Tuomas Marjamäki: Elämä lompakossa

Varkaus oli niin röyhkeä, ettei kukaan tajunnut, mitä tapahtui. Yksi taidekoulun huoneista oli tyhjänä parin minuutin ajan, jolloin käytävällä odotellut vieras pariskunta näki tilaisuuden tulleen: mies livahti huoneeseen ja nappasi pöydältä opettajan lompakon.

Opettaja ilmoitti tapauksesta heti poliisille ja kuoletti tunnin sisällä kaikki maksukorttinsa. Ne toimivat silti vielä seuraavana aamunakin: varas ehti ostaa korteilla muun muassa ässäarpoja ja tuli samalla tallennetuksi valvontakameroihin.
Helvetti alkoi vasta viikkoja myöhemmin, kun postista alkoi tulla ilmoituksia saapuneista urheiluvälineistä ja kannettavasta tietokoneesta, joita opettaja ei ollut tilannut. Eräänä aamuna hänen postilaatikollaan päivysti tuntematon pakettiauto, joka naapurin nähtyään poistui kiireesti paikalta.
Varas tilasi lompakosta löytyneiden henkilötietojen avulla tavaraa tuhansien eurojen arvosta. Opettaja toimi nopeasti poliisin antamien ohjeiden mukaisesti, mutta marraskuussa alkaneen sotkun selvittäminen jatkuu edelleen.
Usein vastaavan identiteettivarkauden uhri on heikko vanhus, joka joutuu maksumieheksi ymmärtämättä mitä on edes tapahtunut. Oikeus on uhrin puolella, kunhan tämä todistaa, ettei ole itse tilannut ostoksiaan. Tämä kaikki aiheuttaa paljon vaivaa.
Uusien maksutapojen myötä rikollisuus muuttaa muotoaan. Jokaisen kannattaa kaiken varalta jo etukäteen selvittää, miten hänen tietojaan voidaan käyttää väärin ja miten ikävyyksiltä pystyy suojautumaan.