Näistä asioista ei puhuta
– Meidän kaupungin omalle kaupunginvaltuutetulle ilmoitetaan, että voitko sinä muuttaa tuon naamasi värin. Mä en ole ikinä kuullut sellaista ihan suoraan sanottuna.
Näin sanoi vantaalainen kaupunginvaltuutettu Ylen uutisessa, jossa puhutaan otsikkoa myöten ulkomaalaisvastaisuuden kasvusta yhdessä perussuomalaisten kannatuksen nousun kanssa. Jostain syystä edes näin selvää rasismia ei sanota rasismiksi, vaan ulkomaalaisvastaisuudeksi. Uutisoinnissa on vallalla outo häveliäisyys, joka estää puhumasta asioista niiden oikeilla nimillä.
Syynä on perussuomalaisten kannatuksen kasvu, joka ei perustu pelkästään ulkomaalaisvastaisuuteen ja rasismiin. Kuten tutkija Emilia Palonen samassa jutussa sanoo, niin perussuomalaisiin kanavoituukin nyt kaikenlainen tyytymättömyys esimerkiksi ilmastopolitiikkaan, muihin puolueisiin, eläkeläisten asemaan, sosiaaliturvaan ja sairaanhoitoon. Jostain syystä yhä useammat kansalaiset asettavat toivonsa perussuomalaisiin, joiden kuvitellaan korjaavan kaikki epäkohdat. Se on sinänsä kummallista, sillä puolueelta ei ole kuulunut esityksiä mistään muusta kuin maahanmuuton rajoittamisesta.
Tai on sentään. Viime viikolla kaksi kansanryhmää vastaan kiihottamisesta esitutkinnassa olevaa kansanedustajaa vaati kyseisen lainkohdan kumoamista. He siis ajavat eduskunnassa omaa asiaansa.
He eivät edes tule onnistumaan, sillä kansanryhmää vastaan kiihottaminen on rikoslaissa kansainvälisten sopimusten velvoittamana. Sen poistamiseksi laista pitäisi ensin sanoutua irti YK:n rotusyrjintäsopimuksesta, YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevasta yleissopimuksesta ja joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemistä ja rankaisemista koskevasta yleissopimuksesta. Lisäksi pitäisi sivuuttaa Euroopan ihmisoikeussopimus, joka sananvapauden takaamisen lisäksi velvoittaa myös rajoittamaan sananvapautta silloin, kun se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi. Näin kertovat maan johtavat oikeustieteilijät.
Vaatimukset lainkohdan kumoamiseksi ovat siis mahdottomia toteuttaa, mutta se ei nykyisin merkitse mitään. Mitään ei merkitse myöskään se, että ei kaikenlaisen vihapuheen sallimisella paranneta yhteiskuntaa. Puhetta tulee entiseen tapaan ja äänenpainot kovenevat. Kuten tutkija Ylen uutisessa sanoo, niin kannatuksen nousu on voimaannuttanut puolueaktiiveja, jotka sitten puhuvat avoimesti ja ikään kuin aidosti sitä, mitä he ajattelevat. Suomeksi sitä sanotaan uhoamiseksi, ja siitä uhosta nousee avoin rasismi, jota neutraaliin pyrkivä uutisointi sanoo ulkomaalaisvastaisuudeksi.
Kun perussuomalaisten kannatus nousee, niin muut puolueet yrittävät samoille apajille. Se nähtiin poikkeuksellisen selvästi viikonlopun joulujuhlakeskustelussa, jossa moni poliitikko munasi itsensä. Heidän uskottavuutensa karisee tällaisella hätiköinnillä, mutta perussuomalaisten ei karise koskaan. He nimittäin eivät piittaa siitä, että heidän puheidensa virheellisyys näytetään toteen. He joko jatkavat samasta aiheesta tai jostain ihan muusta täysillä luottaen siihen, että huomenna tämän päivän munausta ei muista enää kukaan ja jos muistaakin, niin siitä voi syyttää median vääristelyä ja punavihreitä.
Muut puolueet erehtyvät keinon valinnassa, sillä ei kukaan kannata perussuomalaisten kevyttä versiota, kun tarjolla on aitokin.
Media on suurelta osin vastuussa yleisen ilmapiirin muuttumisesta. Journalismi on liian usein löyhäpäistä ja löysää, kun uutisia rustataan somekeskustelujen perusteella. Tehdään uutisia siitä, mistä niitä helposti saadaan tehtyä sen sijaan että mietittäisiin uutisten yhteiskunnallista merkitystä ja kerrottaisiin niiden taustoja.
Mihin minä tällä jutullani pyrin? En tiedä itsekään, ehkä halusin vain kertoa, että maan ilmapiiri on muuttunut ikäväksi, eikä paluuta entiseen näytä olevan. Otsikkokaan ei pidä paikkaansa, sillä kyllähän näistä asioista puhutaan. Kukaan vain ei kuuntele.
***
Tämän jutun järjestysnumero on 3 000. Sen kunniaksi pidän vapaapäivän moderoinnista ja suljen kommentoinnin.