Sininen kirjahylly
Sininen kirjahylly

Yksin ystävänpäivänä

Olin eilen Tampereella puhumassa yksinäisyyskirjastani Pöytä yhdelle. Oli ihana yleisö. Kirjastonhoitaja sanoi minulle jälkikäteen, että joku saattoi jäädä kotiin, vaikka olisi halunnut tulla – pelkäämme yksinäiseksi leimaantumista.

Näyttökuva 2017-02-14 kello 9.55.42

Tänään on ystävänpäivä. Miltä se mahtaa tuntua, jos ei ole yhtään ystävää? Sain ystävänpäivätervehdyksen pakettitalofirmalta (ei hajuakaan miksi!). Entä jos se olisi ainoa ystävänpäivätervehdys? On irvokasta, että yritykset lähettävät asiakkailleen ystävänpäivätervehdyksiä. Oikea ystävyys ei todellakaan perustu rahaan!

Yksinäisyys on hiljasta. Yksinäiset eivät kokoa omia eturyhmiä ja järjestä mielenosoituksia. Yksinäisyyttä hävetään, pelätään että yksinäisyyden tunnustaminen karkottaa vähäisetkin ystävät tai tuttavat. Yksinäiset vetäytyvät. Luin juuri nuoren naisen blogia, jossa hän kertoi välttelevänsä ystävien vauvakutsuja, koska pelkää alkavansa itkeä. Hän kertoo yksinäisyydestään vain anonyymisti blogissaan.

Tämä päivä on varmasti monelle yksinäiselle vaikea. Vaikka kuinka yrittäisi ajatella, että ystävänpäivä on keinotekoista hössötystä, jonka tarkoituksena on myydä kortteja ja suklaata, ystävyyshehkutus voi satuttaa. Varsinkin jos seuraa Facebook-päivityksiä, joissa hehkutetaan omia maailman parhaita ystäviä.

Kommentit (13)

  1. Yksinäinen äiti

    Siru väittää siis että yksinäisyys on aina yksilön oma vika. Hän oikeassa. Minäkin vellon lapseni kuoleman jälkeisessä itsesäälissä sen sijaan että tekisin tälle tilanteelle jotakin. Etsin uuden seinän johon hakata päätäni.
    Ketään ei voi pakottaa ystäväkseni. Ketään ei voi pakottaa välittämään minusta.
    Ketään ei myöskään voi pakottaa muuttumaan sellaiseksi, että hänestä tulisi suosittu.
    Tähänkö terapiaa? Millaista syvemmälle menevää apua? Enkö saa olla yksin?
    Yksinäisyys on myös valinta..
    Yksinäisyys voi olla rikkautta.
    Vai onko onnistuneen elämän mittari mahdollisimman monta ystävänpäiväkorttia? Tai että edes joku kutsuisi uudenvuodenbileisiin? Vapun ja juhannuksenkin voi viettää yksin. Ei se ole syrjäytymistä. Olen opetellut matkustelemaan ja käymään elokuvissa yksin. Seuraavaksi opettelen käymään taidenäyttelyissä yksin.
    Väittäisin että yksinäisyyttä suurempi trauma on yksipuolinen, hyväksikäyttöön perustuva ihmissuhde.
    Vanhusten traaginen yksinäisyys sen sijaan ei välttämättä ole itse valittua, ja heillä voisi olla sosiaalisia taitojakin (enemmän kuin minulla), mutta iän tuomat fyysiset rajoitteet estävät heitä pitämästä yhteyttä muihin edes somen kautta.

    • laurahonkasalo

      Tietenkään ei tarvita mitään toimia, jos ihminen haluaa olla yksin. Mutta jos on vaikka ollut vuosikymmeniä yksin, on koulukiusaamistaustaa tms, ja haluaisi kontakteja muihin, terapiasta voi olla apua. Nykyään ammattiapua on erittäin vaikea saada.

  2. Yksinäinen äiti

    Ammattiapua on erittäin helppo saada. Satun tietämään, että Helsingin keskustassa on matalan kynnyksen psykoterapiakeskus, josta saa ajan vaikka heti. Mutta se maksaa, 90e/kerta.
    Psykiatrian poliklinikoilta taas tuputetaan ensisijaisesti masennuslääkkeitä. Nehän eivät poista varsinaista ongelmaa, ne vain auttavat (parhaassa tapauksessa) sietämään pahaa oloa. Masennuslääkkeitä suositellaan myös vatsakipuihin. Ne eivät poista kipuja mutta turruttavat.
    Miksi ihmiset ovat yksinäisiä? Siksi että kaikki eivät yksinkertaisesti ole niin kivoja, että heidän kanssaan tekee mieli olla. Jakaisin kyllä ajatuksiani, tunteitani ja arkeani, mutta kukaan ei halua kuunnella. En saa valita oikeita sanoja, en osaa olla oikeanlainen, en osaa olla tarpeeksi miellyttävä. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Ja kun tarpeeksi monta kertaa pettyy ihmisiin, on pakko uskotella itselle, että on parempi olla yksin.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *