Lypsäviä lehmiä myydään yhä vaan

Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Jyri Häkämies sanoi äsken TV-uutisissa, että tulevalla hallituskaudella tullaan valtion omistusosuuksia pörssiyhtiöissä myymään. Tämä osoittautui hänen mukaansa 90-luvun aikana hyväksi keinoksi saada rahaa valtionvelan maksuun. Esimerkiksi Soneran myyminen tuotti rahaa velanmaksuun peräti 8 miljardia euroa. Edelleen Häkämies todisteli, että kyseessä ei ole mikään ideologinen valinta, koska nykyinen hallitus on myynyt osakkeita vain noin miljardin edestä, kun edellinen hallitus puolestaan myi niitä kaikkiaan viiden miljardin arvosta.

Tähän minä sanon presidentti J.K.Paasikiven sanoin, että ministeri puhuu kauniisti, mutta paskaa.

Häkämiehellä ei ole mitään kompetenssia puhua tulevan hallituksen puolesta saati sitten suunnitella sen toimintalinjoja. Missään ei ole sanottu, että hän on myös seuraavassa hallituksessa mukana myyntiä järjestelemässä.

1990-luvulla myytiin valtion omistuksia valtavilla summilla, mutta niitä rahoja ei käytetty valtionvelan maksuun. Valtiolle tuleva raha ei ole korvamerkittyä, joten kaikki tulot käytetään budjetin kattamiseen. Tietenkin budjeteissa oli varauduttu myös velkojen maksuun, mutta mikään ei todista, että juuri myynnistä saadut rahat siihen käytettiin. Ellei joku satu tietämään tai muistamaan, niin 90-luvulla kotimainen pankkituki nielaisi valtavia summia. Yhtään ei vielä tähän päivään mennessä ole saatu takaisin. Siitä voi jokainen päätellä, mihin mm. Soneran myymisestä saadut rahat hupenivat.

Vaikka Soneran myynnistä saatiinkin 8 miljardia euroa, niin pitäisi kysyä, paljonko Sonera olisi tuottanut valtiolle osinkoina, ellei osakkeita olisi myyty? Summa olisi tähän mennessä ainakin kolminkertainen myyntihintaan verrattuna. Sonerasta olisi saatu enemmän kuin 8 miljardia, mikäli se olisi oikeasti myyty vapailla markkinoilla. Näin ei kuitenkaan tehty, vaan ihan ensimmäiseksi osakkeita myytiin toimivalle johdolle, sen lähipiirille ja valikoiduille pääomasijoittajille alihintaan. Tätä sanottiin sitouttamiseksi ja omistuspohjan laajentamiseksi.

On ihan totta, että edellinen hallitus myi omistuksia 5 miljardin edestä ja tämä hallitus on myynyt vain miljardilla. Kyse ei kuitenkaan ole muuttuneesta ideologiasta, vaan siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että parhaat ja tuottavimmat omistukset on jo myyty. Vastaväitteistä huolimatta valinta on puhtaan ideologinen, ei mikään taloudellinen järkiteko. Jatkuvasti tuottavien osakkeiden myyminen kerralla hetkellisen rahantarpeen paikkaamiseksi on puhtaan friedmanilainen yltiöliberaalisen talouspolitiikan menettelytapa. Valtio ei saa tämän ideologian mukaan sotkeentua talouelämään ja markkinoiden toimintaan edes omistajana, vaan voitot on ohjattava yksityisille.

Minun mielestäni lypsävän lehmän myyminen ja rahojen ryyppääminen on yhtä järkevää kuin se kuuluisa pakkasella housuunsa kuseminen.