Pelkoa ja vihaa

Tissiposkidemari, uuninpankolta pudonnut ja päänsä pahasti kolauttanut, Putinin mannekiini, Putinin huora, sosialistipaska, kommunisti, narsistinen psykopaatti.

Nämä ovat poimintoja eiliseen juttuuni tulleesta palautteesta, jota te ette moderoinnin takia näe, mutta minä näen. Tämä on tyypillistä nettihäiriköintiä, jonka tunnistavat varmasti monet poliitikot, tutkivat toimittajat ja näkyvyyttä saaneet bloggaajat. Häiriköinti on lisääntynyt Venäjän aloitettua hyökkäyksensä Ukrainaan, mutta oikeat Venäjän trollit on suhteellisen helppo tunnistaa. He ilmaisevat mielipiteensä selkeästi ja pyrkivät asiallisuuteen, mutta peittelemätön venäjämielisyys paljastaa heidät. Aniharva suomalainen kehdannee kiistää Ukrainassa tapahtuvat sotarikokset, mutta ammattitrolleille se ei tuota mitään ongelmaa.

Erikseen ovat ne, joiden ajattelu on luutunut jo vuosikymmeniä sitten idästä tulevaan hyvään ja lännestä tulevaan pahaan. He yrittävät sulkea silmänsä tosiasioilta seuraamalla vain omia ajatuksiaan vastaavia uutisia, mutta heidänkin puheissaan on jo huomattavissa epäilyä. Ehkä kauhu-uutisissa on sittenkin jotain perää.

Suurin ryhmä koko somessa ovat hätääntyneet kaakattajat, jotka uusi maailmantilanne on saanut pois tolaltaan. He eivät kerta kaikkiaan tiedä miten asioihin pitäisi suhtautua, ketä pitää uskoa ja missä nyt mennään. Yleensä he kyselevät asioita itsensä kaltaisilta kaakattajilta, ja sitä keskustelua ei kukaan muu jaksa seurata. Yksi sanoo yhtä ja toinen toista, ja tunteet käyvät välillä kuumina. Heistä ei ole minulle haittaa, sillä kaakattajat eivät yleensä osallistu mihinkään asialliseen keskusteluun enkä minä kommentoi heidän sanomisiaan.

Kyllä minä heitäkin ymmärrän. Maailma on vääntynyt uuteen ja outoon asentoon, ja se on pelottavaa. Asiat eivät kuitenkaan selviä hätäilemällä ja käsiä epätoivoisesti vääntelemällä, vaan tosiasioita on punnittava rationaalisesti. Kuten eilen sanoin, niin mielipiteen muuttaminen uudessa tilanteessa ei ole takinkääntöä, vaan viisautta. Tuomo Lappalainen sanoi Twitterissä saman asian paremmin. Hänen mukaansa poliitikon syyttäminen takinkäännöstä olosuhteiden muuttuessa on sama kuin jos syyttäisi jotakuta siitä, että hän riisuu kesähelteellä talvitakin.

Tältä pohjalta voitte miettiä suhtautumistanne Suomen hakeutumiseen Naton jäseneksi. Erkki Tuomiojan yksityisajattelun ympärille synnytetystä kohusta totean vain, että meillähän on kaivattu kovasti keskustelua Natosta ja muista vaihtoehdoista, mutta ilmeisesti sitä ei sitten saakaan käydä. Takkivertausta käyttäen Tuomioja ei ilmeisesti saa miettiä ääneen millainen takki olisi järkevä ja käyttökelpoinen riisutun talvitakin korvaajana.

Jostain syystä monet halusivat eilen kertoa juuri minulle mielipiteensä Erkki Tuomiojasta yleensä ja tässä tilanteessa erityisesti. Ihan vain tiedoksi, että minua ei kiinnosta tippaakaan teidän mielipiteenne yhdestäkään yksittäisestä poliitikosta. Sitä keskustelua varten on netissä ihan tarpeeksi muita paikkoja.

Ihan oma ryhmänsä ovat pakkomielteiset vihaajat. Heitä on blogistivuosieni varrella tullut ja mennyt paljon, ja heidän toimintansa kaava on selkeä. He aloittavat kommentoimalla epäasiallisin sanoin jotain poliittista asiaa, ja kun en julkaise heidän kommenttejaan epäasiallisuuden takia, he suuttuvat ja alkavat marista sananvapaudesta. He kuvittelevat oman mielipiteensä niin tärkeäksi, että se on ihan pakko julkaista juuri tällä alustalla. He eivät ymmärrä, että sananvapaus ei tarkoita ehdotonta oikeutta saada sanoa mitä tahansa missä tahansa. Vertausta käyttäen sananvapaus ei tarkoita sitä, että minun pitäisi laittaa ulko-oveeni vihko, johon kuka tahansa ohikulkija saa raapustaa mielipiteensä politiikasta, poliitikoista ja minusta.

