{"id":2693,"date":"2016-07-20T11:36:30","date_gmt":"2016-07-20T08:36:30","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/sininenkirjahylly\/?p=2693"},"modified":"2018-02-28T09:51:15","modified_gmt":"2018-02-28T07:51:15","slug":"kokonainen-elama","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/kokonainen-elama\/","title":{"rendered":"Kokonainen el\u00e4m\u00e4"},"content":{"rendered":"<p><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/59\/2016\/07\/kate.jpg\"><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" class=\"alignnone  wp-image-2694\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/59\/2016\/07\/kate-768x1024.jpg\" alt=\"kate\" width=\"496\" height=\"662\" srcset=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/59\/2016\/07\/kate-768x1024.jpg 768w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/59\/2016\/07\/kate-225x300.jpg 225w\" sizes=\"(max-width: 496px) 100vw, 496px\" \/><\/a><\/p>\n<p><em>Kate Atkinson: A God in Ruins (Black Swan\/Penguin\/Randon House, 2015)<\/em><\/p>\n<p>Keskiluokkaisen perheen poika Teddy Todd p\u00e4\u00e4tyy toiseen maailmansotaan pommikoneen pilotiksi. Vaimo Nancy l\u00f6ytyy lapsuudenkodin naapurista ja pitk\u00e4n yrityksen j\u00e4lkeen perheeseen syntyy tyt\u00e4r Viola. Is\u00e4st\u00e4 ja tytt\u00e4rest\u00e4 ei koskaan tule l\u00e4heisi\u00e4. Viola yritt\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n vaihtoehtoliikkeist\u00e4, sodassa kovia kokenut is\u00e4 ei osaa samastua seuraavan sukupolven tuntoihin. Lapsenlapsista tulee vanhalle miehelle l\u00e4heisi\u00e4, varsinkin vaimon menehdytty\u00e4 sairauteen.<\/p>\n<p><strong>Kate Atkinsonin<\/strong> esikoisromaani <em>Behind the Scenes at the Museum<\/em> (<em>Museon kulisseissa,<\/em> 1995) on yksi lempiromaaneistani, mutta sit\u00e4 seuraavat teokset eiv\u00e4t oikein iskeneet. Niiss\u00e4 tuntui olevan liikaa kikkailua.<em> A God in Ruins<\/em> -romaanissa Atkinson palaa monessa suhteessa esikoisen teemoihin: on tavallinen keskiluokkainen brittiperhe, sukupolvien ketju vaikutuksineen, hirvi\u00f6mutsi ja yhteiskunnan muuttuminen sota-ajasta hyvinvointiin.<\/p>\n<p>Er\u00e4s iso kerronnallinen ero romaanien v\u00e4lill\u00e4 on: Museon kulisseissa etenee kronologisesti, God in Ruins -romaanissa hypell\u00e4\u00e4n aikakaudesta toiseen v\u00e4lill\u00e4 r\u00e4v\u00e4k\u00e4stikin. Kuvatessaan 1930-luvun tapahtumia kirjailija paljastaa, mit\u00e4 tapahtuu 1990-luvulla. En tied\u00e4, mik\u00e4 on takauman vastakohta. Eti\u00e4inen? N\u00e4it\u00e4 on kirjassa runsaasti, mutta koska Atkinson on niin taitava, aikahyppelyt tuntuvat luontevilta ja kiehtovilta.<\/p>\n<p>Romaania on ylistetty ja syyst\u00e4. Se on t\u00e4ytel\u00e4inen, koskettava ja monipuolinen. Teddyn sotakokemukset kuvataan riipiv\u00e4sti. Oma lukukokemukseni oli kuitenkin v\u00e4h\u00e4n ristiriitainen. A God in Ruins oli hieno lukukokemus, silti moni asia h\u00e4iritsi. Teddy Todd kuvataan kaikin puolin sympaattiseksi ihmiseksi, h\u00e4ness\u00e4 ei oikeastaan ole vikoja. Tyt\u00e4r Viola on sen sijaan rasittava ihan kaikissa asioissa, jopa pienimmiss\u00e4 yksityiskohdissa. H\u00e4n on itsekeskeinen, kamala \u00e4iti, liian hemmoteltu hippikommuuniin, teenn\u00e4inen ja teeskentelev\u00e4 sek\u00e4 inhottava kiltti\u00e4 is\u00e4\u00e4ns\u00e4 kohtaan.<\/p>\n<p>Nancya kuvataan eniten Teddyn ja Violan n\u00e4k\u00f6kulman kautta ja molempien mielest\u00e4 h\u00e4n on ihana ja t\u00e4ydellinen. Nancyn henkil\u00f6kuva j\u00e4\u00e4 puutteelliseksi. H\u00e4n ty\u00f6skentelee sodan aikana koodinmurtajana, mutta sopeutuu sodan j\u00e4lkeen tavalliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n tytt\u00f6koulun matematiikan opettajana. Olisin toivonut Nancyn persoonaan jotain s\u00e4r\u00f6\u00e4.<\/p>\n<p>Tuntuu ep\u00e4uskottavalta, ett\u00e4 niin ihanat vanhemmat kuin Teddy ja Nancy saavat aikaan niin hirve\u00e4n j\u00e4lkel\u00e4isen kuin Viola. Toinen asia, joka minua h\u00e4iritsi, on henkil\u00f6iden el\u00e4m\u00e4ntarinoiden tavanomaisuus. Tuntuu, ett\u00e4 samanlaisia el\u00e4m\u00e4ntarinoita on kerrottu brittikirjallisuudessa ja -leffoissa jo lukemattomia kertoja.<\/p>\n<p>Atkinsonin musta huumori on v\u00e4lill\u00e4 riemastuttavaa, mutta toisinaan se menee liiallisuuksiin ja muuttuu ep\u00e4uskottavaksi. Kirjailija kuvaa todella osuvasti Yorkin y\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4 sekop\u00e4isine polttariporukoineen \u2013 k\u00e4nnih\u00f6rh\u00f6ilyn kuvauksesta kasvaa yhteiskuntakriittinen puheenvuoro. Sen sijaan Violan appivanhempien kuvaus on niin liioiteltua, ett\u00e4 se menee ep\u00e4uskottavaksi. Violan lasten is\u00e4 on vain kamala ja h\u00e4nen vanhempansa ohuita karikatyyrej\u00e4 k\u00f6yhtyneist\u00e4 aatelisista. Osuus, jossa Violan poika Sunny menee asumaan is\u00e4n vanhempien luo ei oikeastaan sovi tyylilajiltaan romaanin kokonaisuuteen.<\/p>\n<p>Vanhuutta ja kuolemaa Atkinson kuvaa hyvin koskettavasti. Sen sijaan lopun keikaus j\u00e4tti turhautuneen olon. Museon kulisseissa -romaanissa lopussa tulee nerokas keikaus, jonka takia romaani on pakko lukea samantien uudestaan. A God in Ruins -romaanin loppukeikaus oli pettymys.<\/p>\n<p>Kokonaisuutena A God in Ruins oli kuitenkin hieno, koskettava ja riipaiseva lukuel\u00e4mys.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Kate Atkinson: A God in Ruins (Black Swan\/Penguin\/Randon House, 2015) Keskiluokkaisen perheen&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":65,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/59\/2016\/07\/kate-768x1024.jpg","blog_id":59},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts\/2693"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/users\/65"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/comments?post=2693"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts\/2693\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3913,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts\/2693\/revisions\/3913"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/media?parent=2693"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/categories?post=2693"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/tags?post=2693"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}