{"id":232,"date":"2013-12-18T10:55:00","date_gmt":"2013-12-18T08:55:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/sininenkirjahylly\/onnipakko\/"},"modified":"2018-02-28T10:01:23","modified_gmt":"2018-02-28T08:01:23","slug":"onnipakko","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/onnipakko\/","title":{"rendered":"Onnipakko"},"content":{"rendered":"

<\/p>\n

<\/a><\/div>\n
<\/div>\n
(Anttilan kuvasto omista kokoelmistani)<\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Kirjoitan historiallista romaania. Taustamateriaalin ker\u00e4\u00e4minen on saanut ajattelemaan monenlaisia asioita, kuten sit\u00e4 miten ik\u00e4\u00e4ntyminen on muuttunut. Viel\u00e4 muutama vuosikymmen sitten varsinkin naisten piti pukeutua \u201dik\u00e4ns\u00e4 mukaisesti\u201d. Anttilan kuvasto 60-luvulta esittelee rouvamekkoja, jotka eiv\u00e4t yleens\u00e4 ole kovinkaan imartelevia. Mik\u00e4h\u00e4n ajatus siin\u00e4kin oli takana? Rouvat eiv\u00e4t saa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 naisellisilta, koska saattaisivat vokotella vieraita miehi\u00e4? Polvea ei saanut n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, povesta puhumattakaan, eik\u00e4 keski-ik\u00e4isen naisen sopinut pukeutua vaaleanpunaiseen.<\/div>\n
<\/div>\n
Nyky\u00e4\u00e4n ollaan menty toiseen \u00e4\u00e4rimm\u00e4isyyteen. Kahdeksankymppinenkin voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 leopardikuvioisia pillifarkkuja, jos vain pokkaa riitt\u00e4\u00e4. Ik\u00e4 on vain numero \u2013 naistenlehdet ovat v\u00e4\u00e4nt\u00e4neet t\u00e4st\u00e4 viisaudesta oman kliseisen juttutyyppins\u00e4, jota voi kierr\u00e4tt\u00e4\u00e4 loputtomiin. Olen lukenut varmasti satoja kertoja naistenlehdest\u00e4, ett\u00e4 nelikymppinen on sinut itsens\u00e4 kanssa eik\u00e4 v\u00e4lit\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 muut ajattelevat.<\/div>\n
<\/div>\n
Viimeksi aiheesta kirjoitti Suomen Elle<\/i>(1\/2014). Nelj\u00e4 tunnettua naista kertoo, miss\u00e4 i\u00e4ss\u00e4 nainen on parhaimmillaan. Omaa ik\u00e4luokkaani edustaa Anna Perho<\/b>, joka on samanik\u00e4inen kuin min\u00e4. T\u00e4ytyy sanoa, etten osaa lainkaan samastua t\u00e4h\u00e4n itsevarmojen nelikymppisten porukkaan. \u201dLuin jostain, ett\u00e4 vasta 40-vuotiaana psyyke on niin kyps\u00e4, ett\u00e4 ihmist\u00e4 voi kutsua aikuiseksi. Olen samaa mielt\u00e4. T\u00e4m\u00e4n ik\u00e4isen\u00e4 tunnen itseni ja hyv\u00e4ksyn sen, ett\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 menn\u00e4\u00e4n\u201d, Perho kertoo (haastattelu Ilona Haahtela). Tietysti on hienoa, ett\u00e4 Perho voi hyvin ja tuntee olonsa tasapainoiseksi \u2013 mutta miksi t\u00e4t\u00e4 keski-i\u00e4n mutkatonta sielunel\u00e4m\u00e4\u00e4 tarjotaan jonakin universaalina totuutena?<\/div>\n
<\/div>\n
\u201dMit\u00e4 vanhemmaksi tulen, sit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n v\u00e4lit\u00e4n siit\u00e4, mit\u00e4 muut minusta ajattelevat\u201d, Perho toteaa artikkelissa. Samaa tarjotaan l\u00e4\u00e4kkeeksi n\u00e4in viihdyt yksin<\/i> -jutuissa. Ei saa v\u00e4litt\u00e4\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 muut ajattelevat, pit\u00e4\u00e4 olla sinut itsens\u00e4 kanssa, vasta sitten voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 seurustelukumppanin. (Kumma kyll\u00e4 samaa ei koskaan vaadita parisuhteessa el\u00e4vilt\u00e4, he saavat olla rauhassa bulimikkoja tai viiltelij\u00f6it\u00e4. Kukaan ei kirjoita juttua ajatuksella: \u00e4l\u00e4 yrj\u00f6\u00e4 herkkuja tai menet\u00e4t miesyst\u00e4v\u00e4si.)<\/div>\n
<\/div>\n
