Oleskeluyhteiskunta
Presidentti Sauli Niinistön ensimmäinen uudenvuodenpuhe voidaan tulkita monella tavalla, joten siinä mielessä se oli erinomainen puhe. Viisaammat ruotikoot sitä tarkemmin, mutta pari asiaa siinä särähti korviini.
Presidentti sanoi kaiken työnteon ja työn hakemisen olevan arvokasta, mutta hän ei hyväksy istumista muiden kattamaan pöytään. Tämä kun ei ole mikään oleskeluyhteiskunta, jossa omat mahdollisuudet jätetään käyttämättä. Tästä innokkaimmat kokoomuksen kannattajat jo riemastuivat ja pitivät sanaa suorastaan nerokkaana.
Nerokkuudesta en osaa sanoa, mutta ihan varmasti kaikki maamme työttömät tulevat saamaan tuon sanan silmilleen tulevaisuudessa. Heitä tullaan syyllistämään valmiiseen pöytään istumisesta ja heitä tullaan ajamaan ilmaistöihin, koska tämä ei ole mikään oleskeluyhteiskunta. Joka ei tee työtä, niin se ei syökään. Palkkaahan ilmaistyöstä ei saa, mutta lautasellisen hernesoppaa kulukorvauksella saa.
Niinistö ei taida enää uskoa valumisteoriaan. Sen mukaan varakkaiden pöydille kertyvästä hyvästä valuu muruja huono-osaisille ja mitä enemmän hyvää pöydälle kertyy, niin sitä enemmän sieltä myös valuu yli. Nyt presidentti sanoo, että hyväosaisten itselleen kattamiin pöytiin teillä ei ole mitään asiaa. Tehkää itse omat pöytänne ja täyttäkää ne.
Niinistö sanoi, että kolmas sektori joutuu toimimaan yhä enemmän siellä, missä yhteiskunnan pitäisi olla. Vastaavasti myös yhteiskunta joutuu menemään sinne, missä oman vastuun, perheen tai lähimmäisten tuen pitäisi olla.
Väärässä paikassa olevaa kolmatta sektoria kuvaavat hyvin leipäjonot. Päivittäisen toimeentulon turvaaminen niille, jotka eivät sitä itse saa hankittua kuuluisi yhteiskunnalle. Se ei kuitenkaan enää pariinkymmeneneen vuoteen ole hoitanut velvollisuuttaan, vaan on jatkuvasti jättänyt asian kolmannen sektorin huoleksi.
Mitä sitten mahtanee tarkoittaa yhteiskunnan joutuminen sinne, missä oman vastuun, perheen tai lähimmäisten tuen pitäisi olla? Pahoin pelkään, että se tarkoittaa samaa asiaa. Oikeistolaiseen ajatusmaailmaan kuuluu köyhien syyllistäminen ja potkiminen auttamaan itse itseään. Kun joku ei siihen kykene, niin hänen pitää turvautua perheeseen, sukuun, läheisiin tai hyväntekeväisyyteen. Yhteiskunnan ei pidä sekaantua tähän asiaan.
Presidentti sanoi käsillä olevan ratkaisujen ajan ja toivotti hallitukselle ja eduskunnalle rohkeutta. Kun tämän yhdistää edellä sanottuun, niin viesti on aika selvä:
Rahat ovat loppu, huolehtikaa itsestänne ja Jumalan siunausta. Meitä ei enää kiinnosta.
(Minä luin puheen ihan tahallani näin, vaikka olisin voinut lukea sen toisinkin. Lukekaapa itse tämä puhe ja tehkää ihan vapaasti omat tulkintanne)
Oikein hyvä kirjoitus.
Olisihan tuo pressamme saanut saada nähdä pöydän alle varisevien murusten ohella myös enemmän huolta tuolla pöydän päällä murrettavan leivän riittävyydestä. Mistä halukkaille työtä?
Tällä politiikalla ei ole enää aihetta Suomella 100-vuotisjuhliin!