Pääkirjoitus: Miltä ranta tuoksuu sinun muistoissasi?

Suopursuja korpilammen partaalla, kaislikon läpi siilautuva meren tuoksu kuumalla kalliolla, verkalleen lipuvan joen rantarentukat, vihdan tuoksu saunaterassilla höyryävällä iholla, kalastajaveneen silakat laiturilla, lempeän suolaiset hiekkasärkät. Päiväkahvilla, tuulen tuodessa terveisiä ulapalta, se palasi taas mieleen. Kultaiset muistot liittyvät usein siihen, miltä veden äärellä tuoksui.

Metsillä on omat tuoksunsa, kedoilla ja rämeillä omansa. Niin on myös suomalaisilla rannoilla, joista viisitoista vuotta sitten Suomen Ympäristökeskus kertoi tarkan luvunkin: 314 604 kilometriä. Suomen rantaviiva oli jälleen mitattu, ja mitta oli silloin sama kuin kiertäisi maapallon vajaat kahdeksan kertaa päivätasaajaa pitkin. Nyt tämä rantaviivamitta on jo historiaa, sillä Suomen rantaviiva lisääntyy jatkuvasti maankohoamisen ja -täytön kautta ja mittaustapojen edelleen tarkentuessa.
Suomalaiset rannat ovat suurelta osin kokonaan yhteistä kansallisomaisuuttamme. Ja meillä suomalaisilla on jokamiehenoikeus nauttia niistä. On ainutlaatuista asua maassa, jossa on kaikkien käytössä olevia rantaviivakilometrejä enemmän kuin monessa maassa on puita. Vesien ja rantojen paremman kunnon eteen on tehty paljon työtä, ja työ jatkuu.
Rannoillamme elää tänään ekosysteemejä, venevajoissa puuhastellaan, latvat kurkottavat veden ylle, palvotaan aurinkoa, laskeudutaan lomalle. Hiiligrillit ja rantakoivikot tuoksuvat.
Miltä sinun rantasi tuoksuvat?