Totta kai Perhon toteamus pit\u00e4\u00e4 monessa mieless\u00e4 paikkansa. Moni nelikymppinen kehtaa laittaa pakkasella toppahousut ja pipon. Toisaalta olen usein miettinyt, onko tuo naistenlehtiklisee jonkinlaista itsepetosta. Evoluutiopsykologien mukaan ihmisell\u00e4 on synnynn\u00e4inen tarve saada lajitoverien hyv\u00e4ksynt\u00e4 ja kuulua porukkaan \u2013 vasta v\u00e4h\u00e4n aikaa (Kelan perustamisen j\u00e4lkeen) olemme selviytyneet hengiss\u00e4 yksin. Aiemmin on pit\u00e4nyt sopia heimoon, jos on halunnut el\u00e4\u00e4. Hassua, ett\u00e4 naistenlehdet pursuilevat tyyppej\u00e4, jotka eiv\u00e4t v\u00e4lit\u00e4 siit\u00e4 mit\u00e4 muut ajattelevat, mutta silti kalliita merkkivaatteita ja -laukkuja myyd\u00e4\u00e4n entist\u00e4 enemm\u00e4n, ja autojenkin pit\u00e4\u00e4 olla hienompia kuin ennen. Ostohulluuden yksi syy on varmasti kiihke\u00e4 halu kuulua joukkoon ja kelvata muille.<\/div>\n
<\/div>\n
<\/a><\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
\u201dOlen p\u00e4\u00e4ssyt irti nuoruuden ep\u00e4varmuudesta\u201d, Perho toteaa jutussa. Omasta mielest\u00e4ni ep\u00e4varmuus on vain muuttanut muotoaan. Parikymppisen\u00e4 olin jotakuinkin varma siit\u00e4, ettei minulle tapahdu mit\u00e4\u00e4n pahaa, kunhan olen kiltti kaikille ja muistan hyv\u00e4t k\u00e4yt\u00f6stavat. Minussa oli rutkasti sit\u00e4 samaa uskoa omaan haavoittumattomuuteen, joka sai pienen\u00e4 kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n puihin ja talojen katoille. Enh\u00e4n toki min\u00e4 voinut pudota! Samoin sit\u00e4 ajatteli parikymppisen\u00e4 suhteessa ihmisiin. T\u00e4m\u00e4n ik\u00e4isen\u00e4 on jo tajunnut, miten lukemattomin tavoin ihmiset voivat satuttaa toisiaan, ett\u00e4 ihminen jolle on luottanut koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 saattaa yht\u00e4kki\u00e4 paljastua ihan muuksi kuin on kuvitellut.<\/div>\n
<\/div>\n
Toivoisin, ett\u00e4 joku naistenlehti tekisi jutun siit\u00e4, ett\u00e4 nelikymppinenkin voi olla ep\u00e4varma, hermoilla siit\u00e4 mit\u00e4 muut h\u00e4nest\u00e4 ajattelevat, olla entist\u00e4 enemm\u00e4n hukassa sen suhteen mist\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on kyse. Nuorenahan sit\u00e4 nimenomaan uskoo tiettyihin totuuksiin, oli sitten kyse oikeistolaisuudesta, hare krishnasta tai anarkismista. Itse olin parikymppisen\u00e4 aivan varma, ettei el\u00e4m\u00e4 lopu kuolemaan ja taivaassa saan viett\u00e4\u00e4 laatuhetki\u00e4 menehtyneiden omaisten kanssa. No enp\u00e4 ole en\u00e4\u00e4. Nuorena pidin kovaa meteli\u00e4 siit\u00e4, etten pelk\u00e4\u00e4 kuolemaa \u2013 t\u00e4ss\u00e4 i\u00e4ss\u00e4 alkaa jo mietti\u00e4 sit\u00e4kin mahdollisuutta, ett\u00e4 mit\u00e4 jos krematorion j\u00e4lkeen ei todellakaan ole yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n, enk\u00e4 ikin\u00e4 en\u00e4\u00e4 tapaakaan iso\u00e4itej\u00e4ni.<\/div>\n
<\/div>\n
Kuten sanottu, on hienoa jos jotkut ovat t\u00e4m\u00e4n ik\u00e4isin\u00e4 t\u00e4ydellisess\u00e4 tasapainossa itsens\u00e4 ja maailman kanssa. Siit\u00e4 vain. Mutta minua kyll\u00e4 kiinnostavat paljon enemm\u00e4n ihmiset, joiden sis\u00e4ll\u00e4 myrsky\u00e4\u00e4. En haluaisi lukea lehdist\u00e4 \u201dvihdoinkin olen tasapainossa\u201d -juttuja. Tai niiden vastapainoksi haluaisin lukea artikkeleita ihmisist\u00e4, jotka kamppailevat ja etsiv\u00e4t.<\/div>\n
<\/div>\n
Bo Carpelan <\/b>kirjoittaa teoksessaan Alkutuuli <\/i>(Otava, 1993): \u201dMit\u00e4 se oli, mik\u00e4 oli yhteist\u00e4 meille kaikille? Joka p\u00e4iv\u00e4 me heittelehdimme toivon ja ep\u00e4toivon v\u00e4lill\u00e4, n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4 niiden merkityst\u00e4, tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 minne olimme matkalla.\u201d Toisaalla samassa teoksessa Carpelan kirjoittaa: \u201dIhmisen on pakko el\u00e4\u00e4 ristiriitojen alaisena, el\u00e4m\u00e4 luhistuisi, jos ne pyyhitt\u00e4isiin pois. Ei t\u00e4rkeimpiin kysymyksiin ole olemassa vastauksia.\u201d<\/div>\n
