Päänahkarahoja ja pussituspalvelua

Loimaa suunnittelee ohjaavansa puolet työllistämistoiminnasta maksetusta valtion korvauksesta kaupungin henkilökunnan virkistysrahastoon. Tätä perustellaan sillä, että kunnan yksiköt olisivat innokkaampia ottamaan vastaan työllistettäviä. Idea on saatu Forssasta, jossa malli on jo käytössä.

Näin kertoi Turun Sanomat sosiaalisessa mediassa leviävässä uutisessaan ja on hyvä, että uutinen leviää. Ehkä tämäkin tieto avaa muutamia silmiä näkemään kuntouttavassa työtoiminnassa olevien palkattomien orjien todellisen aseman.

Heidän päänahkojaan myydään ja kunta käyttää puolet rahoista vakituisen henkilökunnan lahjontaan. Näin luodaan vastakkainasettelua vakituisessa työsuhteessa olevien ja palkattomien työntekijöiden välille ja varmistetaan se, että palkattomat orjat ovat myös asennetasolla toisen luokan kansalaisia.

Mistä rahoista tässä oikein on kysymys? Kun kunta järjestää pitkäaikaistyöttömille kuntouttavaa työtoimintaa, niin se vapautuu työmarkkinatuen maksuosuudesta, joka on puolet työmarkkinatuesta. Sen lisäksi kunta saa valtiolta korvausta 10,09 euroa/kuntouttavassa työtoiminnassa oleva/päivä.

Ensi vuoden alusta maan hallitus esittää summaa korotettavaksi 15 euroon. Nyt puhutaan tästä rahasta, josta Loimaan kaupunki aikoo korvamerkitä puolet käytettäväksi vakinaisen henkilöstön virkistykseen. Kuntouttavassa työtoiminnassa olevat eivät kuulu henkilökuntaan eivätkä tiimeihin, joten he eivät pääse rahoista osallisiksi. Uskomattomalta kuulostaa, mutta kai kaupunginhallituksen esityslistaa pitää uskoa:

Tämähän on suorastaan pahoinvointia aiheuttava ajatus. Palkatta töitä tekevät kuntouttavassa työtoiminnassa olevat tuottavat jokainen kunnalle 10,09 euroa päivässä. Tästä rahasta ei ohjata senttiäkään heille itselleen, vaan rahat käytetään jo palkkaa saavien huvitteluun.

Jolla on, niin hänelle annetaan lisää ja jolla ei ole, niin häneltä otetaan loputkin pois. Tässä tapauksessa otetaan pois työpanos ja ihmisarvo.

Entä sitten tuo pussituspalvelu? Siinä meillä on jälleen hyvä esimerkki kuntouttavassa työtoiminnassa olevien hyväksikäytöstä ja kilpailun vääristämisestä:

Loimaan Seudun työkeskuksen tuki ry:n pajassa kymmenkunta työtöntä pussittaa akseleita Lounais-Suomen Putki Oy:lle ja kokoaa komponentteja ilmastointilaitteita valmistavalle Vallox Oy:lle. Vallox maksaa kymmenen ihmisen työpanoksesta keskimäärin 2 000 euroa kuukaudessa.

Siis kymmenen palkatonta työntekijää tekee menestyvän yrityksen alihankintatyötä, josta yritys maksaa kuntouttavan työtoiminnan järjestäjälle eli tälle rekisteröidylle yhdistykselle kaikkiaan 2 000 euroa kuukaudessa. Se tekee 200 euroa/työntekijä/kuukausi.

Niitäkään rahoja eivät ne työtä tekevät työttömät näe, vaan ne menevät yhdistyksen kassaan. Lisäksi kunta tietenkin siirtää valtiolta saamansa 10,09 euron korvauksen suoraan yhdistykselle. Voittajia ovat siis yritys ja toimintaa järjestävä yhdistys.

Yrittäkääpä kilpaillla sellaisen yrityksen kanssa, jonka kustannukset kymmenestä työntekijästä ovat yhteensä vain 2 000 euroa kuukaudessa. Häviäjiä ovat taas tietysti ne palkatonta työtä tekevät työttömät. Heidän päänahkojaan myyvät kaikki eikä niille markkinoille näy loppua.

Niiden päänahkojen kysyntä suorastaan kasvaa koko ajan.