{"id":54,"date":"2016-02-17T22:56:23","date_gmt":"2016-02-17T20:56:23","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/somesotilas\/?p=54"},"modified":"2018-02-28T09:47:30","modified_gmt":"2018-02-28T07:47:30","slug":"terrorsti-inshallah","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/somesotilas\/terrorsti-inshallah\/","title":{"rendered":"Terroristi, in’shallah?"},"content":{"rendered":"

[K]un tulin avopuolisoni kanssa katsomasta Hurt Lockeria<\/a><\/em>, istui bussissa eteemme kaksi imaamin n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 kaveria. Voi sit\u00e4 hikoilun m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, kun herrat ottivat esiin alkeellisen n\u00e4k\u00f6isen Nokia-puhelimensa\u2026<\/p><\/blockquote>\n

Er\u00e4s kolleega turvattomuuden tunteesta pari vuotta sitten<\/a><\/p>\n

Turvallinen \u2014 turvaton<\/h3>\n

Turvallisuutta on \u2026 varma olo. Tuttu tunne. Mik\u00e4 sitten on arkip\u00e4iv\u00e4n turvattomuutta? Sotilaat ottavat tietoisen riskin, laittavat henkens\u00e4 likoon. Kohtaavat uhkia, torjuvat uhkia. Tuntevatko sotilaat koskaan turvattomuutta? Varmasti, mutta useimmiten vain lyhyin\u00e4 hetkin\u00e4. Kun uhka on tunnistettu kohde, se voidaan torjua tai sit\u00e4 voidaan rajoittaa. En ole varmaan koskaan tuntenut itse\u00e4ni oikein turvattomaksi, ik\u00e4\u00e4n kuin aseista riisutuksi.<\/p>\n

\n

Turvallisuutta ei voida mitata tuntematta turvattomuutta.<\/p><\/blockquote>\n<\/div>\n

Viimeksi tunsin turvattomuutta yli kaksi vuotta sitten. P\u00e4iv\u00e4 Bostonin<\/a> terrori-iskun j\u00e4lkeen. Astun Helsingin metroon. Istahdan oranssille penkille. Kuulen kahden miehen arabiankielist\u00e4 keskustelua. Olen j\u00e4rkev\u00e4 ihminen; suurempi uhka Suomessa tulee syrj\u00e4ytyneist\u00e4 suomalaisista, jotka tarttuvat aseeseen tai rakentavat pommeja. Ei maahanmuuttajista. Ei muslimeista. Min\u00e4 olen j\u00e4rkev\u00e4<\/strong> ihminen!<\/p>\n

\u00a0\u2013\u00a0Terr\u2026 Mit\u00e4 jos\u2026<\/p><\/blockquote>\n

Ensimm\u00e4inen ajatukseni. Ei mit\u00e4\u00e4n paniikkia, mutta ep\u00e4varma ja turvaton olo. Pelko. T\u00e4ysin j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4 ja yliampuvaa suhteessa vallitsevaan uhkaan. Keskik\u00e4yt\u00e4v\u00e4n toisella puolella istuu kaksi suomalaista nuorta. Toinen kuuntelee angstis\u00e4vytteist\u00e4 musiikkia kuulokkeillaan ja toinen pelaa synk\u00e4n oloista liveroolipeli\u00e4 l\u00e4pp\u00e4rill\u00e4\u00e4n. 1000 kertaa todenn\u00e4k\u00f6isempi\u00e4 uhkia. Mutta sill\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ollut v\u00e4li\u00e4 \u2014 amerikkalaista radikaalin islamin uhan narratiivia kantanut nuoliammus oli puhkaissut suomalaisen panssarini.<\/p>\n

\u0645\u0627 \u0634\u0627\u0621 \u0627\u0644\u0644\u0647<\/p><\/blockquote>\n

Katselen vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 istuvaa vanhempaa rouvaa. H\u00e4n vilkuilee miehi\u00e4. Vilkas arabiankielinen keskustelu ja varovasti lausuttu masha\u2019Allah<\/em> (suom. “se on Jumalan tahto”) kasvattaa turvattomuutta eksponentiaalisesti. N\u00e4en pelon rouvan silmiss\u00e4. Minun haarniskani sai vain pienen naarmun. H\u00e4nen muurinsa murtui. H\u00e4n el\u00e4\u00e4 turvattomassa yhteiskunnassa. H\u00e4n ei ollut valinnut muuta riski\u00e4 kuin metromatkan. Kuten min\u00e4kin.<\/p>\n

Kaksi vuotta my\u00f6hemmin<\/h3>\n

\u0625\u0646 \u0634\u0627\u0621 \u0627\u0644\u0644\u0647<\/p><\/blockquote>\n

T\u00e4n\u00e4\u00e4n, vajaat kaksi vuotta my\u00f6hemmin \u2014 Ukrainan, Pariisin ja Syyrian j\u00e4lkeen \u2014 taas sama ilmi\u00f6 ja tunne. Sill\u00e4 erotuksella, ett\u00e4 min\u00e4 en tuntenut turvattomuutta. Istun bussissa matkalla Helsinkiin. Luen (taas) tohtori Saara Jantusen kirjaa Infosota<\/a><\/em>. Vastap\u00e4\u00e4t\u00e4ni istuu nuori hijabiin<\/a> pukeutunut opiskelijatytt\u00f6, vieruskaverin kanssa k\u00e4ydyst\u00e4 keskustelusta p\u00e4\u00e4tellen tuleva l\u00e4\u00e4k\u00e4ri. Sitten h\u00e4n puhuu puhelimeen. Puheessa toistuvat muutamaan kertaan in\u2019shallah<\/a><\/em> (suom. “jos Luoja suo”) ja masha\u2019Allah<\/em>. Vastap\u00e4\u00e4t\u00e4ni istuvan hieman minua vanhemman naisen k\u00e4det pys\u00e4htyv\u00e4t hetkeksi tabletin pinnalla. Kaksi muuta matkustajaa j\u00e4\u00e4tyy sekunnin murto-osaksi.<\/p>\n

V\u00e4kivalta ja turvallisuus<\/h3>\n

Puolustusvoimissa suhteemme turvallisuuteen on hieman erilainen. Me tunnemme turvallisuutta, koska osaamme tunnistaa uhkia ja torjua niit\u00e4. T\u00e4m\u00e4 tunne levi\u00e4\u00e4 koko suomalaiseen yhteiskuntaan yleisen asevelvollisuuden my\u00f6t\u00e4. Harva ajattele \u201dmit\u00e4 jos?\u201d<\/em> kun puhutaan sotilaallisesta maanpuolustuksesta. Vapaapalokuntalaisen on helppo olla, koska h\u00e4n osaa itse sammuttaa palon. T\u00e4m\u00e4 sotilaallinen turvallisuuden tunne el\u00e4\u00e4 niin kauan, kun suuri osa kansasta on suorittanut asepalveluksen. Tunne ei katoa vaikka todelliset suorituskyvyt romuttuvat, sill\u00e4 se on jokaiseen kansalaiseen sis\u00e4\u00e4nrakennettu. Maanpuolustuksen suhteen suomalainen turvallisuuden tunne on vakaalla pohjalla.<\/p>\n

Arkip\u00e4iv\u00e4n turvattomuuden tunne alkaa kuitenkin jo olla kouriintuntuva. Suomalaiset pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t maahanmuuttajia, maahanmuuttajat pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t suomalaisia, kukaan ei puhu, kukaan ei osallista yhteiskuntaan. Ent\u00e4 sitten\u00a0ne kaksi miest\u00e4 metrossa ja opiskelijatytt\u00f6 bussissa? Toisin kun kristityill\u00e4, jotka eiv\u00e4t ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n uskalla lausua Jumalan nime\u00e4, on muslimin huulilla usein \u0627\u0644\u0644\u0647\u200e <\/span>(Allah<\/em>).<\/p>\n

Keskivertoeuroopplaisen tai \u2013amerikkalaisen kuullessa nimen \u0627\u0644\u0644\u0647\u200e <\/span>jossakin sen muodoissa:<\/p>\n