Olisiko pitänyt kysyä?

Pohjoiskarjalainen Juuan kunta päätti 29.3. ylimääräisessä kokouksessaan, jonka esityslistaa ei etukäteen julkaistu kunnan verkkosivulla, mm. energiatehokkuushankkeeseen osallistumisesta. Kunnanhallituksen päätöksen mukaan kunta kilpailuttaa energiatehokkuushankkeesta vastaavan kumppanin ja toteuttaa hankkeen kiinteistöjen energiatehokkuuden kehittämiseksi. Hankkeen kilpailutuksen arvo on noin 2 miljoonaa euroa. Lisäksi kunta allekirjoittaa kuntien energiatehokkuussopimuksen ja sitoutuu saavuttamaan vuoteen 2016 mennessä 9 %:n energiansäästön.

Näin siis kuuluu kunnahallituksen päätös. Esittelytekstissä mainitaan yhdellä lauseella, että hanke rahoitetaan käyttötalouden investointirahastosta. Nyt kolme kunnallistalouden asiantuntijaa on toisistaan tietämättä vahvistanut minun tietojeni olevan ajan tasalla: Käyttötalouden investointirahastoa ei kirjanpitojärjestelmä tunne eikä sellaista voi olla olemassakaan. Kunnanhallitus siis sitoutui noin kaksi miljoonaa euroa maksavaan hankkeeseen, jolle ei ole rahoitusta. Tästä toimivallan anastuksesta valtuusto varmasti tulee ilahtumaan.

Miten tällainen hanke yleensä on ujutettu kunnanhallituksen päätettäväksi? Pöytäkirjan liitteenä on hankkeen kannattavuusselvitys, jonka on laatinut Schneider Electric Buildings Finland Oy. Selvityksen aluksi kerrotaan, että kunta tilasi tammikuuussa 2011 kyseiseltä yhtiöltä tämän kannattavuusselvityksen. Pysähdytäänpä hetkeksi tähän.

Mitä tässä yhteydessä mahtaa tarkoittaa sana “kunta”? Pöytäkirjojen mukaan selvitystä ei ole tilannut ainakaan kunnanhallitus eikä tekninen lautakunta. Sen on siis tilannut joku viranhaltija. Kunnan hallintosäännön mukaan tavaroiden ja palveluiden hankintaoikeus noudattaa samaa menettelyä kuin määrärahojen hyväksymisoikeus. Yli 2 000 euron hankinnoista on oltava kirjallinen päätös. Niinpä oletan, että kunnanhallitus on tietoinen tällaisesta kirjallisesta päätöksestä. Päätöksessä on tietenkin selitetty, miksi ja kenen aloitteesta nimihirviö Schneider Electrics Buildings Finland Oy putkahti kunnan yhteistyökumppaniksi suunnittelemaan ohjelmaa.

Nyt alan esittää sellaisia kysymyksiä, jotka viimeistään kunnanhallituksen tai mieluuummin jo teknisen lautakunnan olisi pitänyt esittää:

Tekikö aloitteen yhteistyöstä kunnan viranhaltija vai konsulttiyhtiö? Kilpailutettiinko konsulttiyhtiöitä kannattavuusselvityksen tekemisessä vai onko kyseinen yhtiö ainoa, joka yleensä on tajunnut tehdä kunnille kolmen sivun mittaisia kannattavuusselvityksiä energiansäästöasioissa? Paljonko kannattavuusselvitys tuli maksamaan ja miltä talousarvion menokohdalta se maksettiin? Oliko selvitykseen varattu määrärahaa talousarviossa?

Viimeisenä on tietenkin kysymys siitä, millä valtuuksilla kunnanhallitus sitoutui vuosia kestävään investointihankkeeseen, jolle ei ole valtuuston päätöstä eikä ollenkaan määrärahaa.

Ehkä kaikkiin näihin kysymyksiin on jo annettu järkevä vastaus. Ei tavallinen kuntalainen kaikkia kunnan asioita voi tietää, mutta päättäjien ne on tiedettävä. Jos esityslistatekstit eivät nykyisestään selvene, niin minun on pakko esittää näitä tyhmiä kysymyksiä jatkossakin.