Moskova antaa kuvan suurvallan pääkaupungista, paitsi että Kiinassa taitaa olla aika monta Moskovaa suurempaa metropolia.
Hotellistani filmifestivaalien alku- ja loppunäytöksen rakennukseen oli 50 metriä kävelymatkaa, mutta koska juryn jäsenen piti kulkea autolla, tämä matka kesti 35 minuuttia. En tiedä, oliko se huulenheittoa, mutta kaupungin pormestarin sanottiin myöhästyneen päätösjuhlilta, koska oli juuttunut liikenteeseen.
Se keskiluokkainen vauraus ja rikkaiden pröystäily, joka leimaa osia Moskovasta, ei anna oikeata kuvaa maan kehityksestä. Olen takavuosina vieraillut öljy- ja kaasukenttien pohjoisessa ja rikkaassa maailmassa, mutta nähnyt myöskin osia maaseudun pysähtyneisyydestä. Näyttää edelleenkin siltä, että maaseutu on Venäjän suurin ongelma. Puhumattakaan tasa-arvosta.

Kyseenalaistava älymystö pysyy edelleenkin hengissä, kunhan se ei uhkaa Putinin ja hänen kumppaneidensa valtaa. Avoin yhteiskunta, josta me länsi-ihmiset uneksimme, on kuitenkin kaukana siitä todellisuudesta, johon Moskovassa törmää. Vastavoimia on, mutta maata hallitsevat johtavien TV-kanavien kaiken kattava propaganda ja nationalistinen uho. Putin on suosittu.

On  sanottu, että Venäjän minuutti on pitkä. Sehän ei estä meitä kunnioittamasta Venäjän kansaa maailmansodan voitosta, vaikka vallanpitäjät sopivasti ovat ”unohtaneet” vuosien 1939–1941 tapahtumat, talvisodat ja Puolan raiskauksen.
Moskovan liepeillä, matkalla lentokentältä, on edelleenkin hieno muistomerkki saksalaisten joukkojen pysähtymisestä ”Suuren Isänmaallisen” sodan aikana.
Napoleon kävi Moskovassa 1812, mutta joutui perääntymään häntä koipien välissä. Kun venäläiset valtasivat Pariisin, he vaativat nopeata palvelua sanalla buistro. Nykyajan venäläisessä vieraanvaraisuudessa, josta minäkin sain nauttia, tuo nopeus ei aina ole paikallaan, ehkä ennemminkin hitaus. Mutta bistrot valloittivat maailman.
Venäjää ei uhkaa mikään, paitsi oma saamattomuus. Putinin pitäisi katsoa peiliin ja kysyä itseltään, kannattaako rakentaa eripuraa, kuten on tapahtunut suhteessa Ukrainaan ja Euroopan Unioniin.
Nyt on kulunut tasan 60 vuotta ensimmäisestä Moskovan-vierailustani. Kreml ja keskusta eivät ole muuttuneet, mutta harmaan sosialismin sijasta kapitalismi, harvainvalta ja autot ovat vallanneet kaupungin.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *