Hyvinvoinnin purkutalkoot
Hyvinvointiyhteiskunta tarkoittaa sitä, että valtiovalta turvaa lainsäädännöllä yhdenvertaisuuden, kattavan sosiaaliturvan eri elämäntilanteiden varalle ja tasa-arvoiset peruspalvelut kaikille. Puhutaan mahdollisuuksien tasa-arvosta, joka antaa kaikille mahdollisuuden kouluttautua, tehdä työtä ja elää itsensä näköistä elämää syntyperästä ja vanhempien varallisuudesta riippumatta.
Juuri tätä mahdollisuuksien tasa-arvoa vastustaa taas kerran Ylen kolumnisti Jari Ehrnrooth. Hänen mielestään se on taivasunelma, jolle ei löydy perusteita reaalimaailmasta. Korkeasti koulutetun ylemmän keskiluokan lapset menestyvät, koska heidän vanhempansa vaativat heiltä itsekuria, koulumenestystä ja pitkäjänteisyyttä. Hän vertaa yhteiskuntaa jalkapallojoukkueeseen, johon ei pääse mukaan edes harjoittelemaan, jos ei pane itseään täysillä likoon ja ole valmis kilpailemaan itseään ja muita vastaan.
Näkemyshän se on tuokin, mutta yhteiskunta ei ole mikään jalkapallojoukkue tai urheiluseura. Ikävä kyllä sellaiseksi se muuttuu, kun jo pelkkää samalta viivalta lähtemisen ajatusta pidetään utopistisena. Yhä yleisemmäksi käy näkemys, että kaikilla ei ole eikä tarvitse olla samanlaisia mahdollisuuksia. Suutari pysyköön lestissään ja sittipörriäinen paskakikkareen alla. Paremman väen paremmat lapset olkoot etuoikeutettuja koulutukseen ja hyviin työpaikkoihin. Kuriositeettina voidaan sallia joku kansan keskuudesta nouseva poikkeusyksilö, joka jalkapohjat tervattuina ja pettuleipä tuohikontissa kävelee opin tielle. Heitä ei kuitenkaan saa olla liian monta, ettei eliitin lasten asema vaarannu.
Mahdollisuuksien tasa-arvo ei tarkoita sitä, että kaikista voisi ja pitäisi voida tulla maratonia harrastavia tupladosentteja, joilla on aatelinen sukunimi ja etuoikeutettu elämä. Se tarkoittaa sitä, että perusoikeudet ja peruspalvelut mahdollistavat kaikille ihmisarvoisen elämän ja mahdollisuudet edetä omien halujen ja kykyjen mukaan. Köyhyys syrjäyttää jo lapsena, ja siltä takamatkalta ei enää kärkijoukkoon päästä vaikka kuinka haastaisi itseään. Korkeasti koulutetun ylemmän keskiluokan lapset menestyvät, koska heidän vanhemmillaan on rahaa.
Ehrnrooth edustaa sata vuotta sitten vallinnutta ajattelua, ja samaan suuntaan nykyinen politiikka vie maatamme jatkuvasti. Julkinen sektori leimataan automaattisesti huonoksi ja kalliiksi, ja sen tuottamat palvelut halutaan muuttaa yksityisiksi. Unohdetaan kysyä, että miten ja miksi yksityinen sektori tuottaisi ne samat palvelut tehokkaammin ja edullisemmin, kun yksityistetyt palvelut kustannetaan kuitenkin verovaroin ja niistä on yrityksen saatava vielä voittonsakin.
Norminpurkutalkoot tarkoittavat ikävän usein ideologista ja eriarvoistavaa normien purkamista, joka tähtää yksityistämiseen. Unohdetaan, että jokaisen normin säätämiselle on aikanaan ollut jokin syy. Jos se syy on kadonnut, niin normi voidaan purkaa. Jos normin taustalla on edelleen vaikkapa yhdenvertaisuuden takaaminen, niin normia tarvitaan yhä.
Siksi on vaarallista leikata koulutuksesta, heikentää työsuhdeturvaa, lisätä palkattomia töitä rangaistuksen uhalla ja yleensäkin heikentää jo valmiiksi heikoilla olevien asemaa. Vahvat ja rikkaat kyllä pärjäävät aina, mutta heikot ja köyhät eivät, ellei heille anneta siihen mahdollisuuksia. Olen ennenkin sanonut, että rikas katsoo aina saaliinsa olevan itse hankittua ja haluaa pitää sen kokonaan. Yhteiskunnan muodostavassa laumassa on kuitenkin tarkoitus pitää kaikki mukana, joten saalista on jaettava. Jos ei muusta syystä, niin vaikka vain vastapalveluksen toivossa. Rikaskaan ei voi syödä rahaa.
Käyttäkää reilu kahdeksan minuuttia eilisen Ylen Päivän kasvon professori Jukka Kekkosen kuuntelemiseen. Sen jälkeen voitte miettiä onko yhdenvertaisuuteen perustuva hyvinvointiyhteiskunta juuri teidän kannaltanne hyvä asia, vai jatketaanko peruuttamista sadan vuoden takaiseen yhteiskuntaan, jossa köyhä väisti vastaan tulevaa säätyläistä raviojan puolelle.
Jari Erhnrooth on kolminkertainen kulttuurisosiologian, kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti. En voi ymmärtää, mite hän voi suoltaa tällaista paskaa.
Ajatuksille on nimi: sosiaalidarwinimi. Se on yksi natsismin ydinaatteista.
Miten tuo sallitaan mediassa? Tai yliopistoissa? Miten tällaisilla mielipiteillä varustettu henkilö on saanut tutkinnot läpi aiheista? Miten hän voi olla useassa vastuuasemassa opettamassa aloihin erikoistuvia?
Eikö medialla ja yliopistoilla ole mitään vastuuta?
Ei. Se oli siis vastaus kysymykseesi median ja yliopistojen vastuusta.
Jari Ehnrooth saa suoltaa paskaansa, koska se sopii hyvin päivän politiikkaan ja hallituksen linjaan. Se sopii hyvin myös niille, jotka johtavat medioita, siis jo lähtöviivalla etulyöntiasemassa olleille, omaa itsetuntoaan ja hyvyyttään pönkittäville paskiaisille. Ja vaikka Jari-pojan kirjoituksen kommentoijat olivatkin pääosin sitä mieltä, että täysi idiootit, porvari, natsi ja hullu tuo tyyppi onkaan, niin Suomessa on liian paljon juuri tuollaisia tyyppejä. Ps. Yle saa minut antamaan ylen. Ds
Ei minua haittaa Jarin paskanjauhanta. Äijä nolaa itsensä niin pahasti, että koko hölötys kääntyy itseään vastaan. Ehkä hän onkin salaa vasemmistolainen, joka suoltaa tuubaansa saadakseen ihmiset havahtumaan, millainen ajattelutapa porvaristolla ja etenkin rikkailla on, ja mitä tapahtuu jos heitä menee äänestämään.
Hiukan epätoivoisilta alkaa jo hänen tilityksensä vaikuttamaan. Näillä ihmeellisillä ulostuloilla voi tosiaankin olla myös herättävä vaikutus. Kovasti hänellä näyttää olevan tarve todistella omaa erinomaisuuttaan.
Kirjoitukset osoittavat hyvin ettei sukunimi, muodollinen koulutus, asuinpaikka tai lenkkeily takaa kenenkään sivistystasoa.
Jostain syystä Ernrooth tuntuu olevan kovasti pinnalla. Pari viikkoa sitten hänestä oli viikon hän-artikkeli Suomen Kuvalehdessä ja säännöllinen blogi Ylellä. Ernrooth edustaa todella kovia arvoja. Alkukesällä ilmestynyt ylen blogi oli todella loukkaava, nyt hän asettaa sanansa toisin: sanoma on kuitenkin sama. Älä auta lähimmäistä vaan nujerra hänet päättäväisesti.
Kyllä on tälläkin jarilla mennyt “koulunkäynti” hukkaan… Valopää puhuu fyrkan avittamalla elämänkokemuksellaan “pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan” koulutusjärjestelmän tuloksena “viisaita”? Kuka yleensä viitsii tämmöisen “koulupojan” tarinoita julkaista?
Ne toimivat, ja on jo perustettukin toimimaan eliitin äänitorvena! Miten on mahdollista ryöstää kehitysmailta luonnonvarat, eikö juurikin sen takia, että itse väestö pidetään oppimattomana ja alistettuna!
Ja väkivalloin
Hiukan sivuraiteelta,mutta juuri kuultuna radion uutisista:
”Etelä-Karjalan sairaalaosastoilta joudutaan kotiuttamaan aiemmin potilaita koska helteestä johtuen ”huonokuntoiset vanhukset kuormittavat” sairaaloita
Mikäli julkinen toimi katsotaan kalliiksi toimijaksi,eihän sen ainoa toimi ole terveydenhoitoala,jota on jo supistettu kestävyysrajoille.
Myös hallitus eduskunta kansanedustajat sekä virkamiehet ovat ymmärtääkseni julkista toimintaa ja edelleen heidän käyttämänsä kalliit konsultit ym.ostot ovat julkisia varoja.
Kyllä; kallista on ja pitkällä juoksulla.työllisyys nostetaan ilmaistöillä ja tilastokikkailulla.Veteraaneille kerätään rahaa jo ylipursuaviin kirstuihin joista oli juttua ennen joulua, muut vanhukset pelataan yhteiskunnasta ulos, laihoilla ruokamössöillä ja ottamalla ylisuuria palvelumaksuja/vuokria.Katsokaapa vuokrien neliöhintaa asumisessa sekä palveluasumisessa, sitä ei enää voi selittää palveluilla jotka maksavat erikseen tai pienillä tehosteilla.
Tämäkö on sitä tehostamista, nämä ihmiset ovat perustaneet pohjan jolla olemme saaneet koulutusta ja rauhan maassa elää .
Julkinen toimi, ”tulos tai ulos” kuka tuon sanoikaan ,ei voine tarkoittaa vastoin parempaa tietoa julkaistuja totuudenvastaisia tuloksia
Liian puhdas on luuta jolla julkista toimintaa on siivottava
liian isoista kuluista suhteessa kokonaishyödyllisiin tuloksiin jotka yhteiskuntaa tulee hyödyttääsekä tasa-arvoisesti palvella.
Nut julkinen kuulostaa liian usein epävarmuuden pohjalle tehdyltä päätöstehtaalta jossa niin monta kauhaa ettei kattilaan mahdu ja pohjaan palanutta kokeillaan maisteltavaksi
Josko menisi läpi ,jotta pääoma hyötyisi.
Tältä tuntuu , korjatkoon viisaammat
Samaa olen miettinyt ja epäillyt joskus heidän sivistystasoaan mutta koulutusta on.
Medialla on ohjeistus siitä, miten itsemurhista tulee uutisoida. Samoin köyhyyden kuvaamisesta löytyy ohjeistus. Mutta nähtävästi tällainen rotuoppia lähentelevä paremmiston ihannointi on sallittua.
Surullisinta on, etten ole edes yllättynyt. Jos työttömät saa vapaasti esittää syöpinä ja loisina, jotka yhteiskunta hyvää hyvyyttään ohjaa eheytymään palkattomiin töihin, niin jalon ylemmän keskiluokan palvonta on saman ilmiön kääntöpuoli.
Hänhän on vaihtanut mielipiteitään. Nämä ovat uusia. Kommunismista ja strukturalismista oli innoissasn silloin kun sillä sai kiinnostusta.
Luin jutun heti eilen, pli vsikeata lukea loppuun asti kun melkein oksensin. Miten tosiaankin tuolla koulutustasolla voi olla niin ahdas näkövinkkeli. Korkeampi sivistys puuttuu jäbaraasulta koulutuksesta huolimatta, sillä todelliseen sivistykseen ja viisauteen, muös kouluviissuteen, kuuluu maapalloa pelastava solidaarisuus. Sitä sanaa tuo äärisivistymätön eenruutti ei tunne!
Nyt Yleltä pitäisi paukauttaa vastapoolin kirjoitus nimenomaan solidaarisuudesta.
Koulutusleikkaukset näkyvät sivistystason laskuna?
Tuli sama reaktio tuota Ehrnroothin juttua lukiessa enkä pystynyt lukemaan loppuun. Edustaako koko Ehrnroothin suku näitä näkemyksiä?
”Laulu 20 perheestä” on sitten se, mistä suututaan ja vaaditaan kiellettäväksi.
Avoimeen yhteiskuntaan ja demokratiaan kuuluu, että erilaiset yhteiskunnaliset näkemykset pääsisivät medioissa esiin, jolloin niitä voitaisiin arvioida ja käydä julkista yhteiskuntakeskustelua. Ymmärrettävästi kaupallisella medialla on rajoitteensa, mutta Yle on poikkeus kansallisena verovaroin rahoitettuna laitoksena. Yle voisi olla nykyistä huomattavasti enemmän yhteiskunnallisen keskustelun foorumi, jossa myös muunlaisen talous- ja yhteiskuntanäkemyksen kuin nykyisen vallitsevan neoliberaalin edustajat pääsisivät enemmän näkemyksiään perustelemaan. Vahvasti epäilen, että jos Yle ei kehitä toimituksellisuutta tuohon suuntaan, niin se tulee jatkossa menettämään merkitystä varteenotettavana tietolähteena varsinkin nuoremman, yhteiskunta-aktiivin porukan piirissä. Viihdettä ja urheilua on runsaasti tarjolla jo nyt muuallakin.