Politiikkaa ja tiedonvälitystä

Joskus kauan sitten minulle opetettiin, että politiikka on yhteisten asioiden hoitamista ja että median tehtävänä on välittää todenmukaisia tietoja. Yhä useammin olen miettinyt näiden oppien päivittämistä. Politiikka näyttääkin olevan yhteisten asioiden hoitamisen vaikeuttamista ja median tärkein tehtävä on sekoittaa niitä yhteisiä asioita koskevat faktat ja mielipiteet.

Otetaan politiikasta esimerkiksi eilinen päivä eduskunnassa. Uutislinkki sopii myös esimerkiksi asiallisesta ja ytimekkäästä uutisoinnista. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson sai kuntavaalien siirtoa koskevassa asiassa eduskunnan luottamuksen selvin numeroin, mutta koko välikysymys oli pelkkää sirkusta. Ensin kaikki puolueet perussuomalaisia lukuunottamatta sopivat vaalien siirrosta, sitten perustuslakivaliokunnassa ihan kaikki kannattivat siirtoa, ja sen jälkeen perussuomalaiset tekivät asiasta välikysymyksen. Ei se vielä mitään, mutta äänestyksessä vaalien siirtoa koko ajan kannattanut kokoomus äänestikin epäluottamuksen puolesta.

Tätä en edes yritä selittää. Luottamusäänestyksen jälkeen päästiin asiaan eli keskustelemaan hallituksen esittämistä liikkumisrajoituksista, joilla on politikoitu jo koko viikko. Salissa epäiltiin rajoitusten välttämättömyyttä, ja hyvä niin. Perusoikeuksiin puuttuminen ei saakaan olla mikään läpihuutojuttu. Tämän lisäksi kuitenkin epäiltiin rajatarkastusten tehoa ja rokotusjärjestyksen muuttamista maahanmuuttajia suosivaksi.

Rokotusjärjestystä ei olla muuttamassa, vaan rokotetta pyritään saamaan lisää ja suuntaamaan lisärokotuksia pahimmille tartunta-alueille. Vaikka jotkut poliitikot katsovatkin etnistä taustaa, niin virus ei katso.

Tuosta “rajojen vuotamisesta” on tullut jo uskonkappale vailla totuuspohjaa. Usko on kuitenkin niin vahva, että jopa iso iltapäivälehti kertoi siitä pääkirjoituksessaan ja aluehallintovirasto joutui oikaisemaan väärän tiedon.

Ylen ajankohtaisohjelmat ovat joskus kummallinen sekoitus tiedonvälitystä ja mielipiteitä. Torstai-illan A-talkissa sisäministeri Maria Ohisalo sanoi asiaa tenttaavalle toimittajalle selkeästi, että hallitus ei voi asettaa eduskunnalle mitään aikataulua rajoituksia koskevan lain säätämiseksi. Ohisalo muistaa varmasti hallituksen eduskunnan puhemieheltä saamat moitteet ravintoloiden sulkemiseen tähtäävän lain kiirehtimisestä, mutta toimittaja ei tainnut muistaa.

Ohisalon puheet väännettiin kuitenkin heti seuraaviin Ylen uutisiin niin, että hänen sanottiin pitävän käsittelyn siirtymistä todennäköisenä. Näin luotiin hyvä pohja tuleville puheille hallituksen viivyttelystä.

Hallitus ei voi vaikuttaa eduskunnan aikatauluun. Tämä tosiasia ei kuitenkaan häirinnyt Jussi Halla-ahoa, joka sanoi hallituksen sysäävän vastuun eduskunnalle, sillä enemmistönsä turvin hallitus saisi halutessaan minkä tahansa lain hyväksytyksi. Varmaan saakin, mutta ei missä tahansa aikataulussa. Tätä ei sanottu Halla-aholle. Toimittajat eivät yleensä koskaan puutu hänen puheisiinsa millään tavalla.

Rajoituksista päätetään siis vasta pääsiäisloman jälkeen, koska eduskunta ei kokoonnu ensi viikolla. Valiokunnat kokoontuvat, ja ne käyvät lakiesitystä läpi. Ennen lain hyväksymistä ennätämme vielä saada monta uutista siitä, miten ja mistä rajoitusten mahdollisesti tultua voimaan ostetaan kattiloita. Siitä kerrottiin eilen, ja ymmärrän kyllä, että tarkoitus oli havainnollistaa erikoisliikkeiden ja isojen kauppaketjujen eriarvoisuutta, mutta en kuitenkaan usko kansalaisten kattilantarpeen kasvavan samalla tavalla kuin vuosi sitten kasvoi vessapaperin tarve.

Nykyisin uutisiksi luokiteltavaa tavaraa on niin paljon, että jokainen voi valita oman totuutensa. Jonkun totuus on, että hallitus yrittää saada epidemian kuriin. Jonkun toisen totuus on, että yrittäjävihamielinen poliisihallitus haluaa tahallaan tuhota yritystoiminnan ja maan talouden.

Siitäpä sitten vain valitsemaan.