Työttömyydestä bisnestä

Hallitus aikoo yhtiöittää osan nykyisten TE-toimistojen palveluista sen jälkeen, kun uudet maakunnat ovat aloittaneet vuoden 2019 alussa. Työvoimapalvelujen järjestäminen siirtyy kokonaan maakuntien järjestettäväksi. Palvelujen tuottaminen tapahtuukin sitten kilpailluilla markkinoilla. Näin kertoi eilen Helsingin Sanomat.

Maakunnilla on siis järjestämisvastuu, mutta itse ne eivät tuota palveluja julkisena viranomaisena. Jos tuottavat, niin niiden on yhtiöitettävä työnvälitystoimintansa ja kilpailtava yksityisten yritysten kanssa vapailla markkinoilla. Parhaan tarjouksen tehnyt voittaa.

Malli on tuttu jo sote-uudistuksesta ja tässä on käymässä täsmälleen niin kuin jo syyskuussa ennustin. Yhtiöitetään, kilpailutetaan ja ulkoistetaan koko työnvälitystoiminta ostopalveluksi. Veronmaksaja maksaa yrityksille, jotka hoitavat työnvälitystoiminnan. Näinhän on hoidettu jo kauan työvoimapoliittista koulutusta, joka on käytännössä kokonaan ostettu yksityisiltä yrityksiltä. Niillä rahoilla on siiten saatu pilipalikursseja, joilla opetetaan työtöntä sanomaan käsipäivää.

Kyseessä on taas kerran ideologinen valinta. Hallitusta riivaa hurmoksellinen usko yhtiöittämisen, kilpailuttamisen ja ostopalveluiden autuaaksi tekevään vaikutukseen. Jotta uskonkappale kävisi toteen, niin ensin julkisen sektorin vastuulla olevan toiminnan määrärahoja leikataan ja tehtäviä lisätään. Kun organisaatio näiden toimien seurauksena rampautuu, niin se todetaan kelvottomaksi ja kerrotaan yksityistämisen olevan tehokas ratkaisu.

Henkilöstöpalveluyritykset varmasti jo hierovat käsiään avautuvien markkinoiden odotuksessa. Onhan kilpailutuksen voittajille tulossa valtava määrä asiakkaita, jotka laki velvoittaa sanktion uhalla käyttämään juuri heidän tarjoamiaan palveluja ja joista aiheutuvat kustannukset maksaa maakunta valtion antamilla, veroina kerätyillä rahoilla

Tarkoitan asiakkailla tietenkin työttömiä, joille ei anneta sitä samaa valinnanvapautta, jonka nimissä sote-palvelujen kilpailuttaminen runnottiin läpi. Työttömän on työttömyysetuutta saadakseen ilmoittauduttava työttömäksi työnhakijaksi juuri siihen firmaan, joka on maakunnassa kilpailutuksen voittanut. Pitää tulla haastatteluun, pitää uusia työllistymissuunnitelma, pitää arvioida onko työtön mahdollisesti kieltäytynyt tarjotusta työstä. Jos on kieltäytynyt, niin siitä seuraa sanktio.

Tämä sanktiopuoli säilyy kuitenkin viranomaistehtävänä ja työnvälitysfirma antaa vain lausunnon. Käytännössä viranomaisella ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuutta tutkia lausunnon oikeellisuutta, vaan kielteinen lausunto työnvälittäjältä tuottaa kielteisen viranomaislausunnon, johon sitten työttömyyskassa tai Kela on sidottu. Yritys käytännössä tulee määräämään annettavista karensseista ja tietenkin laskuttaa näistäkin lausunnoista taksan mukaan.

Se on vähän sama kuin jos syyttäjälaitos yksityistettäisiin, viran puolesta toimiva tuomioistuin olisi velvoitettu tuomitsemaan syytteen mukaisesti ja syyttäjäfirmalle maksettaisiin annettujen tuomioiden mukaisesti.

Tämä hallituksen yhtiöittämis-, kilpailutus- ja ulkoistamisvimma tuhoaa suomalaisen yhteiskunnan rakenteet täydellisesti. Kaikki tehdään vain rahan takia, sillä näin saadaan aikaan liukuhihna verovarojen siirtämiseksi yksityisille osinkoina jaettaviksi ja veroparatiisiin vietäväksi.

Kansalaisella on tässä mylläkässä näköjään kusiaisen valtuudet.