Pahin pelko

Kun hallitus viime viikolla budjettiriihen päätteeksi julkaisi esityksensä työllisyystoimiksi, niin julkinen keskustelu meni heti sivuraiteelle. Monta päivää väiteltiin siitä, onko yksilöllinen eli pohjoismaisen työnhaun malli sama kuin Sipilän hallitukselta kesken jäänyt aktiivimalli kakkonen vähän paranneltuna. En mene enää siihen, vaan totean vain, että ainakin kaikki karenssit lyhenevät.

Kaikkein tärkein uudistus jäi huomaamatta tai ainakin sivurooliin. Ensi vuonna alkavat uudelleen työllisyyden kuntakokeilut, ja suurin osa työttömistä työnhakijoista siirtyy kuntien vastuulle. Kokeiluun päätyvät kaikki pitkäaikaistyöttömät, nuoret ja maahanmuuttajat. Vain ansiosidonnaista etuutta saavien asiat hoidetaan edelleen TE-toimistoissa. Kuntiin myös siirtyy TE-toimistoista noin tuhat virkailijaa.

Tätähän kokeiltiin Sipilän hallituksen aikana, mutta työllisyysvaikutukset jäivät epäselviksi. Selväksi tuli vain se, että kunnissa käsitettiin työllistäminen yhtä väärin kuin aina ennenkin. Lähdettiin siitä virheolettamasta, että kaikilla pitkäaikaistyöttömillä on elämänhallintaongelmia, jotka on ensin kartoitettava ja korjattava. Vasta sitten voidaan ruveta katselemaan avoimia työpaikkoja.

Käytännössä tämä kartoittaminen ja korjaaminen tarkoitti työttömien sijoittamista kuntouttavaan työtoimintaan kitkemään jättipalsamia ja rakentamaan suolle pitkospuita. Tässä kunnostautui erityisesti Pirkanmaa, jossa sadat työttömät tekivät palkatta korjaus-, kunnossapito- ja siivoustöitä kaupungin viheralueilla Pitkospuita pitkin eteenpäin -ryhmässä.

Näin saatiin työttömyysluvut alas ja kokeilu näyttämään onnistuneelta. Ongelmana vain on, että kuntouttava työtoiminta ei ole työllistämistä, vaan sosiaalipalvelua. Siihen ei saa sijoittaa tervettä ja työkykyistä henkilöä, mutta niin tässäkin kokeilussa tehtiin. Kirjoitin tästä kokeilusta kaksi vuotta sitten.

Nyt pelkään pahoin, että sama tehdään uudelleen ja paljon suuremmalle joukolle työttömiä. Monissa kunnissa eletään yhä vieläkin siinä luulossa, että kuntouttava työtoiminta on työllistämistä. Tämä luulo kannattaa, sillä kunnat käyttävät kuntouttavaa työtoimintaa korvaamaan palkkatyönä tehtävää työtä. Ne tekevät näin säästääkseen työmarkkinatuen maksuosuudesta ja saadakseen palkatonta työvoimaa. Vaikka työvoiman tarvetta ei olisi, niin silti kuntouttavaan työtoimintaan sijoittaminen kannattaa, sillä kunnat saavat valtiolta 10,09 euroa päivässä jokaisesta työtoiminnassa olevasta. Siksi heitä kannattaa sijoittaa vaikka hippasille, kunhan toiminta nimetään kuntouttavaksi työtoiminnaksi. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on todennut kuntouttavassa työtoiminnassa lukuisia epäkohtia, mutta silti mikään ei näytä muuttuvan.

Kun tämä kokeilu nyt aloitetaan uudelleen ja laajemmin, niin pahin pelko on kuntouttavan työtoiminnan väärinkäyttö. Tämä pelko on aiheellinen, sillä eri kunnissa käsitetään työllistäminen eri tavoilla. Esimerkiksi meillä Juuassa sen ymmärretään olevan vain vajaakuntoisille tarkoitettua sosiaalipalvelua, mutta muiden kuntien ajattelu voi olla erilainen. Silti meidät suorastaan  painostettiin osallistumaan alueelliseen kokeiluun yhdessä muiden kuntien kanssa. Alueellinen kokeilu tarkoittaa meille käytännössä sitä, että juukalaistenkin työttömien asiat hoidetaan alueen vastuukunnassa. Jos siellä luullaan kuntouttavan työtoiminnan olevan työllistämistä, niin siihen sijoitetaan myös sellaisia, jotka sinne eivät lain mukaan kuulu.

Hallitukselle annan sellaisen neuvon, että seuratkaapa tarkasti kokeilukuntien tekemisiä. Ja ihan ensimmäiseksi tehkää niille selväksi sosiaalipalvelun ja työllistämisen välinen ero. Muuten on odotettavissa väärinkäytöksiä ja kanteluita.