Jeesus pois politiikasta

FullSizeRenderJärjestäytyneen uskonnon nimissä on tehty valtava määrä pahaa, eikä loppua näy. Enkä nyt puhu islamista enkä terrorismista.

Uskonnon puolustajat myös vetävät surutta yhtäläisyysmerkit uskon ja moraalin välille, vaikka mitään syytä moiseen ei ole.

Erityisen kirkkaana tämä harha näkyy Yhdysvalloissa, jossa ateistin on melko vaikea menestyä esimerkiksi politiikassa. Lähes kaikki ehdokkaat liioittelevat uskoaan, koska muuten on jotenkin arveluttava tapaus ja ääniä ei heru.

Tämä jeesustelu ja hurskastelu on tietysti kuluneen vuoden aikana viety aivan uudelle tasolle, kun kymmentä käskyä urakalla rikkova Donald Trump on ratsastanut kristittyjen tuella Valkoiseen taloon. Hän on saanut uskonnollisen ääriaineksen hurmioon, vaikka raiskaa päivittäin kaikkea, mitä kristityt väittävät pitävänsä pyhänä.

 

FullSizeRender

On aivan absurdia väittää, että kristinuskon opetukset lähimmäisenrakkaudesta ja Donald Trump voitaisiin jotenkin sovittaa yhteen. Että uskovaisten tuki Trumpille olisi jotenkin loogista ja hyväksyttävää. Tätä hurskastelijoiden joukkoa moinen saivartelu ei haittaa – Donald Trump voi olla läpimätä, mutta hän kieltää abortit ja lupaa, että taas saa sanoa ”Merry Christmas”. Hallelujah!

FullSizeRenderMuutenkin uskonto tuntuu täällä olevan lähinnä lupa olla mahdollisimman julma ja epäempaattinen lähimmäistä kohtaan.

Uskonnon tulisi kai olla henkilökohtainen ja positiivinen asia.

Yhdysvalloissa se tuntuu olevan ahdasmielinen ja vihainen lyömäase, jolla yritetään pakottaa muut olemaan samaa mieltä henkilökohtaisista asioista, kuten abortista ja sukupuolisesta suuntautumisesta. Ja toki myös uskonnosta, sillä uskonvapaus ei tunnu koskevan kaikkia.

Olisi vähintään kohtuullista, että ihmiseltä vietäisiin oikeus vedota uskonnolliseen vakaumukseensa esimerkiksi abortin ja homoliittojen suhteen, jos hän itse häpäisee oman uskontonsa ydintä esimerkiksi tukemalla Donald Trumpin kaltaista ahnetta valehtelijaa ja genitaalikourijaa.

Tilanne on vähän sama kuin jos minä esiintyisin luonnonsuojelijana ja vaatisin poliittisia linjauksia tähän vakaumukseeni vedoten ja kuitenkin joka viikonloppu nuijisin kuutteja tohjoksi julkisella paikalla.

FullSizeRender

Kristityille tämä tekopyhyys kuitenkin sallitaan. Ja heidän muita loukkaavia kommenttejaan ja tekojaan yritetään aina ymmärtää, koska heillä on tämä uskonto. Ja uskontohan on aina pyhä ja hyvä, eikö niin?

Kokonaan oman debatin aihe on tietysti se, että miksi 2000-luvulla ylipäätään kristinuskolle annetaan niin iso painoarvo yhteiskunnallisessa keskustelussa. Se kun on kuitenkin vain ihmisten keksimä ajatusrakennelma, joka on tasan yhtä totta kuin Batman, My Little Pony tai Muumit, mutta maailmankuvaltaan auttamattomasti vanhentunut.

FullSizeRenderTottakai jokaisella on oikeus uskoa mihin haluaa ja harjoittaa uskontoaan rauhassa, mutta miksi juuri äänekkäimmillä kristityillä tulisi olla erityinen vapaus sanella muille, miten nämä saavat elää?

Jo Yhdysvaltain itsenäistymisen aikaan 1700-luvun lopulla maan johtohahmot olivat korkeintaan tapakristittyjä ja suhtautuivat varauksellisesti ja pidättyväisesti uskontoon. He uskoivat tieteeseen, edistykseen ja asioiden kyseenalaistamiseen. Vastausten hakeminen raamatun sivuilta ei tullut kuuloonkaan.

Thomas Jefferson jopa leikkeli uudesta testamentista version, josta hän oli poistanut kaikki viittaukset ihmetekoihin – Jeesuksen ylösnousemusta myöten. Hän antoi uudelle teokselle nimen ”The Life and Morals of Jesus of Nazareth”. Varmasti kiinnostava kirja.

Myös yleisnero Benjamin Franklin suhtautui skeptisesti Jeesuksen jumaluuteen. Hieman ennen kuolemaansa hän sanoi, ettei aio vaivata päätään asialla, sillä saa siihen selvyyden kohta muutenkin.

Yhdysvaltain perustuslaissa ei edes mainita Jumalaa, vaikka uskonnolliset piirit niin väittävät. Valtio ja uskonto on ihan tietoisesti pyritty pitämään toisistaan erillään.

Kurt Andersen kertoo tuoreessa kirjassaan Fantasyland – How America Went Haywire kuvaavan anekdootin maan perustajien prioriteeteista. Kun perustuslain laatimisessa mukana olleelta Alexander Hamiltonilta kysyttiin, miksei Jumalaa mainittu, hän sanoi: ”Me unohdettiin”.

Kunpa nykyisetkin poliitikot unohtaisivat.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *