{"id":245,"date":"2013-11-23T14:38:00","date_gmt":"2013-11-23T12:38:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/sininenkirjahylly\/kiitavat-hetket\/"},"modified":"2018-02-28T10:01:25","modified_gmt":"2018-02-28T08:01:25","slug":"kiitavat-hetket","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/kiitavat-hetket\/","title":{"rendered":"Kiit\u00e4v\u00e4t hetket"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n
James Salter: All That Is (Alfred A. Knopf, 2013)<\/i><\/div>\n
<\/div>\n
James Salter on yksi lempikirjailijoistani. Pid\u00e4n eniten kaunokirjallisuudesta, joka ei luota niink\u00e4\u00e4n juoneen vaan tunteisiin, tunnelmiin ja vilauksiin. Tajunnanvirta sek\u00e4 impressionistinen, lyyrinen proosa tavoittavat todellisuuden tarkimmin, samoin runous. Ihailen kovasti kirjailijoita, joilla ei ole syy-seuraus -tarinaa, mutta jotka silti onnistuvat ottamaan lukijan imuunsa ja pakottamaan h\u00e4net katsomaan el\u00e4m\u00e4\u00e4 uudesta n\u00e4k\u00f6kulmasta. Juonivetoisissa kirjoissa on usein jotain v\u00e4h\u00e4n valheellista, ajatus ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on selkeit\u00e4 tarinoita, joilla on selke\u00e4 kaari. Totta kai ihmisen aivot on (yleens\u00e4) rakennettu siten, ett\u00e4 pyrimme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n syit\u00e4 ja seurauksia sek\u00e4 tarinoita \u2013 siksi kai sadut, myytit ja tarinat ovat aina vedonneet.<\/div>\n
<\/div>\n
El\u00e4m\u00e4\u00e4 on niin vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 miksi romaanikirjailijakaan saisi sit\u00e4 t\u00e4ysin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4? Sill\u00e4 nyt n\u00e4emme kuin kuvastimessa, kuin arvoituksen tavoin, mutta silloin n\u00e4emme kasvoista kasvoihin.<\/i> (Englannin through a glass darkly<\/i> on kyll\u00e4 paremmin sanottu. En tied\u00e4 kumpin on oikeampi, heijastava kuvastin vai lasi, josta ei n\u00e4y kunnolla l\u00e4pi.) Salterin romaanit ovat kuin runoja, h\u00e4n kirjoittaa uskomattoman lyyrist\u00e4, hienoa kielt\u00e4, mutta naulaa tarkasti henkil\u00f6idens\u00e4 tunteet ja luonteet.<\/div>\n
<\/div>\n
Salter toimi ilmavoimissa 12 vuotta ja osallistui Korean sotaan. H\u00e4n kirjoitti kokemuksistaan romaanin The Hunters, <\/i>josta tehtiin Hollywood-elokuva. Elokuva oli menestys sek\u00e4 kriitikkojen ett\u00e4 katsojien keskuudessa. Lent\u00e4j\u00e4nuransa j\u00e4lkeen Salter k\u00e4sikirjoitti dokumenttielokuvia. Kun n\u00e4ytelm\u00e4elokuvaa ei toteutettu, Salter siirtyi kirjailijaksi.<\/div>\n
<\/div>\n
Suosikkini on vuonna 1975 ilmestynyt Light Years <\/i>(suom. Kiit\u00e4v\u00e4t vuodet)<\/i>. Se kuvaa keskinkertaisen arkkitehdin avioliittoa ja perhe-el\u00e4m\u00e4\u00e4 kirpe\u00e4n melankolisesti ja runollisesti. Olen lukenut kirjan useita kertoja. Salterin viimeisin romaani Solo Faces<\/i> ilmestyi 1979, jonka j\u00e4lkeen h\u00e4n on julkaissut novelleja, muistelmateoksia ja ruokakirjankin. Kes\u00e4ll\u00e4 h\u00e4mm\u00e4styin, kun huomasin jostakin brittilehdest\u00e4, ett\u00e4 kirjailija on julkaissut uuden romaanin \u2013 35 vuoden tauon j\u00e4lkeen! My\u00f6nn\u00e4n, ett\u00e4 olin v\u00e4h\u00e4n ennakkoluuloinen: oletin, ett\u00e4 vanhus on p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt viel\u00e4 kerran py\u00f6r\u00e4ytt\u00e4\u00e4 romaanin, joka ei luultavasti olisi kovin hyv\u00e4. P\u00e4\u00e4tin kuitenkin lukea kirjan, koska Salter kuuluu suosikkeihini.<\/div>\n
<\/div>\n
Ennakkoluuloni osoittautuivat aivan v\u00e4\u00e4riksi. All That Is<\/i> on todella hieno romaani. Keski\u00f6ss\u00e4 on Philip Bowman, toisen maailmansodan veteraani, joka p\u00e4\u00e4tyy kustannusalalle 1950-luvun New Yorkissa. Hetken mielijohteesta h\u00e4n menee naimisiin etel\u00e4valtioiden kaunottaren kanssa, jota kirjallisuus ei kiinnosta lainkaan. Romaanissa ei ole sen kummempaa juonta kuin Bowmanin ja h\u00e4nen tuttavapiirins\u00e4 ihmissuhteet ja ammatilliset k\u00e4\u00e4nteet, joita seurataan impressionistisin vedoin 1980-luvun alkuun saakka. Ajanjakso onkin kiinnostava erityisesti rakkaussuhteiden kannalta: avioerosta tulee normaali juttu, avioliiton ulkopuolisista suhteista tulee muodikkaita ja vapaa rakkaus kukoistaa. Salterin naiset eiv\u00e4t tosin t\u00e4ysin pysy mukana seksuaalisen vapauden suhteen. Miehet nauttivat seksuaalisen vapauden ilmapiirist\u00e4, mutta onnistuvat aika surullisesti tuhoamaan ihmissuhteensa.<\/div>\n
<\/div>\n
Romaanissa on raikasta se, ett\u00e4 Salter viskaa kaikki luovan kirjoittamisen s\u00e4\u00e4nn\u00f6t ja pakot roskakoriin. Vaikka Bowman on keski\u00f6ss\u00e4, kesken kappaleen saatetaan hyp\u00e4t\u00e4 sivuhenkil\u00f6iden matkaan ja kertoa jokin heid\u00e4n oleellinen kokemuksensa. N\u00e4k\u00f6kulmakin saattaa vaihtua tuosta vain. Kerrontaa siis poukkoilee p\u00e4\u00e4st\u00e4 toiseen, paikasta toiseen ja jopa ajasta toiseen, mutta se ei haittaa, vaan antaa realistisen vaikutelman tuttavpiirist\u00e4, jossa kaikki tavallaan kulkevat polkujen ristikkoa, t\u00f6rm\u00e4\u00e4v\u00e4t toisiinsa ja eroavat j\u00e4lleen vuosikymmeniksi.<\/div>\n
<\/div>\n
Kuten aiemmissa teoksissaan, Salter piirt\u00e4\u00e4 ajankuvaa pienin, arkisin vedoin. H\u00e4n ei kuvaa juurta jaksaen vaatteita, esineit\u00e4 tai muita aikakauden ulkoisia merkkej\u00e4, vaan pudottelee luonnosmaisia vihjeit\u00e4. Samalla tekniikalla h\u00e4n luo henkil\u00f6hahmoja: naisia menee ja tulee varsin ripe\u00e4\u00e4n tahtiin, mutta lukija saa otteen kunkin naisen persoonasta impressionististen vihjeiden avulla. Vanheneminen tiivistyy pieniin kohtauksiin.<\/div>\n
<\/div>\n
Salterin kieli on runollista, tajunnanvirrallista ja muistuttaa usein proosarunoa, kuten t\u00e4ss\u00e4 esimerkiss\u00e4:<\/div>\n
<\/div>\n
<\/a><\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
Romaanissa on toisteisuutta, varsinkin Bowmanin naissuhteiden osalta. Se ei kuitenkaan h\u00e4iritse, vaan osoittaa ennemmin, miten helposti ihmiset toistavat samoja virheit\u00e4. Parasta romaanissa on melankolinen, v\u00e4lill\u00e4 l\u00e4hes riipiv\u00e4n surullinen tunnelma. El\u00e4m\u00e4 menee silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksess\u00e4, turvaa ja pysyvyytt\u00e4, jota on odottanut, ei koskaan tulekaan. Miehet ja naiset voivat tarjota toisilleen hetken jotain hyv\u00e4\u00e4, kunnes el\u00e4m\u00e4 tulee v\u00e4liin tai ihmiset p\u00e4\u00e4tyv\u00e4t valitsemaan v\u00e4\u00e4rin. Kieli ja monet kohtaukset ovat kuulaan kauniita ja samalla niiss\u00e4 on l\u00e4hes itkett\u00e4v\u00e4n haikea tunnelma. Romaani alkaa Bowmanin sotakokemuksista ja p\u00e4\u00e4ttyy siihen, ett\u00e4 h\u00e4n tajuaa olevansa vanha, mutta v\u00e4liss\u00e4kin kuolema tuntuu olevan koko ajan nurkan takana. Runolliset onnen hetket Lontoossa ja Pariisissa ovat silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksi\u00e4, hetkess\u00e4 ohi.<\/div>\n
<\/div>\n
All That Is ei ole t\u00e4ydellinen romaani, mutta minut se imaisi maailmaansa ja kosketti.<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
Salteria suomeksi:<\/div>\n
Leikki\u00e4 ja ajanvietett\u00e4 (Tammi, 1988)<\/div>\n
Kiit\u00e4v\u00e4t vuodet (Tammi, 1991)<\/div>\n
<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

James Salter: All That Is (Alfred A. Knopf, 2013) James Salter on…<\/p>\n","protected":false},"author":65,"featured_media":769,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/59\/2015\/04\/salter.jpg","blog_id":59},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/59\/2015\/04\/salter.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts\/245"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/users\/65"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/comments?post=245"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts\/245\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4256,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts\/245\/revisions\/4256"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/media\/769"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/media?parent=245"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/categories?post=245"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/tags?post=245"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}