{"id":76,"date":"2014-10-08T09:30:00","date_gmt":"2014-10-08T07:30:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/sininenkirjahylly\/vainoavat-muistot\/"},"modified":"2018-02-28T10:03:12","modified_gmt":"2018-02-28T08:03:12","slug":"vainoavat-muistot","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/vainoavat-muistot\/","title":{"rendered":"Vainoavat muistot"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

Linda Grant: Upstairs at the Party (Virago, 2014)<\/i><\/p>\n

Halusin lukea brittikirjailija Linda Grantin<\/b> uusimman romaanin, koska siin\u00e4 kuvataan 1970-luvun opiskelijamaailmaa. Loppujen lopuksi kampusel\u00e4m\u00e4\u00e4 oli kirjassa kuitenkin aika v\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n

Liverpoolilaisen Adelen is\u00e4 on pikkurikollinen ja keplottelija, jota tyt\u00e4r palvoo. Adelen el\u00e4m\u00e4 muuttuu, kun is\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4en menehtyy. Tuttavat petaavat Adelelle varman ty\u00f6n tavaratalossa, mutta h\u00e4n hommaa itsens\u00e4 yliopistoon. Elet\u00e4\u00e4n 1970-lukua, opintotuki mahdollistaa akateemiset opinnot rahattomillekin. Yliopistossa Adele yst\u00e4vystyy Rosen, Doran, Gillianin sek\u00e4 salamyhk\u00e4isen Evien kanssa. Evie seurustelee Stevie-nimisen pojan kanssa ja pari on luonut itsest\u00e4\u00e4n melkein androgyynin performanssin. Murhen\u00e4ytelm\u00e4 j\u00e4rkytt\u00e4\u00e4 Adelea perinpohjin, eik\u00e4 Evien muisto j\u00e4t\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 koskaan rauhaan.<\/p>\n

Adelella on tuhoontuomittu suhde Evien veljen Georgen kanssa. H\u00e4n ajelehtii ty\u00f6paikasta toiseen. Homobestis Bobby kuolee aidsiin. Vuosikymmenten j\u00e4lkeen Adele t\u00f6rm\u00e4\u00e4 opiskeluaikaisiin tytt\u00f6kavereihin. Vain Rosella menee hyvin. Lopulta Evien mysteeri alkaa selvit\u00e4. Romaanin lopulla naiset palaavat vanhaan opinahjoonsa, mutta opettajat ovat jo kuolleet ja uudet tulleet tilalle.<\/p>\n

Lukukokemukseni oli ristiriitainen. Toisaalta pidin romaanista ja toisaalta en. Samat asiat sek\u00e4 miellyttiv\u00e4t ett\u00e4 hiersiv\u00e4t. On virkist\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kerrotaan ihmisen koko el\u00e4m\u00e4ntarina, mutta se tehd\u00e4\u00e4n aika nopeaan tahtiin, katkelmallisesti. Toisaalta taas olisin halunnut lukea monestakin asiasta enemm\u00e4n, esimerkiksi opiskelijael\u00e4m\u00e4st\u00e4. Yliopistoa ei romaanissa nimet\u00e4, mutta se on kaikesta p\u00e4\u00e4tt\u00e4en York. Yorkin yliopisto perustettiin rivakkaan tahtiin 1963. Britanniaan syntyi sodan j\u00e4lkeen paljon lapsia, mutta maa oli sodan j\u00e4ljilt\u00e4 k\u00f6yh\u00e4. Haluttiin taata kaikille nuorille tasa-arvoiset mahdollisuuden akateemisiin opintoihin \u2013 Grant tosin osoittaa, ettei ihanne t\u00e4ysin toteutunut. Ajan kampukset rakennettiin nopeasti elementeist\u00e4, osa rakennuksista tehtiin alunperin v\u00e4liaikaisiksi. Kerronnan p\u00e4\u00e4stess\u00e4 1990-luvulle elementtirakennukset ovat rapistumassa, eik\u00e4 rahaa v\u00e4liaikaisten rakennusten uusimiseen l\u00f6ytynyt sen j\u00e4lkeen, kun 60\u201370-luvun sosialistiset ihanteet sammuivat.<\/p>\n

Adelen hahmo oli minusta sek\u00e4 kiinnostava ett\u00e4 \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4. \u00c4\u00e4rimm\u00e4isen kyyninen, jopa kylm\u00e4kin henkil\u00f6, jossa kuitenkin on pinnan alla l\u00e4mp\u00f6\u00e4 ja empatiaa. Grant hahmottaa hyvin Adelen el\u00e4m\u00e4n k\u00e4\u00e4nnekohdat sek\u00e4 kunkin aikakauden luonteenomaiset piirteet.<\/p>\n

Romaanin alussa on kirjailijan huomautus, jonka mukaan romaanissa kuvataan tietty\u00e4 ajanjakosa h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n, vaikka henkil\u00f6hahmot ovat fiktiivisi\u00e4. T\u00e4m\u00e4 v\u00e4littyy kerronnasta. V\u00e4lill\u00e4 tuli sellainen olo, ett\u00e4 kirjailija muistaa liikaa, ainakin mit\u00e4 yksityiskohtiin tulee. Henkil\u00f6, joka esiintyy tarinassa vain ohimennen, kuvataan ulkoisesti juurta jaksaen. V\u00e4lill\u00e4 tulee tunne, ett\u00e4 on menty liikaa oikeiden tapahtumien ikeess\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 ne istu luontevasti fiktion kanssa yhteen.<\/p>\n

Muisteleminen on romaanin teemana suurempi haaste kuin kuvittelisi. Alusta saakka on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Adele muistelee menneisyytt\u00e4 t\u00e4st\u00e4 ajasta k\u00e4sin. Siihen n\u00e4hden kerronta on aika suoraviivaista, vaikkakin katkelmallista. Mielest\u00e4ni kun muistellaan 40 vuotta vanhoja tapahtumia, ollaan h\u00e4m\u00e4r\u00e4n rajamailla, muistot muuntuvat ja v\u00e4rittyv\u00e4t, vaihtavat muotoaan kuin kaleidoskoopin kuviot. Muistojen luotettavuus ja hataruus sek\u00e4 v\u00e4\u00e4rin muistaminen ovat mielest\u00e4ni kiinnostavia teemoja, jotka Grant kuitenkin sivuuttaa t\u00e4ysin.<\/p>\n

Pidin romaanista, mutta silti tuntui, ett\u00e4 samoista aineksista olisi saanut enemm\u00e4nkin irti. Evien kadonneet p\u00e4iv\u00e4kirjat (jotka mainitaan kansiliepeess\u00e4) nousivat keski\u00f6\u00f6n vasta romaanin puoliv\u00e4liss\u00e4. P\u00e4iv\u00e4kirjat olisivat ansainneet isomman roolin j\u00e4nnitteen luomisessa. Romaani olisi ollut rakenteellisesti vahvempi, jos Evien salaisuudet olisivat olleet enemm\u00e4n keski\u00f6ss\u00e4 ja muu materiaali, esimerkiksi ajankuva, olisi ollut mukana tukemassa mysteeri\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Linda Grant: Upstairs at the Party (Virago, 2014) Halusin lukea brittikirjailija Linda…<\/p>\n","protected":false},"author":65,"featured_media":441,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/59\/2015\/04\/grant.jpg","blog_id":59},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/59\/2015\/04\/grant.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts\/76"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/users\/65"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/comments?post=76"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts\/76\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4430,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/posts\/76\/revisions\/4430"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/media\/441"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/media?parent=76"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/categories?post=76"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/sininenkirjahylly\/api\/wp\/v2\/tags?post=76"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}