Kun mikään ei kelpaa

Jos saa tietonsa politiikasta iltapäivälehdistä ja niiden päälähteenään käyttämästä somesta, niin päätöksenteko kulttuurimäärärahoista näyttää hallituksen sekoilulta. Jos viitsii seuloa tosiasiat esille kaiken ylimääräisen ja tarkoitushakuisen pulinan joukosta, niin siinä ei ole mitään ihmeellistä.

Tänä aamuna pääministeri Sanna Marin ilmoitti haluavansa perua kulttuurileikkaukset, jotka eivät edes olleet suoranaisia leikkauksia, vaan johtuivat veikkaus- ja peliautomaattirahoituksen vähenemisestä.

Että näin. Eikö tämä ole ihan selvä asia? Leikkaukset perutaan ja puuttuvat 18 miljoonaa etsitään. No ei tietenkään ole selvä asia, vaan nyt muut poliitikot twiittaavat piikikkäitä kommentteja, joista riittää uutisoitavaa ainakin täksi päiväksi. Ilta-Sanomien Timo Haapala yhdisti asiaan pääministerin illanistujaiset, saunan ja aamupalan. Nyt pääministerin uskottavuus horjuu taas kerran. Paljon sanoja, mutta ei juurikaan asiaa.

Ainoa kiinnostava tai oikeastaan hymyilyttävä kohta Haapalan tekstissä on tämä: ”Mutta jälleen nähtiin, että leikkauksiin tämä hallitus ei kykene.” Ennustin jo eilen, että jos leikkaukset perutaan, niin sitten valitetaan leikkausten puuttumisesta. Valittajina ovat samat, jotka aiemmin valittivat niiden leikkausten tekemisestä.

Iltapäivälehdet ovat kovasti leipomassa tarinan sankariksi tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvista, joka  ei perääntynyt, vaan kertoi pohjalaisella selkeydellä ja selvällä suomella leikkauksia olevan edessä. Voi kai sen niinkin nähdä, jos pitää sankarillisena ennenaikaista leikkauksista kertomista. Tietojen mukaan pääministeri Marin oli pyytänyt olemaan kertomatta leikkauksista, joista ei ole vielä päätetty, joiden estämiseksi tehdään koko ajan työtä ja jotka todennäköisesti tullaan perumaan.

On totta, että kevään kehysriihessä hallitus päätyi alustavasti leikkauksiin. Sekin on totta, että Kurvinen esitteli taiteen ja kulttuurin rahoitukseen tehtävät leikkaukset muille hallituspuolueille 23. syyskuuta pidetyssä seurantaministerien kokouksessa, jossa ainoana ministerinä oli paikalla Li Andersson. Muita ministereitä edustivat valtiosihteerit, jotka eivät käytä ministereiden päätösvaltaa. Kokouksessa ei siis päätetty leikkauksista, vaan kyseessä oli Kurvisen itsensä omalle hallinnonalalleen laatima leikkauslista.

Viime viikolla pääministeri Marin oli lehtitietojen mukaan keskustellut Veikkauksen tuottojen aleneman kompensaatiosta keskustan puheenjohtajan Annika Saarikon kanssa. Tässä keskustelussa Marin oli sanonut haluavansa poistaa leikkaukset osoittamalla taiteelle ja kulttuurille tarvittava rahoitus joko täydentävässä talousarviomenettelyssä tai lisätalousarviossa. Tämän jälkeen hän oli soittanut Kurviselle ja pyytänyt olemaan julkaisematta keskeneräistä asiaa.

Kurvinen kuitenkin julkaisi sen, ja nyt hän on sankari. Tarinan konna on pääministeri Marin, joka juhli ja saunoi pahaa-aavistamattomien kulttuuriväen edustajien kanssa suunnitellen samalla kulttuurialalta leikkaamista. Tosiasiassa Kurvinen kertoi julkisuuteen täysin keskeneräisen asian, jonka hyvin todennäköisen muuttumisen hän tiesi tai ainakin hänen olisi pitänyt tietää.

Mutta tekipä pääministeri Marin mitä tahansa, niin ainahan se on väärin tehty. Jos hän haluaa estää leikkaukset, niin hän ei pysty tekemään päätöksiä. Jos hän leikkaisi, niin hän leikkaisi väärästä paikasta. Tänään Maria Veitola on hänen luonaan yökylässä, joten siitäpä sitten riittäneekin huomiselle uutisoitavaa. Minun ei tarvitse sanoa mitään, sillä jo vuosi sitten olen näköjään kirjoittanut pääministerin rintavaosta, joka on intersektionaalista feminismiä ja lopun aikojen alkua.