{"id":2759,"date":"2016-07-29T15:06:43","date_gmt":"2016-07-29T12:06:43","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/sininenkirjahylly\/?p=2759"},"modified":"2018-02-28T09:51:14","modified_gmt":"2018-02-28T07:51:14","slug":"takaisin-natsiaikaan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/takaisin-natsiaikaan\/","title":{"rendered":"Takaisin natsiaikaan"},"content":{"rendered":"

\"N\u00e4ytt\u00f6kuva<\/a><\/p>\n

Judith Kerr: Kun Hitler varasti vaaleanpunaisen kanin (suom. Kerttu Manninen, Otava, 1978)<\/em><\/p>\n

Olen lukenut t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 1800- ja 1900-lukujen saksalaisista kasvatusihanteista. Joidenkin asiantuntijoiden, esimerkiksi Alice Millerin,<\/strong> mielest\u00e4 ne johtivat suoraan natsismiin ja holokaustiin. Lastenkasvatus on aina sidoksissa omaan aikaansa. Synnyin vuonna 1970, vain 25 vuotta sodan j\u00e4lkeen. Saamani kasvatuksen ihanteina olivat rauhanaate, solidaarisuus, ihmisoikeudet, globaali oikeudenmukaisuus ja ajatus kaikista ihmisist\u00e4 samanarvoisina. T\u00e4rkein taisi olla ajatus ei koskaan en\u00e4\u00e4 sotaa<\/em>. Ihmiset olivat edelleen j\u00e4rkyttyneit\u00e4 toisen maailmansodan julmuuksista.<\/p>\n

\u00c4itini eli suojattua el\u00e4m\u00e4\u00e4 pikkukaupungissa ja kertoi vastik\u00e4\u00e4 kuulleensa holokaustista vasta parikymppisen\u00e4. Omassa lapsuudessani sen sijaan tuntui olevan voimakkaana vakaumus, ett\u00e4 lapsi ei voi liian nuori ollakaan kuullakseen kauheuksista. Tuohon aikaan ilmestyi paljon lasten- ja nuortenkirjoja sodasta ja juutalaisvainoista. Ajatus lienee ollut, ett\u00e4 uutta sotaa ja kansanmurhaa ei tule, kun lapset pannaan oppimaan tarpeeksi toisen maailmansodan julmuuksista.<\/p>\n

Judith Kerrin<\/a><\/strong> Kun Hitler varasti vaaleanpunaisen kanin<\/em> kuului suosikkikirjoihini. Luin sen moneen kertaan ja muistan edelleen kirjasta l\u00e4hes kaiken. Kirja on tallessa m\u00f6kill\u00e4. Jos juutalaisvainoista kertova kirja voi olla lempe\u00e4, Kerrin kirja<\/a> on. Romaani pohjautuu Kerrin omiin kokemuksiin. On vuosi 1933 ja p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 Anna on 9-vuotias. Natsit ovat lujittamassa valta-asemaansa ja Annan perhe p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 pakoon Berliinist\u00e4. Tavaraa voidaan ottaa tietysti mukaan vain minimim\u00e4\u00e4r\u00e4, varsinkaan kun ei saa paljastua, ett\u00e4 ollaan pakomatkalla. Annan vaaleanpunainen pehmokanikin j\u00e4\u00e4 j\u00e4lkeen, ja my\u00f6hemmin perhe kuulee natsien takavarikoineen heid\u00e4n kotinsa irtaimistoineen.<\/p>\n

Perhe p\u00e4\u00e4tyy ensin Sveitsiin, sitten Ranskaan ja lopulta Englantiin. Kussakin maassa Anna ja h\u00e4nen veljens\u00e4 yritt\u00e4v\u00e4t sopeutua sek\u00e4 oppia kielen. Omassa koulumenestyksess\u00e4ni ei ollut hurraamista ja samastuin Annan vaikeuksiin oppia ranskaa.<\/p>\n

Toinen suosikkini oli Christine N\u00f6stlingerin<\/strong> Lenn\u00e4, lenn\u00e4 turilas<\/em> (suom. Soile Eskelinen, WSOY, 1977). Romaani kertoo Christel-tyt\u00f6st\u00e4 Wieniss\u00e4 vuonna 1945. Kun perheen kotitalo romahtaa pommituksessa, \u00e4iti pakenee lasten kanssa hyl\u00e4ttyyn omakotitaloon kaupungin laitamille. Samaan taloon majoittuu toinenkin \u00e4iti samanik\u00e4isten lasten kanssa. Huhutaan puna-armeijan l\u00e4hestymisest\u00e4 ja pian ven\u00e4l\u00e4iset ilmestyv\u00e4tkin seudulle. Christel ihastuu puna-armeijan muonitusmieheen Cohniin.<\/p>\n

