Leena Majander: Tv-sarja Silta käy kieliopinnoista

Etäystäväni Saga Norén Malmön rikospoliisista on palannut elämääni. Tutustuin häneen Tanskan ja Ruotsin välisen Juutinrauman ylittävällä sillalla viitisen vuotta sitten, kuten varmaan sinäkin.

Koukuttava tv-sarja Silta on käynyt yhä raaemmaksi, sen väkivalta tarkoituksettomaksi. Katsomisen sijaan olenkin keskittynyt kuuntelemaan sarjaa. Se käy opinnoista: naapurikielten taito rakentuu vähitellen, kuin palapeliä kokoaisi.
Saga puhuu nokkelaa ruotsia ja jaksaa aina yllättää töksäyttämällä. Jotkut hänen kollegoistaan puhuvat skånskaa, murretta, jonka nuotista on vaikea saada kiinni.
Sillan toisella rannalla Kööpenhaminassa poliisien kieli on tanska, joka ei ole kielten kauneuskilpailuissa laakereita niittänyt.
Hienot pohjoismaiset tv-sarjat ja menestysdekkarit rakentavat henkistä siltaa yli Pohjanlahden. Rakastamme Kurt Wallanderia, Lisbeth Salanderia ja Harry Holea.
Meistä jokaisella on ollut ilo opiskella toista virallista, luontaisen pohjoismaisen yhteisömme kieltä. Ruotsin kielen käyttäminen koulun jälkeen on sitten jokaisen oma asia. Mahdollisuudet pitää kielikorva viritettynä luonnonmenetelmällä ovat erinomaiset, asuipa sitten ”rannikkoruottalaisten” tai sydänsavolaisten keskellä.
Aamu-tv tuo uutiset tarjolle molemmilla kotimaisilla useamman kerran jo ennen kello yhdeksää, joten ajankohtaiset termit tarttuvat alttiiseen mieleen melkein vahingossa. Kanavauudistus naitti Teeman ja Femman. Sen ohjelmavirrassa katsoja saa luontevan muistutuksen kahdesta rinnakkain elävästä kielestä.
Lempiohjelmiani radiossa on Vegan pian kolmikymppinen Fritt fram, jossa poskisolistit Staffan ja Stefan irvailevat niin päättäjille kuin taviksille.
Ei, en ole suomenruotsalaisesta kodista, en kaksikielisestäkään. Isoisäni, timpuri ja maanviljelijä Edvard Majander ei osannut ruotsia. Hänen suuhunsa ei istunut edes d-kirjain, joka oli siunaantunut riesaksi sekä etu- että sukunimeen.
Koulussa sain ensimmäiseksi vieraaksi kielekseni ruotsin. Uusi maailma aukesi: onko mahdollista ymmärtää ja tulla ymmärretyksi muillakin kielillä! Ukko Nooan osasin jo pianolla soittaa, mutta nyt soi myös Gubben Noak.
Mikä siinä on, että ruotsalaisuus herättää niin ristiriitaisia tunteita, ja siinä sivussa muutkin Pohjoismaat?
Kun niillä on Victoria, Zlatan, Ikea ja Nobelin palkinnotkin. Järkisyyt eivät tunnu kelpaavan keskusteltaessa ruotsin kielen oppimisen tärkeydestä. Alemmuudentunne vai kateusko niin kalvaa?
Mistä muualta maailmasta löydämme vähääkään itsemme kaltaisia? Pohjoismailla on yhteinen historia. Jaamme hyvinvointi- ja oikeusvaltion, tasa-arvon ja demokratian periaatteet.
Suomen kielen kauneimmaksi lauseeksi sanottu ”Illalla sillalla” ei taida tanskaksi soljua korvissamme yhtä kauniina. Naapureille ja heidän oudoille kielilleen naljailu on ikiaikaista huvia. Minua eivät jaksa yhtään huvittaa sketsit, joissa kuuma potaatti suussa solkataan vierasta kieltä.
Sori siitä, kuten nykysuomeksi sanotaan, ja tanskalaisittain unskuld. Sen sanan olen oppinut Sillasta.