Leena Majander: Kauppa ei elä pelkällä sympatialla

Kylän sydämessä oli hyvä meininki: kampaamo, leipomo ja iloisen kauppiaan kauppa.
Tarjolla oli lähiruokaa ja luomua, oli kesätori, jäätelökioski ja mainoslauseen mukaan ”purtavaa sekä pollelle että perheelle, mat åt bruntte och hela bunten”.
Palvelu pelasi luontevasti molemmilla kotimaisilla, kun kulmakunnan kaksikielisyys on ikiaikaista, rauhanomaista ja rikastuttavaa rinnakkaiseloa.
Savukala oli kullankeltaista ja peräkärrynkin saattoi vuokrata, jos tuli tarvis käynnille Sorttiasemalla. Kylän nuoret saivat ensikosketuksen työelämään kaupan kesäapulaisina.
Kesäasukkaat maistelivat maalaiskylän tunnelmaa, vaikka pääkaupunkiin polkaisee puolessa tunnissa.

Sitten taajaman markettikauppias rakensi uudet toimitilat ja laajensi valikoimaa. Bensa-aseman vieressä avasi halpa saksalainen, jonka kyljestä sai ostaa väkevämpääkin virkistystä.
Oman kyläkaupan hintalaput alkoivat huutaa punaisina, kun parasta olikin ennen. Hyllyjen ainokaisten sillipurkkien lomassa saivat pölykoirat juosta agilitya.
Kun vaahteranlehdet kertoivat syksyn tulleen, ennen niin iloinen kauppias pani lapun luukulle.
Oli tullut kyläkaupan viimeinen käyttöpäivä.
Yhä useammin olin minäkin painanut kyläkaupan kohdalla kaasua, ostokset oli hoidettu jo muualla.
Me kyläläiset hylkäsimme kauppamme.
Tienposkeen jäi tyhjyyttään itkevä liiketila, jonka katolla haalistui kauppaketjun kirjain.

Syksyn edetessä iski kaamea morkkis. Kylä poti yhteistä huonoa omaatuntoa, jota terapoitiin naapurien kanssa vaikka sienimetsässä. Olisi pitänyt käydä useammin, olisi pitänyt suosia…
Suuren Kaupungin Suuri Herkku joutui samaan kierteeseen. Kun asiakkaita on vähemmän, uskollisetkin tiiraavat parasta ennen -päiväyksiä entistä ahkerammin – ja syystä.
Savusiika on tullut tiskille jo viime viikolla: ruokapöydässä se syrjitään haarukalla lautasen reunaan. Ei maistu!
Moitteet korkeista hinnoista ja laskevasta laadusta aikaansaavat kierteen, jonka katkaisemiseen tarvitaan myyjä, ostaja ja lauma juristeja.
Shoppailu ja kokkailu ovat suosituimmat kesäharrastukset, etenkin jos sää ajaa sisätiloihin.
Kesäloma alkaa vasta, kun mies menee rautakauppaan, koko päiväksi.
Perheenisät käyvät päivähoidossa miesten paratiiseissa piltemoissa, pauhauseissa, pykmakseissa ja höyläävät kanta-asiakaskorttinsa lastuille.
Totisesti ei kauppa elä pelkällä sympatialla. Ihan pitää kukkaro avata ja pyydetty hinta maksaa.
Tämä tiedoksi myös pieniä, paikallisia kirjakauppoja kaipaileville.

Uusi kotikylän kyläkauppa aukesi alkukesästä raikkaasti remontoituna. Pihan päällyste uusittiin, maalattiin jämptit parkkiruudutkin.
Uudet yrittäjät Jaana ja Michael saivat avajaisissa toivottaa tervetulleiksi yli tuhat ihmistä. Seremonioita säesti vapaapalokunnan auton törähtely. Nyt on lähiruokaa ja luomua, on kesätori ja pitkät aukioloajat. On palvelua molemmilla kotimaisilla.
Morkkiksen välttämiseksi me kyläläiset lupaamme tehdä ahkerasti ostoksia oman kylän kaupasta. Sieltä pitää hakea muutkin eväät kuin se unohtunut hiiva.