Puolesta ja vastaan

Kun perustuslakivaliokunta nyt sorvaa lausuntoaan sote- ja maakuntalainsäädännöstä, niin äänenpainot muualla kovenevat. Soten kannattajien mielestä soten kaatuminen aiheuttaa suunnilleen maanpäällisen helvetin, ja vastustajien mielestä sen helvetin aiheuttaa soten hyväksyminen.

Aloitetaanpa tällä kertaa puhumalla soten puolesta. Sosiaali- ja terveysmenot ovat valtava rasite kuntien taloudelle, joten niiden saaminen pois kuntien harteilta olisi suuri helpotus. Maakunnat hoitaisivat koko homman valtion antamilla rahoilla, ja kunnat voisivat keskittyä muihin ydintoimintoihinsa. Varsinkin terveydenhoidon kulut kasvavat koko ajan, ja eniten ne kasvavat pienissä ja taantuvissa kunnissa, joissa väestö on ikääntynyttä.

Asiaa on pahentanut valtionosuuksien jatkuva leikkaaminen. Nykyinen hallitus väittää, että se ei ole leikannut valtionosuuksia, mutta se ei pidä paikkaansa.  Kuntaliiton kuntatalousosaston valtionosuusasiantuntijan mukaan hallitus on leikannut, mutta tehnyt sen epäsuorasti indeksijäädytyksillä ja kiky-sopimuksen laskennallisilla säästöillä. Hallitushan teki monimutkaiset laskelmat kiky-sopimuksesta kunnille tulevista säästöistä ja alensi valtionosuuksia näitä kuvitteellisia säästöjä vastaavasti.

Tässä tilanteessa soten siirtyminen pois kunnilta olisi helpotus. Mitä sitten tapahtuisi, onkin toinen juttu. Soten tarkoitus on nimenomaan säästää kustannuksia, ja kun valtio säätelisi rahahanaa täysin suvereenisti, niin ongelmat siirtyisivät maakunnille. Vaaleilla valittavat maakuntapäättäjät joutuisivat pahaan paikkaan. Valtio sanoisi, että tässä rahat, enempää ei tipu. Hoitakaa homma miten kykenette. Jostain pitäisi ottaa pois, että jonnekin voitaisiin antaa. Tämän voi kertoa lyhyesti kuvalla yhdestä ainoasta lehtiotsikosta.

Kuva kertoo nykytilanteesta, mutta tätä se soten myötä tulisi olemaan koko ajan. Maan hallitus käskisi maakuntia säästämään, mutta ei kertoisi miten se tehdään. Tällainen tulevaisuus ei houkuttele asettumaan ehdolle maakuntavaaleissa.

Sote toisi mukaanaan markkinamallin, jossa palveluntuottajaksi voisi ilmoittautua jokainen kriteerit täyttävä yritys. Asiakas valitsisi, maakunta maksaisi. Hoivakriisi on esimakua tulevasta, sillä nykysin kunnat ovat sentään kilpailuttaneet palveluntuottajat. Sen onnistumisessa ja valvonnassa on selvästi ollut puutteita, mutta ei sote tilannetta parantaisi. Kilpailutus jäisi pois kokonaan, eikä valvonta lisääntyisi nykyisestään. Se saattaisi jopa vähentyä, kun kunnallinen valvonta siirtyisi maakunnille ja paikallistuntemus katoaisi.

Minua aina moititaan siitä, että tuon esille vain yhden näkökulman. Nyt näkökulmia on kaksi, ja ainakin kuntapäättäjien kannalta sote olisi helpotus. Eipähän tarvitsisi enää kantaa murheita sosiaali- ja terveysmenoista. Paitsi ehkä siinä vaiheessa, kun itse tarvitsee niitä palveluja.

Jos yhdessä paikassa helpottaa, niin toisessa rupeaa puristamaan. Perustuslakivaliokunnan lausuntoa odotellessa totean Kalle Päätalon sedän Kummun Patruunan sanoin, että näkkyypähän, ja ei nämä asiat niin mene, etteikö ne jotenkin mene.

***
Kommentointi on taas entisellään aikajärjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. Pahoittelen tilapäistä suunnan kääntymistä.