{"id":102,"date":"2014-08-15T08:55:00","date_gmt":"2014-08-15T06:55:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/sininenkirjahylly\/peilin-taakse\/"},"modified":"2018-02-28T10:03:15","modified_gmt":"2018-02-28T08:03:15","slug":"peilin-taakse","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/peilin-taakse\/","title":{"rendered":"Peilin taakse"},"content":{"rendered":"<p>Luin eilen, ett\u00e4 <i>Liisan seikkaluista peilimaassa<\/i> ollaan tekem\u00e4ss\u00e4 elokuvaa, joka valmistuu vuonna 2016. Liisaa esitt\u00e4\u00e4 j\u00e4lleen <b>Mia Wasikowska,<\/b> mutta <i>Ihmemaan <\/i>ohjaaja <b>Tim Burton <\/b>toimii t\u00e4ll\u00e4 kertaa tuottajana. Burtonin Liisa-filmatisointia en ole n\u00e4hnyt \u2013 ker\u00e4\u00e4n viel\u00e4 rohkeutta \u2013 mutta riemastuin silti elokuvauutisista. Olen aina pit\u00e4nyt peilimaasta enemm\u00e4n kuin ihmemaasta.<\/p>\n<p>Molemmat Liisa-kirjat olivat ensimm\u00e4isi\u00e4 suosikkikirjojani. Meill\u00e4 oli yhteisniteen\u00e4 <b>Kirsi Kunnaksen<\/b> ja <b>Eeva-Liisa Mannerin<\/b> suomennos, jossa on <b>John Tennielin<\/b> alkuper\u00e4iskuvitus (Gummerus, 1974). \u00c4itini sai lukea kirjan minulle lukemattomia kertoja. Olen lukenut teokset englanniksikin vaikka kuinka monta kertaa, samoin selitetyn laitoksen sek\u00e4 Lewis Carrollin el\u00e4m\u00e4kerran.<\/p>\n<p>Kaunokirjallisuuden suomentajia harmittaa, kun ihmiset jumittuvat lapsuuden suomennoksiin. <b>Alice Martinin<\/b> tarkempi suomennos <i>Alicen seikkailut ihmemaassa<\/i> (WSOY) ilmestyi 1995. <a rel=\"nofollow\" href=\"http:\/\/www.mlang.name\/lewis\/martin.html\">T\u00e4\u00e4ll\u00e4<\/a> on hyv\u00e4 johdatus uusimpaan suomennokseen. Martinin suomennos Liisan toisesta seikkailusta, <i>Alice Peilintakamassa,<\/i> ilmestyi 2010 (WSOY). Viime vuonna ilmestyi Martinin suomennos Carrollin teoksesta <i>Kraukijahti <\/i>(Hunting of the Snark), jonka <b>Tove Jansson<\/b> on kuvittanut.<\/p>\n<p><\/p>\n<div style=\"clear: both; text-align: center;\"><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/59\/2015\/04\/liisa1.jpg\" style=\"margin-left: 1em; margin-right: 1em;\"><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" border=\"0\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/59\/2015\/04\/liisa1.jpg\" height=\"300\" width=\"400\" \/><\/a><\/div>\n<div style=\"text-align: center;\"><i>N\u00e4k\u00f6ispainos alkuper\u00e4isest\u00e4 Alice-kirjasta, jonka Alice Liddell sai joululahjaksi.<\/i><\/div>\n<p>Liisa ihmemaassa ilmestyi alunperin 1865. Se oli ensimm\u00e4isi\u00e4 lastenkirjoja, jonka ei ollut tarkoitus olla opettavainen. Siihen saakka lastenkirjojen avulla oli opetettu lapsille aikuismaista k\u00e4yt\u00f6st\u00e4, moraalia ja jumalanpelkoa. Lasten omat tunteet eiv\u00e4t kirjoittajia kiinnostaneet. Hyv\u00e4 esimerkki lienee <i>J\u00f6r\u00f6-Jukka, <\/i>joka ilmestyi 1845. Kuinkahan moni lapsi on saanut siit\u00e4 loppuel\u00e4m\u00e4kseen painajaisia?<\/p>\n<p><b>Lewis Carroll <\/b>sen sijaan ymm\u00e4rsi lapsen katsantokantaa. Liisa-kirjat ovat pinnalta todella hauskoja, kielellisesti kokeilevia ja j\u00e4nnitt\u00e4vi\u00e4, mutta pinnan alla ne ilment\u00e4v\u00e4t hyvin sit\u00e4, miten absurdiksi lapsi kokee aikuisten maailman. Muistan pienen\u00e4 ajatelleeni, ett\u00e4 oikeasti maailma on sellainen kuin ihmemaa. Aikuiset k\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4sti. Punainen kuningatar sanoo Liisalle: &#8220;Onko sinulla jano? Ota keksi.&#8221; Se kuvastaa mainiosti aikuisten sokeutta lapsen tarpeille ja lapsen h\u00e4kellyst\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 eiv\u00e4tk\u00f6 aikuiset mitenk\u00e4\u00e4n voi k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 lapsi tarvitsee.