Pelon hinta

Olen saanut sata lampaan persettä Iltalehden otteluarvosteluissa. Kokemattomana junnuna tällainen julkinen Leijonat ja lampaat -arvostelu jalkapallon A-maaotteluiden jälkeen tuntui epämieluisalta. Ymmärsin vasta myöhemmin jutun juonen.
Maailmanhistorian menestyneimmällä jalkapallovalmentajalla Sir Alex Fergusonilla oli noin vuosi sitten mahdollisuus tehdä kanssani projekti liittyen johtamiseen.
Noh, kunnia oli ehkä toisin päin, mutta mieleeni jäi erityisesti valmentajavelhon tarina oikeasta perspektiivistä.

Aki Riihilahti
Aki Riihilahti

Uransa alkupuolella nuorena skottivalmentajana hänen apuvalmentajansa tuli pyytämään eroa, koska ei omasta mielestään saanut mitään vastuuta valmentamisesta Fergusonin tehdessä kaiken. Hetken tuumittuaan Sir Alex päätti antaa hänen vetää harjoitukset parin viikon ajan ja siirtyi itse kentän reunalle seuraamaan.
Myöhemmin aateloitu valmentajalegenda koki omien sanojensa mukaan valaistuksen tämän kokemuksen kautta.
Kun on liian sisällä, sokaistuu helposti. Pienet yksityiskohdat saattavat saada järjettömiä mittasuhteita, kun tunne vie järjeltä terän. Yksityiskohdilla on merkitystä, mutta ne voivat myös viedä ajan kaikkein tärkeimmiltä asioilta.
Mitä väliä, onko pilkutus kohdillaan, jos kolumnin sisältö on mätä? Pitäisikö mieluummin kohdistaa tarmo siihen, onko tehty työ strategian mukaista tai teenkö vääriä asioita erinomaisesti?
Kuten Sir Alex Fergusoninkin tarina osoittaa, pitäisi tarpeeksi usein katsoa itseään ja omaa toimintaansa oman itsensä ulkopuolelta. Silloin näkee paremmin kokonaisuuden yksityiskohtien ja päivittäisen kiireen seasta.

Sir Alexin mukaan oikea perspektiivi pitää ottaa oman toiminnan lisäksi muiden odotuksiin. On inhimillistä, että meitä kaikkia kiinnostaa, mitä muut meistä ajattelevat. Mitä enemmän tekee, sitä hanakammin myös muut kertovat auliisti käsityksensä asiasta.
Sir Alexin lähtökohta johtajuuteen ei ole olla hyvä jätkä, vaan ansaita kunnioitus. Skottiluotsin mukaan hyvät jätkät tekevät liikaa kompromisseja ja myötäilevät liikaa muiden toiveita saavuttaakseen koskaan täyttä potentiaaliaan.

Tasaisen vauhdin taulukko, Coca Cola light  ja kasvispitsa tuntuvat samalta kuin jos kävisi sadetakki päällä suihkussa. En ymmärrä, mitä järkeä on yrittää laimentaa jotain näennäisellä vastavoimalla tai olla uskaltamatta yrittää mitään poikkeavaa. On aivan liian suomalaista kulkea kultaista keskitietä niin, ettei kukaan vaan pääse sanomaan mitään.
Sir Alex Ferguson summasi oman menestyksensä uskalluksena tehdä päätöksiä enemmän ja aiemmin kuin muut odottivat.
Huonokin päätös johtaa toimintaan, ja jo pelkkä heittäytyminen rohkeasti uuteen tilanteeseen voi johtaa lähemmäksi toimivaa ratkaisua. Odottamisen ja pelon hinta on suuri.

Teenkö oikeita asioita? On äärimmäisen helppoa ajautua tekemään vääriä asioita hyvin ja ihmetellä, miksei homma toimi. Teenkö päätöksiä tarpeeksi aikaisin? Uskallanko epäonnistua?
Oman tekemisen ja muiden odotuksien näkeminen oikeassa perspektiivissä ei ole tärkeää vain aateloiduille futisvalmentajille, vaan se on viisasten kivi kaikilla elämän osa-alueilla.
Jos ei uskalla epäonnistua, on myös vaikeaa onnistua.
Jokaiselle meistä olisi puhdistava kokemus uskaltaa tehdä asioita ”boksin ulkopuolelta” ja saada siitä lampaanpersemäisiä arvosteluja. Niissä on myös läpimurron siemenet.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *