Työvoimapolitiikan ajankuva
Olen kirjoittanut kymmeniä juttuja nykyisestä työvoimapolitiikasta ja niin ovat tehneet monet muutkin. Silti valtaosalla ihmisistä ei ole aavistustakaan mistä kirjoitan. Kun ihmiset kuulevat sanan työllistäminen, niin he pitävät asiaa automaattisesti erinomaisena ajatuksena ja luulevat puhuttavan palkallisesta työstä.
Kun ihmiset kuulevat sanan työharjoittelu, niin he ymmärtävät sen tarkoittavan vähän pienemmällä palkalla tehtävää koeluontoista työtä, joka muuttuu täydellä palkalla tehtäväksi lyhyen harjoitteluajan jälkeen. Sanapari kuntouttava työtoiminta taas luo useimmille mielikuvan vajaakuntoisten kuntouttamisesta.
Ihmisten pitäisi päivittää työvoimapolitiikkaa koskeva sanavarastonsa. Työvoimapolitiikka on nykyisin synonyymi työttömien määräämiselle työntekijöiksi ilman palkkaa. Työharjoittelu ja kuntouttava työtoiminta ovat sitä palkatta tehtävää työtä. Harjoittelija oppii työn, mutta ei tule koskaan samaan yhtään palkkaa. Kuntouttavalla työtoiminnalla ei ole mitään tekemistä kuntoutuksen kanssa, vaan siihen velvoitettujen ainoa ongelma on työttömyys.
Kiskonnantapainen työsyrjintä on rikosnimike, joka uutisissa silmiin osuessaan herättää pahennusta. Yleensä joku yrittäjä on palkannut euron tai parin tuntipalkalla työntekijöitä ja päätynyt välittömästi oikeuteen. Tällainen yrittäjä ei sympatioita kerää eikä tarvitse. Tässä yksi tämän päivän uutinen aiheesta:
Pizzerian omistaja sai neljä kuukautta ehdollista vankeutta kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä. Hän joutuu myös maksamaan uhrille korvauksia kärsimyksestä 2 300 euroa. Lisäksi hänet tuomittiin maksamaan uhrin oikeudenkäyntikulut 3 200 euroa. Omistaja teetti uhrilla vuoden ajan työtä liian alhaisella palkalla.
Työnantaja oli maksanut 12 tunnin työpäivästä 20 euroa ja kuuden tunnin työpäivästä 10–15 euroa palkkaa. Syyttäjän mukaan peruspalkan olisi pitänyt olla 9,70 euroa tunnilta ja työstä olisi pitänyt maksaa myös ilta- ja pyhälisiä.
Tämä työnantaja oli tyhmä ja tyhmyydestä sakotetaan. Jos hän olisi ollut viisas, niin hän olisi hankkinut täysin palkattomia työntekijöitä TE-toimiston avuliaalla myötävaikutuksella. Hän olisi voinut saada kaksi tai useampiakin kuusituntista työpäivää tekevää työharjoittelijaa ilman minkäänlaisia kustannuksia. Lisäksi hän olisi saanut nimensä lehteen yhteiskunnan hyväntekijänä ja suurena työllistäjänä.
Työntekijät eli ne harjoittelijat olisivat saaneet Kelalta työmarkkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen kulukorvauksen eli suunnilleen saman mitä tämä työnantaja maksoi rikoksensa uhrille. Työnantajalle ei olisi tullut kustannuksia eikä käräjäreissua.
Kiskonnantapainen työsyrjintä yksityisen tekemänä on aina rikos. Kun saman tekee yhteiskunnan avulla, niin kaikki on kunnossa. Työvoimapolitiikkaa koskeva lainsäädäntö tekee muuten rikollisesta toiminnasta laillista ja hyväksyttävää.
Kiitos kommenteistasi ! Tätä samaa , mitä nyt toit esille , kirjoitin viimeeksi. Ihmettelen , ettei tälle voida tehdä mitään. Toisaalta , voittoahan yritykset näin saavat. Kukaan ei vain ajattele mitä tuntee se ihminen , jolle annetaan toivo työllistymisestä , jota ei ole ja pahoin pelkään , että te-toimisto tietää tämän. Valehdellaan ja näin pikkuhiljaa se toivonsa moneen otteeseen menettänyt todella syrjäytyy !
Sikäli ihan asiaa, mutta mielestäni tässä hieman korostuu tuollainen “työnantajien ja jopa ihan rehellisten palkanmaksajien” yleistäminen.
“Ihmisten pitäisi päivittää työvoimapolitiikkaa koskeva sanavarastonsa. Työvoimapolitiikka on nykyisin synonyymi työttömien määräämiselle työntekijöiksi ilman palkkaa. Työharjoittelu ja kuntouttava työtoiminta ovat sitä palkatta tehtävää työtä”. Tämä pitänee paikkansa, mutta ketkä ovat tämän kaiken takana? Ketkä ovat tällaisen riiston mahdollistavan työvoimapolitiikan takana? Byrokraatit, joiden palkan maksamme veroeuroillamme!
Jonnii joutavat virkamiehet keksivät päivästä päivään keinoja joilla työttömyyslukuja saataisiin kaunisteltua- ilman valtiolle koituvia kustannuksia. Toinen kaunis tapa on tietysti “luovuttaa” työtön yksityiselle “orjaksi”.
Työllistäminen on aina hyvä juttu- mikäli siitä työllistetty saa palkan, mutta nämä keinoteikoiset työttömyyslukuja korjaavat kaunistelut ovat perseestä, syvältä ja poikittain! Minäkin voin työllistää vaikkapa jo huomenna 100 000 työtöntä, ellei siitä koidu minulle mitään kustannuksia!
“Tämä työnantaja oli tyhmä ja tyhmyydestä sakotetaan. Jos hän olisi ollut viisas, niin hän olisi hankkinut täysin palkattomia työntekijöitä TE-toimiston avuliaalla myötävaikutuksella. Hän olisi voinut saada kaksi tai useampiakin kuusituntista työpäivää tekevää työharjoittelijaa ilman minkäänlaisia kustannuksia. Lisäksi hän olisi saanut nimensä lehteen yhteiskunnan hyväntekijänä ja suurena työllistäjänä.
Työntekijät eli ne harjoittelijat olisivat saaneet Kelalta työmarkkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen kulukorvauksen eli suunnilleen saman mitä tämä työnantaja maksoi rikoksensa uhrille. Työnantajalle ei olisi tullut kustannuksia eikä käräjäreissua”.
En kyllä itse tällaista veroeuroilla pyöritettävää käytäntöä suosittelisi ja olen melko varma, ettei Sakarikaan ole tällaisen kannalla. Timonen toi kuitenkin hyvin esille sen, kuinka vääristynyt ja ristiriitainen on koko työvoimapolitiikka tällä hetkellä maassamme!