<\/p>\n<p>Olin hulluna Liisa-kirjoihin koko teini-i\u00e4n. J\u00e4lkik\u00e4teen ajateltuna se ei ole mik\u00e4\u00e4n ihme: Carroll kuvaa hyvin my\u00f6s murrosik\u00e4isen kokemusta maailmasta. Yhdess\u00e4 kohtauksessa Liisa kasvaa niin paljon, ett\u00e4 arvelee joutuvansa l\u00e4hett\u00e4m\u00e4\u00e4n jaloilleen keng\u00e4t postipakettina. Seikkailu peilimaassa perustuu shakkiotteluun: s\u00e4\u00e4nn\u00f6t on, kun vain tiet\u00e4isi mitk\u00e4 ne ovat. Vaikuttaa silt\u00e4, ett\u00e4 muut, siis aikuiset, tuntevat s\u00e4\u00e4nn\u00f6t. Humps vaan ja ollaankin jo seuraavassa ruudussa.<\/p>\n<p><\/p>\n<div style=\"clear: both; text-align: center;\"><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/59\/2015\/04\/liisa2.jpg\" style=\"margin-left: 1em; margin-right: 1em;\"><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" border=\"0\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/59\/2015\/04\/liisa2.jpg\" height=\"300\" width=\"400\" \/><\/a><\/div>\n<p><\/p>\n<div style=\"text-align: center;\"><i>Kaalimato Lewis Carrollin silmin.<\/i><\/div>\n<p>Englannissa opiskellessa p\u00e4\u00e4sin British Museumiin katsomaan Lewis Carrollin alkuper\u00e4isk\u00e4sikirjoitusta, &nbsp;tai oikeastaan esi-Alicea, jonka nimi on <i>Alice&#8217;s Adventures Under Ground<\/i>. Carroll kuvitti k\u00e4sikirjoituksen itse. K\u00e4sikirjoitus oli tietysti vitriiniss\u00e4, mutta museokaupasta sai ostaa n\u00e4k\u00f6ispainoksen! Olin onnesta sekaisin. Carrollin omat kuvitukset ovat aika k\u00f6mpel\u00f6it\u00e4, mutta \u00e4itini huomautti osuvasti niiden osoittavan, ett\u00e4 huonokin piirt\u00e4j\u00e4 voi saada aikaan hurmaavia piirroksia.<\/p>\n<p>Olin jo lapsena rakastunut John Tennielin alkuper\u00e4iskuvituksiin. Harmi, ett\u00e4 monissa editioissa ne on painettu tukkoon, hienosta viivojen verhosta tulee pelkk\u00e4\u00e4 mustaa. Tenniel ensin piirsi kuvitukset, sen j\u00e4lkeen kaivertajat kaiversivat ne puuhun ja puukaiverrukset painettiin galvanoplastiikan avulla. Moni onkin sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 kuvitukset ovat Tennielin ja kaivertajien yhteisteos.<\/p>\n<p><b>Morton N. Cohenin<\/b> teos<i> Lewis Carroll \u2013 A Biography<\/i> (Alfred A. Knopf, 1995) valottaa kirjailijan el\u00e4m\u00e4\u00e4 todella koskettavasti. Carrollhan oli my\u00f6s matemaatikko ja keksij\u00e4. Yksityisel\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n h\u00e4n oli ilmeisesti hyvin onneton. H\u00e4n k\u00e4rsi depressiosta ja paineita tuotti kuuden naimattoman sisaren el\u00e4tt\u00e4minen. Carroll oli, kuten tunnettua, my\u00f6s taitava valokuvaaja, aikana jolloin valokuvaaminen oli \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen hankalaa. Nyky\u00e4\u00e4n Carrollin lapsimuotokuvat n\u00e4hd\u00e4\u00e4n helposti seksualisoidussa valossa, mit\u00e4 ne eiv\u00e4t aikanaan olleet \u2013 eiv\u00e4th\u00e4n ylemm\u00e4n keskiluokan \u00e4idit olisi muuten ikin\u00e4 antaneet lapsiaan satused\u00e4n kuvattaviksi. Viktorianisten miesten viehtymys pikkutytt\u00f6ihin oli psykologisesti monimutkaisempaa (toki hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00f6kin oli yleist\u00e4). Teoksessaan <i>The Lost Girlhood of the Victorian Gentleman<\/i> (Princeton University Press, 2001) tutkija <b>Catherine Robson<\/b> osoittaa, ett\u00e4 tytt\u00f6ys edusti ajan miehille puhtainta viattomuutta. Mieheth\u00e4n k\u00e4viv\u00e4t l\u00e4pi oman tytt\u00f6vaiheensa: pikkulapsina heid\u00e4t puettiin pitsimekkoihin ja he kasvoivat naisten maailmassa lastenkamarissa. Kristitylle lapsuuden viattomuus oli synnit\u00f6n tila, johon ei ollut paluuta.<\/p>\n<p><iframe loading=\"lazy\" allowfullscreen=\"\" frameborder=\"0\" height=\"315\" src=\"\/\/www.youtube.com\/embed\/mzC-Ep-8yi0\" width=\"560\"><\/iframe> <br \/><i>You Tubesta l\u00f6ytyy liikuttavan kotikutoinen mykk\u00e4filmi Liisan seikkailuista vuodelta 1915.<\/i><\/p>\n<p>Kirjoitin Englannissa opiskellessani esseen toisesta pikkutytt\u00f6jen ihailijasta, taidehistorijoitsija&nbsp;<b>John Ruskinista<\/b>. Perhetuttavat pyysiv\u00e4t Ruskinia tytt\u00e4rens\u00e4 <b>Rosen<\/b> piirustuksenopettajaksi kun tytt\u00f6 oli kymmenvuotias ja mies 39. Ilmeisesti Rosen ollessa 14\u201316 Ruskin rakastui h\u00e4neen. Ruskin p\u00e4\u00e4tti odottaa kunnes tytt\u00f6 oli 18-vuotias ja kosi t\u00e4t\u00e4, mutta tyt\u00f6n tiukan uskonnolliset vanhemmat vastustivat radikaalia ihailijaa. Oli julkista tietoa, ettei Ruskin kyennyt vahvistamaan ensimm\u00e4ist\u00e4 avioliittoaan yhdynn\u00e4ll\u00e4 \u2013 vaimo oli vedonnut siihen oikeudessa saadakseen avioliiton purettua. Rose kuoli 24-vuotiaana ilmeisesti anoreksiaan, johon vaikutti my\u00f6s uskonnollinen pakkomielteisyys. Tyt\u00f6n kuoltua Ruskin k\u00e4rsi mielenterveysongelmista ja n\u00e4ki Rosen kasvot renessanssiajan pyhimysmaalauksissa. Arvellaan, ett\u00e4 monilla hurmoksillisilla naispyhimyksill\u00e4 olisi ollut nimenomaan anoreksia. Rosen \u00e4itikin piti tytt\u00e4ren sairautta jollain tavalla hengellisen\u00e4 ja uskoi, ett\u00e4 tytt\u00f6 saisi sairauden kautta yhteyden tuonpuoleiseen. Rose itse uskoi kykenev\u00e4ns\u00e4 kommunikoimaan Ruskinin kanssa telepaattisesti \u2013 spiritualismihan oli tuohon aikaan suuressa suosiossa varsinkin naisten keskuudessa.<\/p>\n<p>Lewis Carrolkin toivoi saavansa Liisan esikuvan, lapsiyst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 <b>Alice Liddellin<\/b> itselleen, mutta perhe vastusti ja Alice meni naimisiin toisen miehen kanssa. Nykyn\u00e4k\u00f6kulmasta on l\u00e4hestulkoon mahdotonta k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, mik\u00e4 rooli seksuaalisuudella oli viktorianisten miesten rakastuessa pikkutytt\u00f6ihin tai miten tyt\u00f6t itse kokivat seksuaalisuutensa. Sanotaan, ett\u00e4 kiihke\u00e4 uskonnollisuus tarjosi usein kanavan intohimoisille tunteille. Nuori tytt\u00f6 sai olla uskonnollisuudessaan aika p\u00e4hk\u00e4hullu, ennen kuin asiaa pidettiin ongelmana.<\/p>\n<p>Carroll kuoli keuhkokuumeeseen, mutta Cohen arvelee, ett\u00e4 osasyyn\u00e4 oli Carrollin takka. Kirjailija oli innostunut uusista keksinn\u00f6ist\u00e4 ja kun keksittiin, ett\u00e4 asbestin polttaminen takassa antoi hyv\u00e4t l\u00e4mm\u00f6t, Carroll otti tavaksi polttaa \u00f6isin makuuhuoneensa takassa puhdasta asbestia.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Luin eilen, ett\u00e4 Liisan seikkaluista peilimaassa ollaan tekem\u00e4ss\u00e4 elokuvaa, joka valmistuu vuonna&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":65,"featured_media":481,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/59\/2015\/04\/liisa1.jpg","blog_id":59},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/59\/2015\/04\/liisa1.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts\/102"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/users\/65"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/comments?post=102"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts\/102\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4455,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts\/102\/revisions\/4455"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/media\/481"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/media?parent=102"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/categories?post=102"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/tags?post=102"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}