Leena Majander: Joulumuori ja tonttu-ukot pikkujouluaikaan

Tokaluokkalaisena sain koulunäytelmässä esittää joulumuoria, joka heilutti puista puurokauhaa ja patisti tonttuja ruotuun. Se oli minulle passeli luonnerooli, ainakin se ennusti osuvasti tulevaisuutta. Ammattinäyttelijät kertovat joskus, kuinka ”rooli jää päälle”. Niin taisi käydä, koska minusta tuli vuosikymmenten ajaksi pomo ja ikiajoiksi innokas joulumuori-ihminen.

Leena Majander
Leena Majander

Muorin ja ihmisen ominaisuudessa seuraan keskustelua puhemiesten, lakimiesten ja muiden mies-toimien haltijoiden tehtävänimikkeistä. Ylen yleisöasiamiehestäkin leivottiin vuorovaikutuspäällikkö jo muutaman viikon ikäisenä.
Juhlakauden keskellä on nostettava esille ajankohtainen ammattiryhmä tonttu-ukot, jotka hyppivät kotimaassa ja maailmalla, muuallakin kuin joulukuusen ympärillä. Myös valkopartaiset vanhat ukit, pukit, ovat ahkerasti liikkeellä erityisesti pikkujouluaikaan.

Olin kerran vieraana työperäisissä joulujuhlissa korpihotellissa, missä jouduin veikeään kisailujoukkueeseen nimeltä Kuhertavat allit. Tehtävänä oli nyppiä tarroja Thaimaasta lennätetyn stripparin nakulta iholta, hampailla. En nyppinyt. Minua nyppi.
Hei tonttu-ukot, älkää enää hyppikö! Aikuisten miesten tonttuiluleikkien riemun raikkahin aika on ohitse, mennyttä. Muorin ei tarvitse puukauhalla tolkkua annostella, kun julkisuus ja työtilaisuuksien menettäminen opettavat armotta tavoille.

Elämä ei ole synkkää ja ikävää, vaikka käyttäytyisimme toisiamme kohtaan niin kuin haluaisimme toisten käyttäytyvän itseämme kohtaan. Se Korvatunturin valkopartaa alkuperäisempi joulun sankari taisi jotakin sen suuntaista muinoin twiitata.
Tonttujen jouluvalmistelujen varaan ei parane laskea, tietää muori, joka tuntee raskaan vastuunsa kauppojen joulumyynnin kehityksestä ja kansantalouden kasvusta.

Yritän kiltisti tukea eri kauppaketjuja leikkelemällä talteen kanta-asiakkaiden etukuponkeja. Artesaanien ja hyväntekijöiden joulumyyjäiset ovat kalenterissa, samoin wanhan ajan markkinat kirkkojen liepeillä. Siellähän luvataan kaupan päälle aitoa joulutunnelmaa. Lasten joulunodotuksesta pääsee osalliseksi, jos onnistuu luikahtamaan mukaan koulun kuusijuhlaan.

Innokkaana joulunrakentajana vauhditan talouden rattaiden pyöriä hankkimalla kasvavalle nuorelle perheelle tai ensiasuntoa rakentavalle tarvekaluja ja iloa: uunipannuja, yöasuja, kirjoja, herkku- ja elämyslahjoja. Kädentaitoja harjoitan maltillisesti, mutta jouluksi kyllä sekoitan jauheesta sinappia ja pakkaan tököttiä pilttipurkkeihin. Vanhan ajan joulutunnelma on syntymässä.
Näinä päivinä alkaa suolainen/makea -kierteen hallinta, ruokien siirtely jääkaapin ja ruokapöydän välillä sekä sorminäppäryyttä ja kärsivällisyyttä koetteleva tuorekelmujen venytteleminen.

Kaiken tohinan jälkeen vetäydyn onnellisena sohvalle potslojoksi, kainalossani Juha Hurmeen Niemi. Arcangelo Corellin Concerto Grosso saa soida, ja tip tap. Osoitan luonteenlujuutta suklaakonvehtien edessä, mutta inhimillistä heikkoutta toista punaviinilasillista kohtaan. Toteutan joulumuorin elämän tarkoitusta.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *