Fiksua viihdettä

Näyttökuva 2017-08-31 kello 15.37.54

Liane Moriarty: Big Little Lies (Penguin, 2014)

Hyvä aviomies (suom. Helene Bützow, WSOY, 2014, alk. The Husband’s Secret)

Olen vähän huono katsomaan sarjoja. Minulla ei ole hajuakaan, mistä monet suosikkisarjat kuten Game of Thrones kertovat. Kesällä kuitenkin katsoin HBO:n sarjan Big Little Lies. Se johtui vain siitä, että sarjassa esiintyy tyttöihastukseni Shailene Woodley. Shailene on ihana ekohippi, joka tekee itse sampoonsa ja joutui putkaan vastustettuaan Dakotan öljyputkea, joka olisi tärvellyt intiaanien maat. Ja hän oli mahtava Outolintu-elokuvissa.
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=YFZcNKzDhYI]
Big Little Lies oli minusta ärsyttävä sarja, mutta sen outo, melankolinen tunnelma piti otteessaan. Ärsyttävää oli se, että henkilöhahmojen vauraus oli liioiteltua. Lisäksi sarjassa oli visuaalisia maneereja, jotka hiersivät, kuten kultaisen, hehkuvan valon änkeminen joka toiseen kohtaukseen. Tykkäsin kuitenkin sarjasta niin paljon, että luin kirjankin johon se pohjautuu. Kirjasta pidin paljon enemmän kuin sarjasta. Sarja tapahtuu Yhdysvalloissa, kirja Australiassa. Kirja oli realistisempi. Esimerkiksi Madeleinen mies on freelance-toimittaja ja perheellä on tavallinen talo sekä rahahuolia – ei sellaista loistolukaalia kuin sarjassa. Celeste ja Perry ovat ainoita, jotka ovat erittäin rikkaita ja asuvat upeassa talossa. Myös koulu tuntuu romaanissa realistisemmalta, koska se on kunnallinen oppilaitos. Vanhemmissa on enemmän erilaisia tyyppejä, putkimiehistä raharikkaisiin.

Sarjaan on lisätty paljon kohtauksia – esimerkiksi Renatan näkökulmaa ei romaanissa ole. Silti romaani tuntui minusta syvällisemmältä. Moriarty kirjoittaa mustanpuhuvaa viihdettä, joka käsittelee myös vakavia asioita, tässä kirjassa parisuhdeväkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Romaanissa Celesten, siis pahoinpidellyn vaimon, näkökulma oli syvällisempi kuin sarjassa. Romaani on ilmestynyt suomeksi nimellä Mustat valkeat valheet (suom. Helene Bützow, WSOY, 2015).

Ennen tätä romaania luin toisen Moriartyn romaanin nimeltään Hyvä aviomies. Romaani kertoo kotiäidistä ja Tupperware-supermyyjästä Ceciliasta, joka saa yllättäen tietää, että hänen täydellisellä aviomiehellään on kamala salaisuus. Cecilian tarinaan lomittuvat kahden naisen kokemukset: iäkäs Rachel ei ole koskaan päässyt yli tyttärensä murhasta, Tess taas pakenee samoille kulmille pettävää aviomiestään. Alussa vaikuttaa, ettei naisilla ole mitään tekemistä toistensa kanssa, mutta tarinan kuluessa heidän kohtalonsa törmäävät. Jossain kirjastoissa Hyvä aviomies on luokiteltu rikoskirjallisuuteen, ja juonen rakentelussa onkin dekkarimaisuutta. Kirjasta on suunnittella leffa, jossa Blake Lively esittää Ceciliaa.

Nämä kaksi romaania edustavat älykästä chick litiä, ainakin jos chick lit voi kertoa myös perheenäideistä. Hen litiä? Romaanit on helppo lukea, mutta niissä on viisautta. Moriartyn huumori lämmittää ja notkahtaa välillä mustanpuhuvaksi. Lapsia kirjailija kuvaa erityisen hyvin.

Big Little Lies -sarjassa ja erityisesti romaanissa riemastutti Madeleine Martha MacKenzie, kolmen lapsen kipakka ja topakka äiti, joka on kaiken aikaa äkäinen, mutta silti hyväsydäminen ystävä. Mainio tyyppi!

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *