Luovia ratkaisuja

Kun SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne lupasi vappupuheessaan pienimpiin eläkkeisiin vaiheittain sata euroa lisää, niin siitä nousi kauhea parku. Hallituspuolueet tuomitsivat puheet alhaiseksi populismiksi ja äänestäjien kosiskeluksi. Tällaisiin korotuksiin ei missään tapauksessa ole varaa. Hallituspuolueet eivät vastanneet Rinteen ehdotukseen, vaan omille äänestäjilleen, jotka reagoivat odotetusti. Ehkä hupaisin näkemäni reaktio oli tänä aamuna Karjalaisen tekstiviestipalstalla, kun joku rukoili Taivaan Isää, ettei Rinteestä koskaan tulisi ministeriä.

Hallituspuolueilta jäi tarkoituksella huomaamatta, että Rinne on kertonut myös sen, miten eläkkeiden nosto rahoitetaan. Koska ette kuitenkaan viitsi googlettaa, niin lukekaa täältä.

Taktiikkaan kuuluu myös Rinteen vuoden 2015 vaalien alla tekemän ja jo silloin tarkoituksella väärin uutisoidun esityksen uudelleen levittäminen. Esityshän uutisoitiin niin, että Rinne muka esitti työttömille pakkotyövelvollisuutta vanhustenhuollossa. Tosiasiassa Rinne esitti työn tarjoamista työttömille TES:n mukaisella palkalla, ja otti vain yhdeksi esimerkiksi vaikkapa avustavat, ei alan koulutusta vaativat tehtävät vanhustenhuollossa.

Somekansa levittää taas tätä väärin uutisoitua kolmen vuoden takaista esitystä innolla, ja sen oikeinkin lukevat kauhistelevat sen hintaa. Mistä muka revitään rahat palkkoihin? Minä kerroin sen jo kolme vuotta sitten, ja halukkaat voivat lukea sen täältä. Muut voivat minun puolestani jatkaa paskan levittämistä keväisille pelloille isäntiensä puolesta.

Asian vierestä vastaaminen ja suoranainen väärän tiedon levittäminen ovat yksi luova ratkaisu tilanteessa, jossa SDP:n ja muiden oppositiopuolueiden kannatus nousee sitä mukaa kuin hallituspuolueiden laskee. Lisää luovia ratkaisuja on odotettavissa juhannukseen asti ja ylikin, kun sote- ja maakuntalainsäädännön käsittely valiokunnissa viivästyy ihan vain työn paljouden takia. Hallitus yrittää hoputtaa valiokuntia tekemään työnsä samalla tavalla kuin se itse on esityksensä laatinut. Se metodihan kuuluu tunnetusti, että tehdään nyt kiireellä tämmöinen ja katsotaan, mitä siitä käytännössä seuraa. Viilataan sitten, kun virheitä löytyy.

Niitä virheitä on löytynyt paljon, ja vielä enemmän lakipaketissa on sellaisia vikoja, joita lainvalmistelijat eivät ole huomanneet edes ajatella. Yksi ongelma on neuvolatoiminnan yksityistäminen, jota kuulemma ei tule. Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon mukaan maakunnat, joita ei vielä ole olemassa, ovat niin päättäneet asiassa, jota ne eivät vielä ole voineet päättää.

Yhteen ongelmaan eli maakuntavaaleihin on jo ennätetty luvata luova ratkaisu, mutta sen sisällöstä ei ole tietoa. Jo nyt maakuntavaalien aikataulu on vastoin Euroopan neuvoston suositusta. Sen mukaan vaalilainsäädännön pitäisi olla valmis vuosi ennen vaalien järjestämistä. Nyt meillä ollaan järjestämässä syksyllä vaalit, joista ei ole lainsäädäntöä. Vaaleilla valitaan edustajat toimielimiin, joista ei ole lainsäädäntöä, päättämään asioista, joista ei ole lainsäädäntöä. Meillä ollaan järjestämässä täydelliset sokkovaalit, joten luovuutta totisesti tarvitaan.

Minäpä arvaan entiseltä pohjalta, miten luovuus tulee ilmenemään. Tietysti kiinnittämällä huomio pois itse asiasta ja keskittymällä opposition arvosteluun. Syntipukisi tulee nousemaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru, jota tullaan syyttämään ja on jo syytetty valiokuntakäsittelyn tahallisesta jarruttelusta. Tällaisia syytöksiä ei perustella mitenkään ja vaikeaa se olisikin, sillä valiokunta joutuu lukemaan joka ikisen rivin lakiesityksistä. Luulenpa, että monikaan hallituspuolueiden kansanedustajista ei ole esityksiä niin tarkasti lukenut.

Hallituksen luovien ratkaisujen taktiikkana sote- ja maakuntauudistuksessa on vetäistä side silmille ja haparoida sokkona. Jokaisesta seinään törmäämisestä syytetään teatraalisesti parkuen oppositiota.