N\u00f6stlingerin romaani toi sodan tunnelman l\u00e4helle. H\u00e4n kuvaa esimerkiksi pommitettua kaupunkia kouriintuntuvasti lapsen n\u00e4k\u00f6kulmasta. T\u00e4m\u00e4kin kirja perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin.<\/p>\n

Kolmas h\u00e4tk\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 sotakuvaus oli Myron Levoyn<\/strong> Keltainen lintu<\/em> (suom. Alice Martin, WSOY, 1985). Voitin romaanin kirjoituskilpailussa ja luin sen yhdelt\u00e4 istumalta. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6, New Yorkissa asuva Alan-poika on v\u00e4h\u00e4n ulkopuolinen. Vanhemmat vaativat, ett\u00e4 Alan pit\u00e4\u00e4 seuraa nuoremmalle tyt\u00f6lle Naomille. Alan ei haluaisi, mutta suostuu. Naomi on sodan traumatisoima, ei puhu ja pelk\u00e4\u00e4 kaikkea. Nuken avulla Alan saa yhteyden Naomiin. K\u00e4y ilmi, ett\u00e4 Naomi on n\u00e4hnyt, miten Gestapo hakkasi h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 kuoliaaksi. Naomilla on pakkoliikkeit\u00e4: h\u00e4n repii pakonomaisesti paperia, koska h\u00e4nen piti tuhota is\u00e4ns\u00e4 kanssa vastarintaliikkeen dokumentteja.<\/p>\n

Keltainen lintu (Alan & Naomi) on hieno kirja, mutta minulle se oli t\u00e4ydellinen j\u00e4rkytys. Olin tietysti kuvitellut, ett\u00e4 kun tuli rauha ja keskitysleirivangit vapautettiin, kaikki oli hyvin. 1970\u201380-luvuilla oli vahvana ajatus, ett\u00e4 lapset selvi\u00e4v\u00e4t mist\u00e4 tahansa. Naomin kohtalo osoitti, ettei se ollut totta. Kun sain kirjan luettua, menin peiton alle piiloon ja itkin tuntikausia. En voinut k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 maailma on niin paha.<\/p>\n

Nyt \u00e4itin\u00e4 tietysti tajuan, ett\u00e4 Naomi ei ole kirjassa ainoa, jonka kohtalo on traaginen. Nykyn\u00e4k\u00f6kulmasta tuntuu k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4, ett\u00e4 aikuisten mielest\u00e4 Alan voi olla syv\u00e4sti traumatisoituneen lapsen kanssa kaksin ja auttaa t\u00e4t\u00e4. Se ei todellakaan ole oikea teht\u00e4v\u00e4 lapselle! Pakkoliikkeineen Naomi kuuluisi psykiatriselle osastolle. Levoyn kirja muistuttaa, miten pitk\u00e4lle sodan k\u00e4rsimykset ulottuvat. Olen n\u00e4hnyt holokaustidokumentteja, joissa yhdeks\u00e4nkymppiset itkev\u00e4t keskitysleirill\u00e4 kokemiaan asioita. Ihminen ei ole korkki, joka ponnahtaa aina pintaan!<\/p>\n

Vaikka kirjat olivat j\u00e4rkytt\u00e4vi\u00e4, olen tyytyv\u00e4inen, ett\u00e4 olin lapsi ja nuori aikana, jolloin uskottiin, ett\u00e4 lastenkin on hyv\u00e4 perehty\u00e4 sotaan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Judith Kerr: Kun Hitler varasti vaaleanpunaisen kanin (suom. Kerttu Manninen, Otava, 1978)…<\/p>\n","protected":false},"author":65,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/59\/2016\/07\/nayttokuva-2016-07-29-kello-14-25-03.png","blog_id":59},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts\/2759"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/users\/65"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/comments?post=2759"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts\/2759\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3903,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts\/2759\/revisions\/3903"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/media?parent=2759"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/categories?post=2759"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/tags?post=2759"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}