Kun piikki on auki

Nyt kun valtion piikki on auki, niin rahan ottajia riittää. Heitä riittää niin paljon, että Huoltovarmuuskeskuksen Kiina-kaupassa riittää selviteltävää. Tästä saadaan uutisoitavaa pitkäksi aikaa, ja opposition suunnasta alkaa tuttu virsi. Viime viikolla veisattiin ensimmäisen säkeistön mukaisesti, että miksi ei osteta Kiinasta. Toisessa säkeistössä sitten kyselläänkin, että miksi ostettiin Kiinasta. Kolmannessa kysellään, että miksi ostettiin Kiinasta väärin ja kuka tästä on vastuussa.

Tästä saadaan ainakin vaihtelua uutisvirtaan. Nythän asiallisen tiedon lisäksi on jälkiviisasteltu, kritisoitu, saivarreltu ja kerrottu jopa Li Anderssonin likaisista lenkkitossuista. Joka päivä iltapäivälehtien politiikan toimittajat ovat löytäneet hallituksen toimista arvosteltavaa, koska journalismin pitää olla kriittistä. Oikeaa tietoa haluavan mielestä se kriittinen journalismi näyttää valitettavan usein tarkoitushakuiselta paskan jauhamiselta, mutta leipämme eteenhän me kaikki työtä teemme.

Niin tekevät myös yksityiset terveysfirmat ja EVA:n johtaja, joka vaati laittamaan saavikaupalla rahaa koronatestauksiin kertomatta, että eivät yritykset niitä talkoilla aio tehdä. Testin hinta yksityisillä yrityksillä pyörii siinä 250 euron paikkeilla. Niitäkään luvattuja hoitopaikkoja ei olla antamassa ilmaiseksi, vaan ihan markkinahintaan.

Ja niin edelleen. Koko ajan syntyy uutisia tai ainakin sellaisiksi luokiteltavia töräyksiä, joissa suunnilleen kuka tahansa valtion avoimesta piikistä hyötymään pyrkivä päästetään ääneen. Uutisankkuri Matti Rönkä sanoi eilen Ylen uutisissa jotain rahan hankoamisesta heinän tavoin, ja kielikuva on osuva. Tätä rahan hankoamista pikavauhtia uusille työttömille ja yrityksille ovat ihan aiheellisesti ihmetelleet ne pitkäaikaistyöttömät, jotka vuosikausia ovat tapelleet mitättömän tukensa saamiseksi lähetellen vaadittuja lisäselvityksiä ja odotellen viipyviä päätöksiä nälkävyötä kiristäen. He kysyvät nyt, että onko työttömät ihan virallisesti jaettu kahteen eri kastiin, joista toiset ovat parempia kuin toiset.

Kuten tuhanteen kertaan on sanottu, niin elämme poikkeuksellista aikaa, ja se vaatii poikkeuksellisia toimia. Niissä toimissa riittää aiheellista ja aiheetonta kritisoitavaa, mutta ihan järkensä säilyttääkseen kannattaisi keskittyä lähinnä tosiasiallisten päätösten lukemiseen ja jättää spekuloinnit vähemmälle. Eilen hallitus julkaisi kahdeksan tärkeää päätöstä, jotka koskettavat meitä kaikkia. Saman tien ruvettiin tietenkin kyselemään myös, kuka tämän kaiken maksaa ja milloin.

Ikävä tosiasia on, että me kaikki tämän maksamme tavalla tai toisella. Sille asialle ei voi mitään. Tärkeää on, että kaikki ihan oikeasti osallistuvat  ja että ne, joilla on enemmän, osallistuvat enemmän. Kuten eräs Facebook-kaverini eilen sanoi, niin koronalaskun maksattaminen köyhillä on sama kuin jos asuntolainan yrittäisi maksaa takaisin pullopanteilla.

Mutta se jää tulevaisuudessa nähtäväksi. Kun kriisi on ohi, niin alkaa ennennäkemätön poliittinen vääntö ja virheiden etsiminen suurennuslasilla. Kun piikki on auki, niin ottajia riittää, eikä kaikilla välttämättä ole puhtaita jauhoja pussissaan. Epäilemättä virheitä löytyy paljon muitakin kuin kummallinen Kiina-kauppa, ja epäilemättä oppositio ilmoittaa, että olisi osannut hoitaa asiat paremmin. Muistakaa silloin, että eipä se ollut asioita hoitamassa ja että jälkiviisaus on se imelin viisauden laji.

Mitä tavallisen kansalaisen pitäisi omien huoliensa keskellä tehdä? Pitääkö lukea joka ikinen uutinen ja sillä spekulointi jokaisesta mediasta? Itsestähän se on kiinni, mutta hyvän neuvon tarjosi eräs toinen hyvä Facebook-kaverini. Hän ilmoitti kuivan humoristiseen sävyyn olevansa pettynyt postausten sisältöön ja toivoi hyviä linkkejä vaihteleviin aiheisiin, erityisesti myös muita kuin korona-, maailmanloppu- ja Trump-aiheita.

Tähän on helppo yhtyä. Lisään vielä sellaisen toiveen, että jos teillä ei ole mitään sanottavaa, niin älkää tulko sanomaan sitä minulle. Ei teidän tarvitse kuitata lukemaanne sisällöttömällä kommentilla.