Pääkirjoitus: Turvallisuus ja yksityisyyden suoja vaakakupissa
Perustuslain seitsemännen pykälän mukaan meillä jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Nuo oikeudet vietiin perjantaina Turussa kaikilta, jotka menettivät puukkoiskussa henkensä, terveytensä, koskemattomuutensa tai turvallisuudentunteensa. Toisin sanoen nuo oikeudet vietiin hetkessä meiltä kaikilta, sillä koko kansan turvallisuudentunne varmasti järkkyi.
Marja Aarnipuro
Perustuslaissa sanotaan myös, että kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton. Muun muassa tästä periaatteen tulkinnasta puhutaan, kun Suomeen suunnitellaan uutta tiedustelulainsäädäntöä.
Tiedustelulainsäädännön puuttuminen tekee Suomesta harvinaisuuden länsimaiden joukossa. Viranomaisten mukaan olemme riippuvaisia muiden maiden tiedusteluorganisaatioista, eikä esimerkiksi suojelupoliisilla ole riittäviä oikeuksia hankkia tietoa toiminnasta, joka uhkaa kansallista turvallisuutta.
Tiedustelulait tulevat eduskunnan käsittelyyn syksyllä. Turun tapahtumien jälkeen tämän lain muutokseen tähän asti nihkeästi suhtautuneet puolueet ovat tarkistamassa kantaansa. Saatamme hyvinkin nähdä sellaisen harvinaisen tilanteen, jossa lait saatetaan voimaan kiireellisinä. Tämä edellyttää suurta yksituumaisuutta eli eduskunnan 5/6 enemmistöä.
Vaakakupissa on nyt kaksi perustuslaissa turvattua oikeutta, turvallisuus ja yksityisyyden suoja. Maailma on muuttunut niin, että meidän on pakko valita.
Perustuslain 18 pykälässä sanotaan, että “Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla.”. Suomessa edes työvoimaviranomaiset eivät kunnioita tätä perustuslain kohtaa – ja ihmisiä (työnhakijoita) loukataan jatkuvasti mitätöimällä tämä oikeus.
Miten voi olla niin, että edes maan oma viranomainen ei suojele kansalaisiaan takaamalla perustuslaillisia oikeuksia jokaiselle?
Ei katsota sormien läpi mitään vaan puututaan aina kun aihetta on.
Mielestäni viranomaisilla tulee olla riittävät valtuudet kansalaisten turvallisuuden takaamiseksi. Olemme aivan liikaa huolissamme yksityisyytemme suojasta. Jos itse noudatamme lakeja ja normeja, mitä pelättävää? Jos taas emme, on syytäkin pelätä.
Itse olemme yksityisyytemme suurin uhka ja tietoisesti. Some-käyttäytymisemme on holtitonta. Tai mitä mieltä pitäisi olla sellaisista tv-formaateista, kuin Kukkaron herraksi, Unelmahäät tai useat muut, joissa suorastaan tyrkytämme omaa yksityisyyttämme koko kansakunnan ihailtavaksi, tai naurettavaksi.
Totuus lienee, että jo nyt meistä tiedetään enemmän kuin itse tajuammekaan ja usein aivan turhaan, kuten kaupallisissa tarkoituksissa. Ei se ketään tunnu huolestuttavan. Antakaamme siis viranomaisille mahdollisuus tehdä työtänsä oman turvallisuutemme hyväksi. Ehkä ei tarvitse niin usein sytytellä kynttilöitä Turuille ja toreille.