Pistoksissa

Luin Tillyn blogia kauan ennen kuin tästä kirjasta oli tietoakaan. Blogi on ihanan iloinen ja selkeä. Kirjan lisäksi Tilly Walnes julkaisee yksittäiskaavoja ja pitää kursseja. Hän esittelee blogissaan luomuksia, joita tavalliset naiset ovat hänen kaavoillaan tehneet. (http://www.tillyandthebuttons.com) On hauska nähdä vaatteita mitä erilaisimpien vartaloiden yllä! Tavalliset naiset ovat kauniita.

Sama iloinen ilmapiiri tulee vastaan kirjan sivuilla. Tillyn tyyli on ranskalaishenkistä retroa ja kirja on stailattu ihanasti. Hyväntuulisuus välittyy myös teksteistä: Tilly kertoo omasta taipaleestaan ompelijaksi ja kannustaa muita kokeilemaan rohkeasti vaikealtakin tuntuvia juttuja, kuten piilovetoketjua. Mallit ovat yksinkertaisia, mutta somia, ja tarjoavat paljon tilaa omille koristuksille ja muunnoksille.

Alussa selitetään perusasiat ymmärrettävästi ja napakasti. Brigitte-huivin ohjeiden lomassa tutustutaan ompelukoneeseen perinpohjaisesti. Sitten siirrytään pyjamahousuihin, A-linjaiseen hameeseen ja pikkuhiljaa haastavampiin projekteihin. Jokaisen vaatteen kohdalla Tilly antaa vinkkejä, miten vaatteesta voi soveltaa oman näköisensä. Kaavat ovat peruskamaa, mutta Tillyn tyylisiä: esimerkiksi A-linjaa korostetaan hameissa ja mekoissa.

Olen ompelijana aika edistynyt, joten minun on vaikea sanoa, miten aloittelija ymmärtää kirjan ohjeita. Selkeät valokuvat auttanevat asiaa. Puutteeksi lasken sen, ettei vaatteista ole mallipiirroksia tai valokuvia takaa, puseroa lukuunottamatta. Ainakin mallipiirros pitäisi ehdottomasti olla sekä edestä että takaa!

Kirjassa on muitakin pikku puutteita. Kun aloitin ompeluharrastuksen, äitini sanoi: “Aina pitää harsia.” Ajattelin, että plääh, tylsää, en varmana harsi – eihän siinä kauaa mennyt, kun tajusin, että äiti oli taas oikeassa. Harsiminen itse asiassa säästää aikaa. Nykyään olen tykästynyt siihen, se on rauhoittavaa. En tiedä, miksi Tilly ei lainkaan mainitse harsimista.

Olisin myös toivonut, että kirjassa olisi ollut enemmän tietoa tekstiileistä. Ihmisillä tuntuu nykyään olevan aivan olemattomat tiedot eri kangaslajeista, niiden käyttäytymisestä, kestävyydestä ja ekologisuudesta, mikä on aika hämmentävää, kun ajattelee, että me kaikki verhoudumme tekstiiliin joka päivä ja yö. Kirjassa kyllä neuvotaan, mitä kangaslajeja malleihin kannattaa käyttää, mutta mielestäni varsinkin tekokuiduista olisi voinut olla enemmän asiaa. Ei ole kiva juttu, jos ompelee vaatteen suurella vaivalla ja se nyppyyntyy tai lerpahtaa samantien!

Itse olisin laittanut mukaan myös tietoa siitä, miten mitat otetaan. Tilly kertoo kyllä, että on tärkeää tuntea oma vartalonsa ja muokata kaavoja sen mukaan. Sitä ei kuitenkaan kerrota, että mittojen ottaminen itseltään on oikeastaan mahdotonta. Siihen tarvitaan kaveri.

Kirjassa parasta on iloinen ja kannustava asenne. Värikkäät kuvat inspiroivat ompelemaan.