Tapakasvatusta

Joukko täysin vailla käytöstapoja ja yleissivistystä olevia häiriintyneiltä narsisteilta vaikuttavia kakaroita laitetaan viikkokausiksi asumaan samaan taloon ja katsotaan, mitä pirullisuutta he keksivät toisilleen. Tätä pidetään jostain syystä mahtavana viihteenä, joka paljastaa ryhmän sisäisiä jännitteitä.

Toisessa ohjelmassa huippukokki saa holtittomia raivokohtauksia, paiskoo tavaroita ja haukkuu alaisiaan hävyttömästi. Kolmannessa entinen huippumalli, nykyisin alkoholi- ja huumeongelmistaan tunnettu mallitoimiston vetäjä nöyryyttää malliksi pyrkiviä tyttöjä äärimmäisen huonolla kielenkäytöllä, unohtamatta haukkua tyttöjen ulkonäköä.  Yhdessä ohjelmassa menestynyt liikemies haukkuu pystyyn joukon pyrkyreitä yksi kerrallaan. Selityksenä on, että bisnesmaailma on kovaa.

Kenenkään ei ole pakko katsoa näitä ohjelmia, saati sitten osallistua niihin. Ne ovat kuitenkin uskomattoman suosittuja varsinkin keskenkasvuisten joukossa. Huonoilla tavoilla on taipumus tarttua ja mitä nuorempi ja epäkypsempi katsoja on, sitä varmemmin huono käytös tarttuu. Mikä pahinta, se tarttuu myös aikuisiin. Näiden ohjelmien peittelemätön viesti on, että käytöstavat ovat täysin turhia, sillä ilman niitä menestyy parhaiten. Itsekäs olemus, toisten selän takana juonittelu ja törkeät puheet kuvataan ihannetilana, joilla siloitetaan tie menestykseen ja julkisuuteen.

Näiden ohjelmien kasvatteihin törmää ihan normaalielämässä yhä useammin. Moni nuori aikuinen ylpeilee sillä, että on suorapuheinen eikä kumartele kuvia. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että hän ylpeilee täydellisellä moukkamaisuudellaan ja itsekkyydellään. Toiset ihmiset ovat olemassa vain häntä varten, eikä heidän tunteillaan ole mitään merkitystä. He ovat pahasti väärässä. Moukka on pelkkä moukka, eikä kukaan vähänkään sivistystä saanut halua olla sellaisen kanssa kovin kauan tekemisissä. Työelämässä he tulevat huomaamaan, että hallitsemattomat raivokohtaukset eivät kuulu aikuisuuteen, vaan niistä olisi pitänyt luopua jo viisivuotiaana karkkikaupassa.

Huonon käytöksen arvostus lähtee yhteiskunnan yläkerroksista, kuten yleensä muukin sivistys. Ennen itsekkyyttä ja ahneutta pidettiin hävettävinä ja alhaisina luonteenpiirteinä. Nykyisin ne ovat ylimpiä hyveitä. Menestynyt ihminen saa diivailla, kiukutella, kohdella toisia ylimielisesti ja olla täysi idiootti. Häntä ei kunnioiteta näiden ominaisuuksien takia, vaan niistä huolimatta, koska hän on menestynyt.

Big Brotherin pikkunarsistit saavat hetken julkisuutta, mutta ikuisen idiootin maineen. Monien mielestä se on tavoittelemisen arvoinen olotila. Minä katson mieluummin luontodokumentin apinalaumaa, koska siitä oppii nykyihmisten käytöstä paremmin kuin mistään nöyryytysohjelmasta. Ja apinat eivät ainakaan puhu älyttömyyksiä ymmärrettävällä kielellä.

Kommentit (0)