Poliittinen farssi

Kuten jo eilen sanoin, niin al-Holin leirillä olevien suomalaisten ja ulkoministeri Pekka Haaviston ympärillä pyörivä poliittinen näytelmä alkaa tympäistä. Katsotaanpa vähän tilannetta.

Eilen illalla tv:n ajankohtaisohjelmassa keskustan puheenjohtaja, valtiovarainministeri Katri Kulmuni vaati etsimään juridista keinoa tuoda leiriltä vain lapset ilman äitejä, ja tänään hän vaatii eduskunnassa samaa. Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho häiritsi viranomaisten toimintaa levittämällä väärää tietoa, jonka mukaan Tullin harjoitus oli vain peiteoperaatio leiriltä tuotavien maahantulolle.

Valtionhallinnosta on vuotanut salassa pidettäviä asiakirjoja muka sen todistamiseksi, että meneillään on salainen palautusten järjestämisoperaatio. Asiakirjat todistavat vain sen, että kyse oli suunnitelmista ja varautumisesta erilaisiin tilanteisiin, mutta jopa poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaista on syytetty valehtelusta. Asioiden valmistelu ja suunnitelmien laatiminen eri tilanteita varten ei ole päätöksentekoa, mutta edes tätä eroa ei haluta ymmärtää.

Ilmeisesti surullisen kuuluisa keskustan kenttäväki painostaa taas Kulmunia, joka ei saa sanotuksi, että lain ja kansainvälisten sopimusten noudattaminen ei vaadi minkäänlaista poliittista päätöstä. Oikeusvaltiossa sen asian on oltava itsestään selvä, mutta näköjään ei ole.

Suomea sitovat kansainväliset sopimukset, kuten ihmisoikeussopimukset ja lasten oikeuksia koskevat sopimukset. Suomen lakien on oltava niiden mukaisia, ja jos eivät ole, niin sopimukset ohittavat lain. Lasten oikeudet on aina asetettava etusijalle. Sen lisäksi viranomaiset ovat sidottuja perustuslakiin, lastensuojelulakiin ja konsulipalvelulakiin. Ei tarvita hallituksen päätöstä siitä, että niitä joko sovelletaan kokonaan, osittain tai ei ollenkaan. Niitä on sovellettava.

Kurdihallinto on selvästi ilmoittanut, että se ei luovuta leiriltä lapsia ilman äitejä. Suomen viranomaisilla ei ole toimivaltaa leirin alueella, joten lapsia ei voida ottaa siellä huostaan ja erottaa äideistään. Sen sijaan lapset ja äidit voidaan tuoda Suomeen, jossa lapsiin voidaan kohdistaa lastensuojelutoimenpiteitä ja äitien asema tutkia rikosoikeudellisesti.

Mihin tässä tarvitaan poliittista päätöstä? Siihenkö, että jos ja kun ei löydy oikeudellista keinoa tuoda vain lapsia, niin jääkööt lapsetkin leirille kuolemaan tai radikalisoitumaan? Jos niin on, niin onnea vain poliitikoille.

Halla-ahon toiminnasta en viitsi sanoa enää muuta kuin että se alkaa hipoa viranomaistoiminnan haittaamista. Valtionhallinnon asiakirjavuoto puolestaan on poliisille kuuluva asia. Jos hallinnosta vuotaa salaiseksi merkittyjä suunnitelmia, niin kyseessä on salassapitorikos, joka pahimmillaan voi vaarantaa kansallista turvallisuutta.

Nämä ovat juristin mietteitä. Seuraavaksi tv:stä tulee eduskunnan kyselytunti, jonka aikana poliitikot sekoittavat juridisesti selvää asiaa entisestään.