Kuntavaalit ja sote
SDP julkaisi tänään kuntavaaliohjelmansa, jonka johtavana teemana on kuntien keskeinen osuus arjen hyvinvointipalvelujen tuottajana. Tähän tuli kokoomuksen suunnalta välittömästi kritiikkiä, jonka mukaan SDP on hallituksessa ajamassa alas kuntien huolenpitoroolia viemällä sosiaali- ja terveyspalvelut pois kunnilta ja siirtämällä ne maakunnille. Samalla ollaan viemässä yksityisiltä palveluntuottajilta mahdollisuus osallistua näiden palvelujen järjestämiseen.
Nopeastipa on mieli muuttunut. Viime vaalikaudella kokoomus ajoi voimakkaasti sote- ja maakuntauudistusta ja puhui koko ajan leveämmistä hartioista, joita palvelujen järjestämiseen tarvitaan. Nyt ilmeisesti ei tarvita, vaan kunnat pystyisivätkin järjestämään palvelut itse. Kun muistetaan vielä viime vaalikauden kuntien hartioita entisestään kaventaneet valtionosuusleikkaukset, niin hartiat eivät todellakaan ole kovin leveät.
Mutta näin politiikassa luodaan mielikuvia ja uskotaan siihen, että äänestäjien muisti ei ulotu viime vaalikaudelle asti. Kyllä se ulottuu, ja aika monet muistavat vielä senkin, miten viime vaalikaudella yritetyn soten piti taata valinnanvapaus eli asiakkaiden oikeus valita julkisen ja yksityisen sektorin välillä yhteiskunnan maksamana. Tässä asiassa kokoomuksen mieli ei näytä muuttuneen, vaan edelleen haikaillaan jonkinlaisen valinnanvapauden perään. Valinnanvapautta ei nyt ole tulossa, mutta myöskään yksityisiä palveluntuottajia ei olla sulkemassa pois. Niiltä ostetaan täydentäviä palveluja nykyiseen tapaan.
Kun tästä sotesta näin kuntavaalien alla joku kuitenkin kysyy, niin kerrotaan ihan ilman politikointia. Nyt valmisteilla olevassa sotessa palvelutuotanto on tarkoitus siirtää kunnilta maakunnille. Rahoituksesta vastaa ensi alkuun valtio, ja muutaman vuoden kuluttua rahoitus kerätään maakuntaverolla. Kumpikaan muutos ei muuta kuntien taloutta nykyisestä. Kun valtio rahoittaa palvelut, niin se alentaa vastaavasti kuntien saamia verotuloja. Myöskään maakuntavero ei ole lisärasite kunnille, vaan sillä kerätään vain soteen tarvittavat rahat.
Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa on jo useamman vuoden toiminut maakunnallinen Siun sote, jonka maksuosuus vie meidänkin kuntamme budjetista reilusti yli puolet. Se raha ikään kuin pannaan syrjään, ja lopuilla tuotetaan kaikki muut kunnan palvelut. Kun valtio ottaa soten kustannukset vastatakseen ja alentaa kunnalle tilitettäviä verotuloja saman verran, niin meille jää muuhun palvelutuotantoon täsmälleen sama raha kuin nytkin. Kunnan budjetin loppusumma vain on merkittävästi pienempi. Myöskään maakuntavero ei muuta tätä asetelmaa.
Olen jo pitemmän aikaa kaipaillut keskustelua sotesta ja valmistelun nykytilasta, mutta korona tuntuu vallanneen koko keskustelun. Jotenkin minusta tuntuu, että sote luiskahtaa tällä kertaa läpi ilman isompia puheita, kun kaikki keskittyvät puhumaan koronatoimenpiteiden yksityiskohdista ja rajoitusten purkamisesta.
Saat tuon soten kuullostamaan yksinkertaiselta ja ehkä se sitä loppujen lopuksi onkin. Miten onnistunee siirtymäaika ettei käy kuin Kelalle ja perustoimeentulotuelle.
Oma pelkoni on, että kun meillä on kolme verottavaa tahoa, niin jokainen voi korottaa sitä veroprosentti itsenäisesti ja yhteensä se tulee joidenkin vuosien jälkeen olemaan huomattavasti korkeammalla tasolla kuin nykyinen valtion ja kuntien verot yhteensä. Toivon hartaasti, että olen väärässä.
Käynnissä olevaan sote-uudistukseen liittyvät myös verotukseen suunnitellut muutokset. Tällä hetkellä kunnallisveroa ei peritä pääomatuloista. Näin ollen pääomatuloja nostavat eivät osallistu kunnallisten palveluiden kustantamiseen. Jos kaikista pääomatuloista perittäisiin kunnallisveroa, kunnat saisivat lisätuloa vuodessa 1,5 miljardia euroa. Summa perustuu jo vuoden 2013 lokakuussa valtiovarainministeriön tekemään laskelmaan siitä, kuinka paljon kunnat saisivat lisää verotuloja, jos kunnallisvero laajennettaisiin koskemaan myös pääomatuloja. Erityisesti poliittinen oikeisto on torjunut pääomatuloista perittävän kunnallisveron sillä perusteella, että ne henkilöt, jotka saavat pääomatuloja, rahoittavat kuntien menoja valtion kautta. Se ei pidä paikkaansa, sillä valtio ei erikseen korvamerkitse pääomatuloista saatavia verotuloja, vaan rahat käytetään tasaisesti kaikkien tehtävien hoitamiseen. Muutoksen myötä ja käytettävissä olevien tietojen mukaan kaikkien kuntien kunnallisveroprosentteja alennetaan 12,63 %-yksiköllä ja valtion verotusta vastaavasti kiristetään. Tiedämme, että kuntien keskimääräinen veroprosentti on kuluvana vuonna 19,97 %-yksikköä. Keskiarvolukuja käyttäen näemme, että näiden erotus on 7,34 %-yksikköä, joka jää kunnallisveron osuudeksi. Näillä näkymin vuonna 2026 voimaan tulevan uuden maakuntaveron arviot eri maakuntien (hyvinvointialueiden) välillä vaihtelevat Uudenmaan noin 14 %-yksikön ja Kainuun noin 30 %-yksikön välillä. Koko maan keskiarvoarvio on 19,4 prosentti-yksikköä. Edellä mainitsemani 1,5 miljardin pääomatulojen veronkantovaje kunnallisverojen osalta muuttuisi niin, että uudistuksen jälkeen veronkantovaje pienenisi noin kahdella kolmasosalla, eli noin miljardilla eurolla 1,5 miljardin veronkantovajeesta laskien. Tämä olisi jo uutinen, josta voi sanoa, että toteutuessaan se ilahduttaisi erityisesti vain ansio- ja eläketuloja saavia veronmaksajia sekä tietysti kuntapäättäjiä. Näin yksi verotukseen liittyvä epäoikeudenmukaisuus hiukan lievenisi. Tämä kaikki tietysti edellyttää, että uudistus toteutuu.
Miten henkilöverotukseen vaikuttaa mielestäsi se, että nyt tasaverona (kunnallisvero) sote-menojen (poislukien valtionosuudet) katteeksi kannettava vero muuttuu valtion tuloverona kannettuna progressiiviseksi. Kuka hyötyy, kuka häviää?