Kansanomaisuutta vai moukkamaisuutta?
– Perussuomalaisten puheenjohtajan paikka ei ole helppo paikka. Siinä joutuu tasapainottelemaan oman linjan ja kansanomaisen puhetavan kanssa samalla kun yrittää pysyä uskottavana kumppanina muiden puolueiden silmissä.
Näin sanoi eilisillan A-studiossa eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä, ja korviini särähti ikävästi sana “kansanomainen”. Siitä kansanomaisesta puhetavasta antoi samassa A-studiossa näytteen myös perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra kannustaessaan puolueen jäseniä puhumaan niin, että siitä ei koidu ongelmia. Hän puhui vuohipaimenista, joita ei enää saa sanoa vuohipaimeniksi.
Aiemmin eilen perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavio puhui Twitterissä kansanomaisesti Afganistanin tilanteesta.
Tällaisten puheiden sanominen kansanomaisiksi loukkaa kansaa. Tämä ei ole kansaa puhuttelevaa suoraa puhetta vaikeistakin asioista, vaan puhdasta moukkamaisuutta. Se on jatkoa jo vuosia jatkuneelle alhaiselle propagandalle, joka on koko ajan muuttunut yhä pahemmaksi ja arkipäiväistynyt niin, että siihen ei enää kiinnitetä edes huomiota.
Ainakaan media ei ole enää moneen vuoteen tarttunut tällaisiin puheisiin, vaan se on jättänyt ne uutisista pois ihan samalla tavalla kuin tuostakin linkittämästäni Ylen jutusta jätettiin pois Purran puhe vuohipaimenista. Muistuupa taas mieleeni Li Anderssonin tokaisusta “paskapuhetta” syntynyt meteli, kun erityisen kauhistuneita olivat median lisäksi juuri perussuomalaiset. He tuntuivat olevan sydänjuuria myöten järkyttyneitä, ja järkytys ilmeni kahta kauheampana kielenkäyttönä. Siitä ei enää uutisoitu.
Perussuomalaisilla on erioikeus puhua “kansanomaisesti” eli olla moukkamaisia kenenkään siihen puuttumatta, ja jos joku uskaltaa puuttua, niin hänet maalitetaan ja vaiennetaan. Minulle on sitä yritetty tehdä jo monta vuotta, ja niin tehdään epäilemättä tänäänkin. Sanotaan nyt niin, että ei kannata. Olen kasvanut itäsuomalaisessa maalaisympäristössä, jossa ei sanoja säästelty, joten en hätkähdä paljostakaan. Olen oppinut myös käytöstavat jo 1960-luvun kansakoulussa, ja monet nykyiset perussuomalaiset pitäisi passittaa samaan opinahjoon. Siinä olisi heille pala oikeaa Suomea takaisin.
Riikka Purralla olisi nyt erinomainen tilaisuus toimia sanojensa mukaisesti ja kannustaa puhumaan niin, että siitä ei seuraa ongelmia ainakaan lain kanssa. Moukkamaisen puheen puhuttelemaa kansanosaa ei tarvitse kosiskella enää yhtään enempää, sillä muuten koko puolue vaikuttaa moukkamaiselta.
Nyt olisi syytä kiinnittää huomiota muuhunkin kuin maahanmuuttoon, mutta eilisillan haastattelun perusteella aiheet ovat hakusessa. Revolverihaastattelussa Purra halusi leikata kehitysyhteistyöstä ja maahanmuutosta, ja vasta erikseen kysyttäessä hän keksi hallinnosta leikkaamisen. Siellä on kuulemma paljon turhaa, mutta se turha jäi tälläkin kertaa määrittelemättä. Työllisyyttä hän edistäisi laittamalla mielenterveyskuntoutujat töihin.
Tänään muu puoluejohto on esitellyt uusia linjauksia ja painotuksia. Talouskysymyksiä painotetaan, mutta maahanmuutto säilyy yhtenä puolueen tärkeimmistä teemoista, ja se tarkoittanee puhetta maahanmuutosta leikkaamisesta. Suomalaisen duunarin puolta kuitenkin pidetään ihan koko rintamalla. Siitä aiheestahan Jussi Halla-aho antoi näytteen jo toukokuussa, kun hän ilmoitti puolueen olevan valmis heikentämään työttömyysturvaa ja irtisanomissuojaa, lisäämään paikallista sopimista, purkamaan työehtosopimusten yleissitovuuden ja rajoittamaan lakko-oikeutta. Ymmärtääkseni Purra on nyt ilmoittanut kannattavansa yleissitovuuden säilyttämistä, ja se on hyvä alku.
Kun puhuu liian kauan vain yhdestä asiasta, niin lopulta ei enää osaakaan puhua muusta ilman opettelua. Toivon oikeasti, että niistä muistakin aiheista puhuttaisiin ja jätettäisiin siitäkin puheesta se “kansanomaisuus” vähemmälle. Sitä lajia on tullut jo ihan tarpeeksi.
***
En avaa kommentointia ollenkaan, koska eräs henkilö on kirjoitellut muutamassa päivässä satoja kansanomaisia kommentteja suoraan blogin roskakoriin. Mahtaa olla paskamaista herätä joka aamu vihaamaan yhtä bloggaajaa.