Liehulahkeet ja pulisongit

Katsoin ihan summamutikassa YouTubesta erittäin kiinnostavan neliosaisen dokumenttisarjan 1970-luvusta. Valitettavasti osa 2 on saatavilla vain äänettömänä musiikin tekijänoikeuksien takia. BBC suunnittelee käynnistävänsä USAssa Netflixin periaatteella toimivan palvelun, toivottavasti se saadaan joskus Eurooppaankin. Olisi kivempi katsella ohjelmia luvallisesti, mutta uteliaisuus vei taas voiton. Tätä sarjaa ei ole saatavilla maksuversiona missään, mikä on vähän hassua.

Sarja ei pyri objektiviisuuteen, vaan tekijä, historijoitsija Dominic Sandbrook ottaa aika räväkästi kantaa. Minua se ei ärsyttänyt, koska Sandbrookia kuvataan pälisemässä siellä sun täällä ja on selvää, että hän esittää oman tulkintansa. Monia Sandbrookin havaintoja pidin oikein kiinnostavina. Mielestäni provosoiva (vasemmistolainen) näkemys toimii, se ravistelee ajattelemaan. Sarjassa oli paljon sellaista, mitä en tiennyt ja paljon asiaa, joka kuuluu yleissivistykseen. Muistan kyllä lapsuudesta ihmisten vitsailleen, että Britanniassa on jatkuvasti ainakin yksi lakko käynnissä, mutta vasta tämä sarja selkeytti, miten valtava vaikutus ammattiliitoilla oli.

Hassua kyllä, moni sarjassa käsitelty asia vertautuu nyky-Suomeen, kuten Britannian taloudellinen romahdus 1970-luvulla ja ihmisten halu pitää kiinni sekä saavutetuista eduista että aiempia sukupolvia korkeammasta elintasosta, valtakunnan taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Solidaarisuustalkoiden sijaan jopa lastensairaalan apuhenkilökunta meni lakkoon. 1970-luvulla Britannia siirtyi myös valkoihoisesta kulttuurista monikulttuurisuuteen, kun entisistä alusmaista alkoi virrata siirtolaisia. Kiinnostuin kovasti intialaisista, jotka Idi Amin heitti ulos Ugandasta, vaikka he olivat eläneet siellä yli sata vuotta ja menestyneet. Ugandan intialaisilla oli Britannian passi, joten heillä oli laillinen oikeus asettua sinne, mutta omaisuutensa he menettivät. He tulivat vain pienten matkalaukkujen kanssa, mutta parissa vuodessa useimmilla oli jo menestyvä yritys. Miksihän intialaiset vaikuttavat usein niin loputtoman uutterilta?

Sandbrook valaisee hyvin tiettyjen yhteiskunnallisten kokeilujen taustaa, kuten tornitalojen rakentamista kunnan asunnoiksi ja koulutusuudistusta. Siinä sivussa käsitellään myös muita ilmiöitä: rokkia, jalkapallohuliganismia ja muotia. Jotkut teemat, kuten Pohjois-Irlanti ja leffat, on syystä tai toisesta rajattu pois.

Minulle yksi kiinnostavimpia teemoja sarjassa oli Margaret Thatcherin valtaannousu. Teininä pidin totta kai Thatcheriä vain pahiksena. Vasta viime aikoina olen alkanut ymmärtää, miten valtavan taitava poliitikko ja karismaattinen esiintyjä hän – brittiläisestä jäykkyydestään huolimatta – oli. Juu, Thatcher teki paljon tuhoisia päätöksiä, mutta jollakin tasolla häntä on pakko ihailla.

Sarjassa kootaan yhteen valtavasti erilaisia kulttuuri-ilmiöitä sekä avataan syy-seuraus-suhteita hyvin ymmärrettävästi. Kuvituksena on sekä uutismateriaalia että yksityisiä kaitafilmejä ja (usein toinen toistaan pöljempiä) televisio-ohjelmien katkelmia. Ja sountrackinä mainiota rockia ja poppia Thin Lizzystä The Specialsiin! Huumoriakin piisaa, esimerkiksi silloin kun pureudutaan brittiläiseen autotuotantoon.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *