Politiikan kyläkäräjät

Olen ennenkin verrannut ulkoministeri Pekka Haaviston kohtelua takavuosien tv-sarja Tabun kyläkäräjiin, jossa istunnon aluksi puheenjohtaja käskee tuomaan syyllisen sisään. Istunnon aikana käydään läpi liiterin polton lisäksi syyllisen yleinen kelvottomuus, ja puolustusasianajajaksi määrätty kylänmies harmittelee, kun joutuu kunnon miesten edessä puolustamaan tuommoista syyllistä. Lopuksi päätetään antaa syylliselle selkään.

Näinhän se meni Haavistonkin kohdalla. Uutisointi antoi alusta lähtien ymmärtää hänen olevan syyllinen. Nyt on sen selkäsaunan vuoro, kun puoluekannatusmittauksen mukaan vihreiden kannatus on painunut alle kymmenen prosentin ja koko jupakan alulle panneen Iltalehden järjestämän kyselyn mukaan puolet kansasta haluaisi Haaviston eroavan.

Jos nyt kysyttäisiin uutisia vain pinnallisesti seuraavalta kansalaiselta mistä koko asiassa oli kysymys, niin hän tuskin osaisi vastata muuta kuin että syyllinenhän se on, kun siitä on niin paljon puhuttu ja perustuslakivaliokuntakin on niin todennut. Rikkoi lakia siinä al-Holin leirin asiassa, kuten uutisetkin ovat kertoneet.

Juuri se al-Holin leirin asia on uutisoitu koko ajan puutteellisesti, ja sama jatkuu myös tuossa Helsingin Sanomien uutisessa. Siinä tutkimusjohtaja arvioi, että  vihreiden suosion vähenemisellä on yhteyttä al-Holiin liittyviin tapahtumiin eduskunnassa ja että kyseessä oli eittämättä yksi median ehdottomista ykkösuutisista.

Minua on koko ajan ärsyttänyt median ylimalkainen puhuminen Haaviston toiminnasta ”al-Holin leiriin liittyvissä tapahtumissa”. Se saa asian kuulostamaan siltä, että Haavisto olisi toiminut jotenkin virheellisesti asian kaikissa käänteissä. Tosiasiassa perustuslakivaliokunta totesi jo keväällä, että ainoa tutkittava asia on Haaviston toiminta tehtävästä kieltäytynyttä virkamiestä kohtaan.

Puutteellisesti on koko ajan kerrottu myös se tosiasia, että perustuslakivaliokunnan käsittelyyn asian veivät kymmenen Haaviston vuosi sitten saamaan eduskunnan luottamukseen pettynyttä kansanedustajaa. Heistä kaksi istui koko ajan perustuslakivaliokunnassa käsittelemässä itse alulle panemaansa asiaa. Se on laillista, mutta sen kummallisuudesta ei pidetty ääntä. Sen sijaan muistettiin ihmetellä sitä, että Haavisto nyt osallistui itse omaa luottamustaan koskevaan äänestykseen. Sekin on laillista ja sen lisäksi ihan tavallista, mutta siitäkin tehtiin kummastelevia uutisia.

Entäpä jos asiat olisi uutisoitu toisin? Millaiset olisivat kannatustulokset nyt, jos koko ajan olisi kerrottu Haaviston toimineen perustuslain ja Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten mukaisesti? Entä jos olisi muistettu kertoa edes se, että ”al-Holin jupakka” koski vain Haaviston toimintaa yhtä virkamiestä kohtaan? Se todettiin hallintolain ja ulkoasiainhallintolain vastaiseksi, mutta ei kuitenkaan niin vakavaksi, että syytekynnys ylittyisi. Entä jos olisi haastateltu vaikkapa perustuslakiasiantuntijoita sen sijaan, että ensimmäiseksi kysyttiin aina johtavien oppositiopoliitikkojen mielipidettä?

Olette oikeassa, eihän siitä olisi saanut uutisaihetta moneksi viikoksi. Kuivat faktat ovat liian tylsiä, mutta sopivasti valikoiden ja tiettyjä näkökulmia painottaen niistä saa aikaan poliittisen kohun, joka puolestaan vaikuttaa koronan ja joulukiireiden keskellä uutisia toisella korvalla seuraavien kansalaisten mielipiteisiin. Syyllinen se on, kuten jo etukäteen tiedettiin.

Media on tehnyt tehtävänsä vallan vahtikoirana. Kukahan ministeri seuraavaksi raahataan kyläkäräjien eteen?

***
Jos kommentointi ei pysy asiallisena, niin se loppuu. Oman joulunne voitte pilata rähisemällä, mutta minun ette.