{"id":7,"date":"2015-04-01T07:53:00","date_gmt":"2015-04-01T05:53:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/sininenkirjahylly\/himomurhia-ja-pulituurijuoppoja\/"},"modified":"2018-02-28T10:03:04","modified_gmt":"2018-02-28T08:03:04","slug":"himomurhia-ja-pulituurijuoppoja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/himomurhia-ja-pulituurijuoppoja\/","title":{"rendered":"Himomurhia ja pulituurijuoppoja"},"content":{"rendered":"<div style=\"clear: both; text-align: center;\"><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/59\/2015\/04\/Skannaus-2B621.jpeg\" style=\"margin-left: 1em; margin-right: 1em;\"><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" border=\"0\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/59\/2015\/04\/Skannaus-2B621.jpeg\" height=\"320\" width=\"219\" \/><\/a><\/div>\n<p><i>Mauri Sainio (toim.) Rikos ei kannata \u2013 kuuluisia suomalaisia rikoksia (Tammi, 1966)<\/i><\/p>\n<p>[T\u00e4m\u00e4 kirjoitus ei sovi herkille!]<\/p>\n<p>Samaiselta roskalavalta l\u00f6ytyi t\u00e4m\u00e4 teos. Kirja sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 vauhdikkaita kertomuksia tosiel\u00e4m\u00e4n rikoksista vuosilta 1912\u20131958. Iso osa rikoksista on &#8220;himomurhia&#8221;. Ilmeisesti <b>Mauri Sainio<\/b> on my\u00f6s kirjoittanut tarinat, vaikka h\u00e4net mainitaan vain toimittajana. Kuvailu on varsin verev\u00e4\u00e4, yht\u00e4 murhaajaa kuvaillaan seuraavasti: &#8220;L\u00f6nnrotinkadun varrella h\u00e4n joi er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kahvilassa yksin pilsneri\u00e4 ja odotti suonet tykytt\u00e4en viinakaupan aukeamista.&#8221; Sainio on ker\u00e4nnyt faktat oikeusarkiston dokumenteista ja el\u00e4ytynyt tapahtumiin varsin vakuuttavasti. Sek\u00e4 uhrien ett\u00e4 syyllisten el\u00e4m\u00e4ntarina selostetaan juurta jaksaen lapsuudesta l\u00e4htien \u2013 ei taitaisi olla nyky\u00e4\u00e4n mahdollista.<\/p>\n<p>Ei ihme, ett\u00e4 kirja on kuulunut raittiuskeskuskirjaston kokoelmiin, sill\u00e4 viinahan se saa suomalaisen tappamaan. Tai siis ei aina viinakaan \u2013 onneksi viikonlopun seitsem\u00e4nkymmenvuotisjuhlissa sed\u00e4t selittiv\u00e4t minulle, mit\u00e4 on pulituuri, jota Lauttasaaren kaulankatkaisija tapasi nappailla niin ett\u00e4 meni ihan sekaisin. Se oli huonekalukiillotinta tai sellakkaa, josta erotettiin sprii. Oli kuulemma tunnettu fakta, ett\u00e4 pulituuri pani nupin sekaisin. Lauttasaaren kaulankatkaisijakin vaelteli y\u00f6ll\u00e4 pitkin saarta uhrin p\u00e4\u00e4t\u00e4 kanniskellen.<\/p>\n<p>Oikeushistoriallisesti kirja on todella kiinnostava. Tavallaan vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 rangaistuksena hirveist\u00e4 teoista on ollut &#8220;kansalaisluottamuksen menett\u00e4minen&#8221;, siis vankeuden lis\u00e4ksi. Minua h\u00e4mm\u00e4stytti jokaisen tapauksen yhteydess\u00e4 esiintyv\u00e4 psykologisointi. Valtaosa syyllisist\u00e4 passitettiin mielisairaalaan mielentilatutkimuksiin, osa osasi vaatia sit\u00e4 itsekin. Oikeuteen kutsuttiin yleens\u00e4 my\u00f6s esimerkiksi opettaja kertomaan syytetyn luonteesta. Opettajat ja ty\u00f6toverit saattoivat oikeudessa kertoa, ett\u00e4 syytetyss\u00e4 oli aina ollut &#8220;jotain omituista&#8221;, tai ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli &#8220;pelottava katse&#8221;. Er\u00e4\u00e4st\u00e4 syytetyst\u00e4 sanottiin psykiatrin lausunnossa, ett\u00e4 &#8220;miehisest\u00e4 ulkomuodostaan huolimatta h\u00e4nen olemuksessaan oli naisellisuutta ja kehittym\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4&#8221;. Tai: &#8220;Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 [S.N.] oli psykopaattinen henkil\u00f6, jolla oli taipumusta alkoholin v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00f6\u00f6n.&#8221;<\/p>\n<p>Oikeuden p\u00f6yt\u00e4kirjat tuntuvatkin melkein dramatisoivan alkoholin vaikutusta tekoihin. Moni syytetyist\u00e4 on selvin p\u00e4in kiltti ja hiljainen, mutta muuttuu kuvausten perusteella humalassa l\u00e4hes sosiopaatiksi. T\u00e4m\u00e4 Jekyll &amp; Hyde -ulottuvuus pisti silm\u00e4\u00e4n useammassa kertomuksessa. Alkoholink\u00e4ytt\u00f6\u00f6n taas tunnuttiin etsiv\u00e4n varsin lennokkaasti psykologisia syit\u00e4 \u00e4itisuhteesta, p\u00e4rj\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 miesten yhteis\u00f6iss\u00e4 tai ulkopuolisuudesta. Jos nuori mies ei sielullisen heikkouden tai ruumiinvamman takia kelvannut rintamalle, seurauksena oli alkoholismi. Sen sijaan yhdess\u00e4k\u00e4\u00e4n tarinassa ei mainita, ett\u00e4 sotakokemukset olisivat voineet aiheuttaa henkisi\u00e4 j\u00e4rkytyksi\u00e4 tai raakuutta.<\/p>\n<p>Syytetyt my\u00f6s leimattiin muitta mutkitta heikkohermoisiksi, laiskoiksi tai kehittym\u00e4tt\u00f6miksi, siis psykiatrien toimesta. Toisaalta tuntuu, ett\u00e4 oikeus laati luonnehdinnan syytetyn sielun tilasta aika lennokkaasti psykiatrien ja kansakoulunopettajien lausuntojen perusteella. \u00c4iditkin kutsuttiin oikeuteen kertomaan, miten heid\u00e4n lapsensa oli kehittynyt.<\/p>\n<p>Teot olivat toki raakuudessaan karmeita, mutta silti nykylukijasta tuntuu kohtuuttomalta, ett\u00e4 vain vuosikymmen rikoksen j\u00e4lkeen syyllisest\u00e4 on kirjoitettu kirjaan oikealla nimell\u00e4 ja paljastettu kaikki yksityiset tiedot, kuten sairaudet ja ep\u00e4onniset naissuhteet. Nykylukijakin voi lukea, mik\u00e4 psykopaatti ja pulituurijuoppo Lauttasaaren kaulankatkaisija oli (nimi\u00e4 en viitsi t\u00e4ss\u00e4 mainita, jotteivat ne p\u00e4\u00e4dy nettiin). Henkil\u00f6llisyyden paljastaminen ja persoonan riepottelu julkisesti on vaikuttanut muihinkin ihmisiin, kuten omaisiin. Vai ajateltiinko tuolloin, ett\u00e4 &#8220;himomurhaajan&#8221; omaisten siet\u00e4\u00e4kin kokea osansa syyllisyydest\u00e4? Toki my\u00f6s vanhempien ja isovanhempien mielisairaudet k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n kirjassa oikeilla nimill\u00e4.<\/p>\n<p>Kirjan tarinat on kirjoitettu parhaaseen dekkarityyliin: ensin paljastuu hirve\u00e4 rikos, sitten tapahtumia aletaan keri\u00e4 auki takaperin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Mauri Sainio (toim.) Rikos ei kannata \u2013 kuuluisia suomalaisia rikoksia (Tammi, 1966)&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":65,"featured_media":292,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":2,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/59\/2015\/04\/Skannaus-2B621.jpeg","blog_id":59},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/59\/2015\/04\/Skannaus-2B621.jpeg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts\/7"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/users\/65"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/comments?post=7"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts\/7\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4362,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts\/7\/revisions\/4362"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/media\/292"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/media?parent=7"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/categories?post=7"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/tags?post=7"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}