<\/div>\n
T\u00e4h\u00e4n liittyy my\u00f6s median toitottama onnellisuuden tavoittelu. Annetaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 onnellisuus on pysyv\u00e4 olotila, jonka voi saavuttaa milloin mill\u00e4kin keinolla: uusimalla sisustuksen, joogalla, hiljaisuuden retriitiss\u00e4, terapiassa, lakkaamalla v\u00e4litt\u00e4m\u00e4st\u00e4 siit\u00e4 mit\u00e4 muut ajattelevat, matkustamalla trooppiselle saarelle miettim\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4, vapaaehtoisty\u00f6ss\u00e4 kehitysmaassa, ammatinvaihdon my\u00f6t\u00e4. (Outoa kyll\u00e4, parisuhteelta onnea ei saa odottaa. On v\u00e4\u00e4rin ajatella, ett\u00e4 jos vain l\u00f6yt\u00e4isin rakastetun, olisin onnellinen \u2013 vaikka ihmisen ehk\u00e4 voimakkain perustarve on olla l\u00e4hell\u00e4 toista ihmist\u00e4!) Kyll\u00e4 rikkin\u00e4inen, etsiv\u00e4, kiivaileva ja levotonkin ihminen voi olla onnellinen, sill\u00e4 onni ei ole pysyv\u00e4 olotila.<\/div>\n
<\/div>\n
Jos minulta kysytt\u00e4isiin naistenlehteen, mik\u00e4 on naisen paras ik\u00e4, sanoisin ett\u00e4 se oli taaperona. Silloin sit\u00e4 mentiin p\u00f6mpp\u00f6masu edell\u00e4 kohti uusia kokemuksia. Ei ollut mit\u00e4\u00e4n tajua siit\u00e4, ett\u00e4 saattaa satuttaa p\u00e4\u00e4ns\u00e4, jos kiipe\u00e4\u00e4 kirjahyllyyn \u2013 syd\u00e4meen sattumisesta puhumattakaan. Oli laadukkaita mindfulness-hetki\u00e4 muurahaisten parissa ja oikeita flow-kokemuksia sai vaikkapa silppuamalla sanomalehden. Tukka kasvoi kohisten ja ylti\u00f6p\u00e4ist\u00e4 riemua riitti siit\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4si l\u00e4t\u00e4kk\u00f6\u00f6n pomppimaan. Toki l\u00e4sn\u00e4 olivat my\u00f6s suuret surut, kuten silloin kun pehmohiiri unohtui bussiin, mutta silloin se kuului el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kukaan ei sanonut, ett\u00e4 pit\u00e4isi olla aina onnellinen.<\/div>\n
<\/div>\n
Sit\u00e4 mit\u00e4 ei l\u00f6yd\u00e4 median tarjoamasta ihmiskuvasta, l\u00f6yt\u00e4\u00e4 onneksi taiteesta. Carpelan kirjoittaa: \u201dEhk\u00e4 parasta taiteessa ja kirjallisuudessa, taap\u00e4in ajatellen, oli jonkinlainen l\u00e4\u00e4kkeenomaisuus? Kotiapteekki eksyneille ja alakuloisille, joihin uudet l\u00e4\u00e4kkeet eiv\u00e4t aina tepsi kaikkein tehokkaimmin.\u201d<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
(Alkutuulen suomennos Kyllikki H\u00e4rk\u00e4p\u00e4\u00e4)<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

(Anttilan kuvasto omista kokoelmistani) Kirjoitan historiallista romaania. Taustamateriaalin ker\u00e4\u00e4minen on saanut ajattelemaan…<\/p>\n","protected":false},"author":65,"featured_media":737,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/59\/2015\/04\/rouva.jpeg","blog_id":59},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/59\/2015\/04\/rouva.jpeg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts\/232"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/users\/65"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/comments?post=232"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts\/232\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4243,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts\/232\/revisions\/4243"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/media\/737"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/media?parent=232"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/categories?post=232"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/tags?post=232"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}