{"id":3025,"date":"2016-12-09T11:24:45","date_gmt":"2016-12-09T09:24:45","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/sininenkirjahylly\/?p=3025"},"modified":"2018-02-28T09:51:02","modified_gmt":"2018-02-28T07:51:02","slug":"kirjailija-paljastaa-kaiken","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/kirjailija-paljastaa-kaiken\/","title":{"rendered":"Kirjailija paljastaa kaiken"},"content":{"rendered":"

\"nayttokuva-2016-12-09-kello-11-08-23\"<\/a><\/p>\n

Juttelin eilen kustantajan juhlissa esikoiskirjailijan kanssa. H\u00e4n kertoi h\u00e4keltyneens\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 ihmiset olettavat esikoisromaanin kertovan suoraan h\u00e4nen omasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n. Sanoin, ett\u00e4 koin saman romaanini Sinun lapsesi eiv\u00e4t ole sinun<\/em> kanssa. Oli aivan turha selitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 teos on kaunokirjallisuutta. Lopulta aloin ajatella, ett\u00e4 olen loppujen lopuksi turvassa uskomuksen takana: kun kerran kaikki olettavat kirjan olevan omael\u00e4m\u00e4kerta, ket\u00e4\u00e4n ei kiinnosta, millaista el\u00e4m\u00e4ni on oikeasti ollut. Sain siis pit\u00e4\u00e4 yksityisyyteni!<\/p>\n

Ammatillisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta asia on kyll\u00e4 vuosien mittaan harmittanut todella paljon. Minulle on ihmetelty, miten voin muistaa 70- ja 80-lukujen asiat niin tarkkaan. No, tosiasiassahan tein romaania varten valtavan taustaty\u00f6n. Luin kansalliskirjastossa mikrofilmeilt\u00e4 Helsingin Sanomia, Kansanuutisia, Tiedonantajia<\/em> ja Ilta-Sanomia.<\/em> Luin tutkimuksia, ajankuvia, muistelmia, Mit\u00e4 miss\u00e4 milloin<\/em> -kirjoja ja v\u00e4it\u00f6skirjoja. Haastattelin ihmisi\u00e4, joilla oli teemaan sopivia kokemuksia.<\/p>\n

\"nayttokuva-2016-12-09-kello-11-08-43\"<\/a><\/p>\n

Olin tietysti tyytyv\u00e4inen, ett\u00e4 Sinun lapsesi eiv\u00e4t ole sinun teki sellaisen vaikutuksen kuin se kertoisi suoraan el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni. Kai se merkitsee, ett\u00e4 fiktioni on hyvin uskottavaa. Silti tuntuu irvokkaalta, ett\u00e4 edelleen tapaan tuntemattomia, jotka uskovat tiet\u00e4v\u00e4n kaiken lapsuudestani. Viimeisin romaanini, 60-luvulle sijoittuva Perill\u00e4 kello kuusi<\/em> oli helpotus: kukaan ei ainakaan oleta, ett\u00e4 olen kirjoittanut omasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni, koska olen syntynyt vuonna 1970!<\/p>\n

Tosiasiassahan kirjailija voi kertoa omasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n vaikka millaisessa asussa. Romaanin henkil\u00f6t ja tapahtumat saattavat olla kaukana kirjailijan arjesta, mutta emotionaalisesti romaani voi silti olla hyvin henkil\u00f6kohtainen. Omakohtaista ei ole se, ett\u00e4 kertoo, millaisessa villapaidassa meni ekaluokalle tai ett\u00e4 ensimm\u00e4inen ty\u00f6paikka oli grillikioskilla. Omakohtaisuus tulee syvemm\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n

V\u00e4lill\u00e4 tuntuu, ett\u00e4 yleinen k\u00e4sitys henkil\u00f6kohtaisuudesta on entisest\u00e4\u00e4n pinnallistunut sitten vuoden 2001, kun Sinun lapsesi eiv\u00e4t ole sinun ilmestyi. Illuusiota henkil\u00f6kohtaisuudesta luodaan monilla tasoilla. Kuvitellaan, ett\u00e4 omaa arkeaan kuvaava bloggaaja luo totuudenmukaisen kuvan itsest\u00e4\u00e4n. Oletetaan, ett\u00e4 Donald Trump<\/strong> tai Madonna<\/strong> laativat itse tviittins\u00e4. Uskotaan, ett\u00e4 stara joka julkaisee Instagramissa r\u00e4psyj\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n antaa jotenkin totuudenmukaisen kuvan. Entisajan Hollywoodissa t\u00e4htikulttia luotiin salamyhk\u00e4isyydell\u00e4. Filmit\u00e4htien lapset eiv\u00e4t koskaan esiintyneet julkisuudessa, jotkut t\u00e4hdet jopa pitiv\u00e4t vanhemmuuden kokonaan salassa. Nyky\u00e4\u00e4n t\u00e4htikulttia rakennetaan illuusiolla oikean el\u00e4m\u00e4n paljastamisesta.<\/p>\n

\"nayttokuva-2016-12-09-kello-11-08-33\"<\/a><\/p>\n

Tied\u00e4n kaiken julkkiksesta -ajattelu saa v\u00e4lill\u00e4 koomisia piirteit\u00e4. Nettikeskustelussa anonyymi hahmo v\u00e4itti, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli \u201dsis\u00e4piirin tietoa\u201d: Sofi Oksasella<\/strong> on oikeasti peruukki. Kuulemma arkena Oksanen j\u00e4tt\u00e4\u00e4 peruukin kotiin ja naaman meikkaamatta, vet\u00e4\u00e4 verkkarit p\u00e4\u00e4lle ja voi kulkea kaupungilla ilman ett\u00e4 kukaan tunnistaa. (Mielikuvitus laukkaa n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n muillakin kuin kirjailijoilla…)<\/p>\n

Mietin v\u00e4lill\u00e4, onko joiltain kansalaisilta h\u00e4m\u00e4rtynyt se, ett\u00e4 romaani ei koskaan tarjoa samanlaisia paljastuksia kuin Seiska-<\/em>lehti, joka tosin sek\u00e4\u00e4n ei aina pysy totuudessa. Paljastava avainromaanikin on taidetta ja fiktiota. Kaunokirjallisuuden lukeminen tosiel\u00e4m\u00e4n paljastusten toivossa on outoa.<\/p>\n

T\u00e4t\u00e4 nyky\u00e4 en hirve\u00e4sti v\u00e4lit\u00e4 siit\u00e4, uskooko joku minun kertovan fiktiossa itsest\u00e4ni. Sen sijaan se satuttaa, jos romaanejani k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n aseena omaisteni loukkaamisessa. Sellainen on niin alhaista k\u00e4yt\u00f6st\u00e4, ett\u00e4 sanat eiv\u00e4t riit\u00e4. Tuntuu j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4lt\u00e4, ett\u00e4 nykyajan vihapuhekulttuurissa taidekin voidaan ottaa ly\u00f6m\u00e4aseeksi.<\/p>\n

Oletus siit\u00e4, ett\u00e4 kaunokirjallisuus on totta johtaa tietysti my\u00f6s koomisiin tilanteisiin. Er\u00e4s henkil\u00f6 kysyi \u00e4idilt\u00e4ni, onko h\u00e4nen suvullaan edelleen villakehr\u00e4\u00e4m\u00f6 ja jos on, voisiko h\u00e4nen kauttaan saada alennusta. N\u00e4in siksi, ett\u00e4 er\u00e4\u00e4ss\u00e4 romaanissani oli \u00e4iti, jonka vanhemmat omistivat villakehr\u00e4\u00e4m\u00f6n. Se oli silkkaa mielikuvituksen tuotetta, idean sain villakehr\u00e4\u00e4m\u00f6st\u00e4, joka aikoinaan sijaitsi lasteni p\u00e4iv\u00e4kodin naapurissa \u2013 savupiippu on edelleen tallella.<\/p>\n

Asiaa ei tietenk\u00e4\u00e4n auta, vaikka kirjailija kuinka sanoisi, ett\u00e4 ei kirjoittanut omasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n \u2013 niinh\u00e4n ne kaikki sanovat!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Juttelin eilen kustantajan juhlissa esikoiskirjailijan kanssa. H\u00e4n kertoi h\u00e4keltyneens\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 ihmiset…<\/p>\n","protected":false},"author":65,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":2,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/59\/2016\/12\/nayttokuva-2016-12-09-kello-11-08-23.png","blog_id":59},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts\/3025"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/users\/65"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/comments?post=3025"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts\/3025\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3839,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts\/3025\/revisions\/3839"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/media?parent=3025"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/categories?post=3025"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/tags?post=3025"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}