Sininen kirjahylly
Sininen kirjahylly

Marrakechissä, osa 3: nähtävyyksiä

Näyttökuva 2017-11-30 kello 10.01.40

Majorellen puutarhassa (Kuva: Hanna Sola)

Moni jatkaa Marrakechistä muihin kaupunkeihin tai vuoristoon. Meilläkin oli tarkoituksena tehdä retki, vaikkapa Essaouiraan. Retki kuitenkin jäi, koska tavoitteena oli myös löysäillä. Matka Essaouiraan olisi kestänyt kolme tuntia yhteen suuntaan. Marrakechissä oli joka kulmassa puljuja, jotka kaupittelevat retkiä.

Halusimme ehdottomasti nähdä upouuden Yves Saint Laurent -museon ja olikin hieno. Museo on sopivan pieni, esillä on Laurentin suunnittelemia vaatteita ja auditoriossa oli nähtävissä filmi hänen urastaan. Menimme museoon kävellen riadistamme. Reitti oli hauskan vastakohtainen, välillä oli naapurusto oli melko konstailematonta. Matkalla olisi voinut ostaa lampaanpäitä, vatsalaukkuja ja vuohenlihaa kivesten kera – suomalaistyylinen kylmäketju ei ollut suosiossa.

Museon lähellä sijaitsee Jardin Majorelle, jonka keskellä olevassa sinisessä funkishenkisessä talossa Laurent asui kumppaninsa kanssa. Nyt talossa on berberimuseo. Majorellen puutarha oli ihana, todella kaunis. Berberimuseo oli  kiinnostava. Myönnän olleeni aiemmin niin sivistymätön, etten tiennyt, että berbereillä on paitsi oma kieli, myös oman kirjoitusmerkit, nimeltään tifinagh. Kirjaimet näyttävät hauskasti skifihenkisiltä.

Näyttökuva 2017-11-30 kello 8.52.01

Majorellen puutarhan kaktukset ovat eri luokkaa kuin suomalaisessa olohuoneessa! (Kuva: Hanna Sola)

Paimentolaisten aarteita on nähtävillä myös Bert Flintin museossa. Flint on tanskalainen taidehistorijoitsija, joka on kerännyt Saharan paimentolaisheimojen esineistöä vuosikymmenet. Nyt hän on lahjoittanut kokoelmansa Marrakechin yliopistoon. Museo on ihanan kaunis perinteinen kaupunkitalo, jossa on näytteillä paimentolaisten tavaroita ja jopa perinteinen teltta mattoineen. Museo on vähän nukkavieru ja kotikutoinen, mutta esineet olivat todella kiehtovia. Tosin itse pidän paljon enemmän nukkavieruista museoista kuin elämyskeskuksista.

Opin museossa, että paimentolaisheimojen keskuudessa vain naiset käyttivät metallikoruja – ne ovatkin oikeita taideteoksia. Miesten oli sopimatonta käyttää metallikoruja, joten he panostivat kauneudenkaipuunsa nahkaan. Museossa oli esillä upeita nahkakoristeita, ja beduiinien satulatkin olivat hienoja. Minua kiehtoo se, että paimentolaiset elivät ja elävät haastavissa oloissa, mutta silti he ovat panostaneet käsitöihin: upeisiin mattoihin, yltäkylläisiin kirjailuihin, nahkatöihin ja pakotettuun metalliin. Yksikään kapine museossa ei ollut käytännöllisen minimalistinen, vaan kaikki oli koristeltu.

Näyttökuva 2017-11-30 kello 10.04.06

Saharan paimentolaisten teltta Bert Flintin museossa. Saanko muuttaa tuonne?

Kävimme myös Marrakechin museossa. Rakennus oli ehkä kiehtovampi kuin esillä olevat tavarat. Myös Ben Youssef Madrasa, 1300-luvulla perustettu islamilainen koulu, on upea – sinne kannattaa mennä, vaikka museot eivät kiinnostaisi, sillä nähtävyys on itse rakennus. Bahia-palatsi oli samaten lumoavan kaunis. El Badi -palatsi on vähän erilainen kokemus, siellä pitää käyttää omaa mielikuvitusta, jotta käsittää, miten upea paikka palatsi on aikoinaan ollut.

Villalankavärjäämön olisin kovasti halunnut nähdä, mutta kohdattuamme ikävyyksiä kun etsimme parkitsemislaitosta emme enää viitsineet lähteä etsimään värjäämöä.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *