Sulkekaa päiväkodit, niin Helsinki halvaantuu
Päiväkotien porteilta poistuu joka päivä kevyitä askeleita, kun aikuiset rientävät töihinsä kipattuaan jälkikasvunsa päiväksi jonkun muun harteille. Lapseni ryhmässä vastassa on milloin kitaraa soittava aikuinen lasten makaillessa patjoilla, milloin koko talon valtaava piilos-mayhem, milloin retki viereisen talon vanhuksia moikkaamaan. Monipuolisempaa, stimuloivampaa ja ylipäätään lapsesta kivempaa tekemistä, kuin mitä minä vanhempana pystyisin mitenkään joka päivälle kehittämään. Lastani ovat hoitaneet ja kasvattaneet alansa huippuammattilaiset, jotka jaksavat kerta toisensa jälkeen toistella mitä neroni on päivän aikana sanonut, mitä on leikitty, mistä keskusteltu. Maailman huippuluokkaa oleva varhaiskasvatus on kaiken tämän lisäksi naurettavan halpaa Helsingissä kunnallisella puolella.
Tänä vuonna päivähoidon henkilöstö on ollut useita kertoja otsikoissa vaatimustensa kanssa. Vaatimukset ovat vähintään kohtuullisia: palkka jolla tulee toimeen, olosuhteet joissa työtä voi tehdä sen arvojen mukaisesti. Uusi varhaiskasvatuslaki on seuraavana tapetilla. Lakiesityksessä varhaiskasvatuksen koulutusvaatimuksia muutettaisiin rajusti ja yliopistokoulutettujen lastentarhanopettajien määrää lisättäisiin päiväkodeissa.
Hyvä juttu, eikö vaan? Tietysti haluamme pitää varhaiskasvatuksen korkeatasoisena ja luovuttaa lapsemme – elämämme tärkeimmät henkilöt – mahdollisimman osaaviin käsiin. Käytännössä asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Tällä hetkellä varhaiskasvatuksen henkilökunnasta 60 % on lastenhoitajia, ei korkeammin koulutettuja lastentarhanopettajia. Lakiesityksen mennessä läpi työntekijöistä jatkossa vain joka kolmas olisi lastenhoitaja: käytännössä laki johtaisi siis lastenhoitajien lukumäärän merkittävään vähentämiseen. Lastentarhanopettajia ei ole riittävästi, sillä ala ei ole vaativuuteensa nähden edes siedettävästi palkattu. Kuka lapsia jatkossa hoitaisi, jos päteviä tekijöitä ei yksinkertaisesti ole eikä tällä menolla lisää ole tulossa? Alalla on jatkuvasti pula pätevistä työntekijöistä, ja tämä näkyy jo nyt päiväkotien arjessa. Lakiesityksellä ollaan suistamassa koko suomalainen varhaiskasvatus ennennäkemättömään kaaokseen. Uudistus noudattelee täten Sipilän hallituksen linjaa: tuhotaan se, mikä ennen toimi ja korvataan se jollakin, jota kaikki alan asiantuntijat vastustavat.
Ammattiliitot ovat onneksi nousseet vastustamaan tätä. JHL:n, Jytyn, Tehyn, Superin ja Talentian jäsenet osallistuvat keskiviikkona 25.4. ulosmarssiin. Suuri osa päivähoidon henkilöstöstä kuuluu kyseisiin liittoihin, ja ulosmarssiin on houkuteltu mukaan myös liittoihin kuulumatonta henkilöstöä. Vielä on epäselvää, kuinka suureen osaan päivähoidosta ulosmarssi vaikuttaa. Toivottavasti suureen.
Yhteiskunta ei nimittäin ihmeemmin pyörisi ilman heidän panostaan. Helsingissä on päivähoidon piirissä 23 822 lasta. Jos otetaan huomioon perherakenteet ja lasten keskimääräinen lukumäärä perheissä, voidaan arvioida päivähoidon mahdollistavan noin 34 000 aikuisen työnteon. Toisin sanoen: jos lapsilla ei ole hoitopaikkaa, 34 000 aikuista joutuu miettimään, miten järjestää arkipäivänsä. Helsingissä on työikäistä väestöä joka on työssä tai työttömänä 329 224 henkilöä, ja valistunut arvaukseni on, että suuri osa tästä 34 000 aikuisesta sijoittuu tuohon kategoriaan.
Jos päivähoito sulkee ovensa, noin 10 % Helsingin työikäisestä väestöstä on samalla hetkellä tyhjän päällä. Kymmeneen prosenttiin saa perspektiiviä, jos muistaa että Sipilän hallitus on koko hallituskautensa hieronut muutaman prosentin työllisyyskysymystä uhkailun, kiristyksen, lahjonnan ja tilastovilpin keinoin. Jos kymmenen prosenttia työvoimasta jättää menemättä töihin koska on kotona lastensa kanssa, leikkaa tämä määrä läpi koko yhteiskunnan ja kaikkien alojen. Helsinki halvaantuu.
Yhteiskunta jossa lapsia vielä syntyy ja niitä ainakin paperilla myös väitetään haluttavan lisää nojaa sille oletukselle, etteivät ihmiset pysy kotonaan hoitamassa lapsiaan kouluikään saakka. Koko yhteiskunnan pyöriminen riippuu siitä, että päivähoitokuviot toimivat. Toivon, etteivät alalla työskentelevät koe vastuukseen pitää päiväkoteja auki varhaiskasvatuksen tulevaisuuden uhalla. Päivähoidon sulkeminen olisi Helsingille katastrofi, mutta työväestöllä ei juuri muuta vipuvoimaa neuvotteluissa ole kuin näyttää työnsä tärkeys.
Jos Helsinki on halvaantuakseen, antaa sen halvaantua. Päivähoidon parissa tehdään usein näkymätöntä, alipalkattua ja aliarvostettua työtä, jolle koko tulevaisuutemme rakentuu. Sillä ei ole varaa pelata uhkapeliä.