Suvi Auvinen
Suvi Auvinen

Äiti, anna lapsillesi terveen itsekkyyden lahja

Hyvät äidit, meille on valehdeltu. Kuvaa ihanneäitiydestä on myyty valheellisin, vaarallisin mielikuvin. Äitimyyttiin kuuluu ajatus äidistä, joka laittaa kaikkien muiden tarpeet itsensä edelle, uurastaa, uhrautuu ja vuodattaa mahdolliset kyyneleet pimeässä tyynyyn, näkymättömissä, kuulumattomissa. Liian monet tarinat kertovat perhejouluista, joiden eteen äiti on (kenenkään pyytämättä) raatanut ja jotka kulminoituvat siihen, että äiti saa hermoromahduksen, koska kukaan ei arvosta kaikkea työtä joka yhteiseen juhlaan on (kenenkään pyytämättä) laitettu. Samaan ilmiöön kuuluvat tuoreet äidit kertomassa ylpeys äänessä väräjäten siitä, etteivät ole vuoteen poistuneet lapsensa luota vessaa kauemmaksi. “Ja harvoinhan sitä saa vessassakaan rauhassa olla, heheh.”

Patriarkaatille on ollut kätevää sitoa äidit lapsiin ja sitä myöten koteihin. Uraäitejä halveksutaan avoimesti ja ihmetellään, kuinka nainen voi yhdistää äitiyden ja työn. Samaan aikaan uraisiä (niin, ette ole koskaan edes kuulleet moista termiä, miksiköhän) ylistetään lööpeissä siitä, jos nämä vaihtavat lapsensa vaipan. Äitiyden hyvyyttä on mitattu sillä, kuinka täysivaltaisesti äiti on valmis romuttamaan oman elämänsä, uransa ja unelmansa lapsen eteen. Äitiyden hyvyyttä on mitattu lapsen kanssa vietetyssä ajassa. Ja auta armias, jos äiti menee muihin kuin konventionaalisiin kahdeksasta neljään töihin! Kuka sitten hakee lapset päiväkodista ja koulusta!

Ensinnäkin hyvät kanssaäidit, lopetetaan me tähän osallistuminen. Äitimyytti myrkyttää meitä. Me tuhoamme itsemme, perheemme ja kaikki muut pitämällä yllä meille syötettyä uhrieetosta. Äitiys ei ole kilpailu, joka voitetaan tai hävitään lapsen kanssa vietettyjä minuutteja laskemalla. Äitiyden ei pitäisi olla kilpailu lainkaan, mutta itseään kannattaa tietenkin kirittää olemaan paras mahdollinen äiti lapsilleen. Äitienvälisestä vertailusta ja arvostelusta meidän tulee päästä kokonaan eroon. Sama se, kestoiletteko, nukutteko perhepedissä, syödäänkö teillä vain luomua, hoidetaanko lapset kotona vai ammattilaisten hoteissa kodin ulkopuolella – lakataan toistemme repiminen. Me olemme samassa veneessä kaikki, kasvattamassa seuraavaa sukupolvea, jolle jätämme lievästi sanottuna haastavan tilanteen niin yhteiskunnallisesti kuin globaalistikin.

On selvää, että lapsi tarvitsee lähiaikuisiaan paljon. Läsnäoloa ei kuitenkaan mitata vain ajassa, vaan myös laadussa. Hyvinvoiva, hyvin levännyt ja elämäänsä tyytyväinen äiti on laadullisesti parempi äiti, kuin lapsiinsa ja elämäänsä kyllästynyt, ikuisesti väsynyt ihmisriepu. Olen nyt mielekkäissä töissä käyvänä, oman elämäni bossladyna ja lastani arkipäivisin noin neljä tuntia näkevänä huomattavasti parempi ihminen ja äiti kuin olin silloin, kun itkin hiekkalaatikon reunalla yksinäisyyttäni, ollen kuitenkin lapseni kanssa 24/7.

Minulla kesti vuosia tajuta se, minkä olisin toivonut neuvolan tai toisten äitien kertoneen minulle heti kättelyssä: äitiys vaatii voimaa olla itsekäs. Biologinen vietti heittää harkinta ja oma elämä havukasaan lapsen edestä on niin voimakas, että sitä vastaan taisteleminen vaatii sellaista munaa, jota ainakaan minulla tuoreena äitinä ei ollut. Eivätkä myrkyllinen äitimyytti ja yhteiskunta (lue: patriarkaatti) siihen todellakaan kannusta.

Vaati voimaa pystyä olemaan terveellä tavalla itsekäs. Sanoa ääneen lapselle, että olen työviikon jälkeen väsynyt ja haluan mieluummin selata instafeediä kuin katsoa legosotureiden miljoonatta taistelua. Ottaa vauva-aikana kokonaisia öitä itselle, jottei hajoa unenpuutteeseen. Lähteä vaativan työrupeaman jälkeen viikoksi palautumaan palmujen alle – yksin, niin ettei kukaan hätyytä altaalta johonkin saatanan Bamse-kerhoon, vaan saa grillata putkeen kolme tuntia kirjaa lukien.

Vain huonot äidit eivät pelkää olevansa huonoja äitejä. Niin kauan kuin murhehdit siitä, oletko hyvä äiti, olet sitä mitä todennäköisimmin. Minä annan lapselleni tänäkin äitienpäivänä sen lahjan, että näytän olevani itselleni tärkeä. Minä merkitsen, minulla on väliä, minä olen hyvä vaikken aina jaksa. Tiedän lapsen ottavan minusta mallia käsitykseensä siitä, mitä on naiseus ja äitiys. Se on valtava vastuu. Olemalla terveellä tavalla itsekäs osoitan, että jokainen meistä tarvitsee ja ansaitsee huolenpitoa, aikaa ja tilaa. Jokainen nainen, jokainen äiti, jokainen ihminen. Me teemme jatkuvasti kompromisseja (minä ajan vuoristoradassa vaikka pelkään sitä kuollakseni, jätän väliin työkeikan nähdäkseni lapsen urheilumatsin, katson huonon elokuvan kuudennen kerran koska se on hänen suosikkinsa, herään aikaisin selittämään kosmologiaa koska lapsen painajaisessa musta aukko on nielaissut auringon), mutta opetan esimerkilläni lapselle myös, että hänen aikansa, halunsa ja tunteensa ovat tärkeitä.

Äiti, anna lapsillesi tänä äitienpäivänä paras mahdollinen lahja ja lupaa jatkossa olla terveellä tavalla itsekäs. Ota aikaa ja tilaa itsellesi, näytä olevasi haavoittuvainen, väsyväsi, tarvitsevasi taukoja. Älä uhriudu yksinäisyydessäsi vaan itke itkusi ääneen, muiden edessä. Näyttämällä lapsillesi arvostavasi itseäsi annat lahjan jota kukaan muu ei voi samalla tavalla seuraavaan sukupolveen iskostaa. Annat lahjaksi ymmärryksen, että jokainen elämä on arvokas, ketään ei tule ottaa itsestäänselvyytenä ja itseään tulee rakastaa ja palvella, ennen kuin voi rakastaa ja palvella ketään muuta.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *