{"id":228,"date":"2014-01-03T14:13:00","date_gmt":"2014-01-03T12:13:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/sininenkirjahylly\/vanhat-suosikit\/"},"modified":"2018-02-28T10:01:22","modified_gmt":"2018-02-28T08:01:22","slug":"vanhat-suosikit","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/vanhat-suosikit\/","title":{"rendered":"Vanhat suosikit"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

Yksi suosikkikirjailijoistani on Merja Otava.<\/b> Tartuin murrosi\u00e4ss\u00e4 romaaniin Priska <\/i>(1959), koska kirjan tytt\u00f6 on sattumalta samanik\u00e4inen kuin \u00e4itini oli tuona vuonna \u2013 halusin tiet\u00e4\u00e4, millaista oli \u00e4idin nuoruudessa. Murrosik\u00e4isen\u00e4 ajan slangi ja kummalliset vaatekappaleet naurattivat, mutta samalla hurmaannuin Otavan tyylist\u00e4. Otava kirjoitti* er\u00e4\u00e4nlaista tajunnanvirtaa, joka ei kuitenkaan ole mitenk\u00e4\u00e4n vaikeaselkoista. Romaaneissa Priska ja Min\u00e4, Annika \u00c4P<\/i> (1961) seurataan teinitytt\u00f6jen ajatuksenkulkua ja emootioita uskottavasti sek\u00e4 raikkaasti. Aikoinaan kirjat olivat hyvin suosittuja, Annikasta taidettiin ottaa per\u00e4ti viisi painosta ja sit\u00e4 k\u00e4\u00e4nnettiin eri kielille. Ehk\u00e4p\u00e4 t\u00e4st\u00e4 johtuen Merja Otavan kirjoja onkin helppo l\u00f6yt\u00e4\u00e4 antikvariaateista.<\/p>\n

Nuorena luin Priskan ja Annikan aina uudelleen, mutta suosikkini ylitse muiden oli K\u00e4velyillat<\/i> (1963). Tai on oikeastaan edelleen. Romaani kuvaa t\u00e4ydellisesti abivuotta, tai ainakin itse tunsin samalla tavalla kuin kirjan min\u00e4kertoja. Samalla se on ihanan lyyrinen, impressionistinen kuvaus talvisesta kaupungista sek\u00e4 iltak\u00e4velyist\u00e4. Pid\u00e4n edelleen n\u00e4ist\u00e4 kolmesta kirjasta eritt\u00e4in paljon.<\/p>\n

Olen lukenut my\u00f6s Otavan muut romaanit, Puzzlen, Kuuvuoden <\/i>ja Fifti-fiftin<\/i> moneen kertaan, vaikka ne eiv\u00e4t olekaan minulle yht\u00e4 rakkaita kuin tekij\u00e4n kolme ensimm\u00e4ist\u00e4 romaania. Otava lopetti julkaisemisen romaaniin Fifti-fifti vuonna 1971 \u2013 en tied\u00e4 miksi. Oikealta ammatiltaan h\u00e4n oli tiet\u00e4\u00e4kseni posliinimaalari Arabian tehtailla. Kirjailijasta on edelleen saatavilla todella niukasti tietoa.<\/p>\n

Merja Otavan tyyli vieh\u00e4tt\u00e4\u00e4 edelleen, koska se on yll\u00e4tyksellist\u00e4 ja erilaista, todella persoonallista. Viel\u00e4k\u00e4\u00e4n kukaan kirjailija ei ole mielest\u00e4ni kirjoittanut suomeksi yht\u00e4 onnistunutta tajunnanvirtaa. Romaaneissa ei ole mink\u00e4\u00e4nlaista juonta, vain kokoelma hetki\u00e4 henkil\u00f6iden el\u00e4m\u00e4st\u00e4, mutta silti ne tempaavat mukaansa, koska ne ovat viisaita ja l\u00e4mpimi\u00e4 ja tuovat henkil\u00f6iden sis\u00e4isen el\u00e4m\u00e4n l\u00e4helle lukijaa. Nykylukijaa kiehtoo tietysti my\u00f6s kurkistus entisajan nuorten sielunel\u00e4m\u00e4\u00e4n. Otavan tyyli on parhaimmillaan proosarunonomaista, assosioivaa. My\u00f6s kuvataiteilijuus n\u00e4kyy h\u00e4nen proosassaan, h\u00e4n osaa kuvata v\u00e4rej\u00e4 ja n\u00e4kymi\u00e4 kiehtovalla tavalla. Vaikka kirjat ovat nuortenromaaneja, ne sopivat mainiosti aikuislukijallekin juuri kunnianhimoisen tyylin takia. Itse luen Puzzlea ties kuinka monetta kertaa.<\/p>\n

Ainoa Otavan haastattelu, johon olen t\u00f6rm\u00e4nnyt, oli Anna-lehdess\u00e4 N:o 7, 14.2. 1967.<\/p>\n

<\/a><\/div>\n

<\/p>\n

<\/a><\/div>\n

<\/p>\n

<\/a><\/div>\n

(*Merja Otava on tiet\u00e4\u00e4kseni elossa, mutta ei en\u00e4\u00e4 kirjoita, ainakaan julkaistavaksi)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Yksi suosikkikirjailijoistani on Merja Otava. Tartuin murrosi\u00e4ss\u00e4 romaaniin Priska (1959), koska kirjan…<\/p>\n","protected":false},"author":65,"featured_media":725,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/59\/2015\/04\/otava.jpg","blog_id":59},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/59\/2015\/04\/otava.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts\/228"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/users\/65"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/comments?post=228"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts\/228\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4239,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts\/228\/revisions\/4239"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/media\/725"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/media?parent=228"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/categories?post=228"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/tags?post=228"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}