Kun sitä vihkoa ei ovessani ole, niin nämä sanomisen halun riivaamat kehittävät itselleen jatkuvasti pahenevan pakkomielteen. He palaavat blogiini yhä uudelleen ja uudelleen, he kirjoittavat saman kommentin kymmeniä kertoja tietäen, että sitä ei julkaista. Heidän raivonsa yltyy koko ajan, ja pakkomielteinen kommentointi jatkuu muuttuen koko ajan yhä törkeämmäksi. Yleensä he lopettavat jossain vaiheessa, mutta sinnikkäimmät jatkavat päivittäistä vihaamista jopa vuosien ajan. Heidän koko elämänsä pyörii minun ympärilläni, ja heidän ainoa tavoitteensa on saada juuri minut vaiennettua.

Sellaisen elämän täytyy olla tosi surkeaa, mutta itsepähän he siitä eniten kärsivät. Erityisen surkeaa täytyy olla tämän tapauksen elämä. Hän on kirjoitellut näitä samoja tappofantasioitaan jo kauan moneen paikkaan, mutta hänkin on vaihtanut takkia. Aiemmin hän oli halukas tappamaan punikkeja, suvakkeja, maahanmuuttajia ja muita äärioikeiston suosimia kohteita. Nyt hän on kova antiputinisti.

Tämän jutun tarkoitus oli kertoa parikin asiaa. Ensinnäkin minua on ihan turha yrittää vaientaa pelottelemalla tai häiriköimällä. Toiseksi älkää ihmetelkö sanomisen vapauden vähenemistä eri alustoilla, sillä juuri huonosti käyttäytyvät tollot ovat siihen syypäitä. Ei kukaan jaksa lapioida verbaalista sontaa jatkuvasti. Voitte itse kokeilla minun kärsivällisyyttäni nyt vähän aikaa ennen kommentoinnin sulkeutumista.

puheenaiheet yhteiskunta politiikka
Kommentit (98)
  1. Jarmo Mäkinen
    11.4.2022, 10:18

    No eipähän tähän ole mitään sanomista, ainakaan vastaan.

    1. Mikkko+Rintasaari
      11.4.2022, 15:19

      Esimerkiksi nostettu tapaus tarvitsisi terapiaa, ja luultavasti lääkkeitä. Taitaa olla aikalailla käsittelemättömiä ongelmia hänellä.

      1. typötyötön
        15.4.2022, 01:28

        Kommentteja voi kirjoittaa myös syyntakeeton mielenterveytensä kanssa painiskeleva. Avohoidossa, minkäs teet.

  2. Kuulun itse niihin joiden natokanta on kokenut viime kuukausina turbulenssia. Nato on ollut ja tulee aina olemaan USA:n sotateollisuuden näyteikkuna. Se saattaa kuitenkin olla ainoa keino saada tarvittavaa sotilaallista apua tilanteessa jossa itänaapuri alkaa lähentelemään. Tai niin, että juuri siksi alkaa lähentelemään.

    Trollit, vihapuhujat nuo somen peräpukamat ovat valitettava ilmiö. Eivät he itselleen mitään mahda, sillä he tuskin pystyvät itseanalyysiin jotta huomaisivat että vika saattaa olla ihan omien korvien välissä, ei ympäröivässä todellisuudessa. Todellisuuden he ovat muokanneet itsensä näköiseksi. He pelkäävät oman maailmansa ja samalla oman identiteettinsä luhistumista. He ovat yksinäisiä omassa vihassaan, mutta peittävät sen toisella vahvemmalla tunteella vihalla, jotteivat joutuisi kohtaamaan yksinäisyyttään. Kasvotusten vihan ilmaisu on heille liian suuri riski, joten he vihaavat turvallisesti verkon takaa ja sen yli.

    Kun tällaiseen törmää ihminen, jolla elämään on raiteilla, hän tuntee suurta hämmennystä koska ei ymmärrä toista osapuolta. Ja vaikka ymmärtäisi, usein ainoa toimiva keino ajaa trolli ulos luomastaan kuplasta, on antaa asia viranomaisten hoitoon. Ei kostona, vaan auttavana kätenä.

    1. rainer vuorinen
      11.4.2022, 10:42

      Tuo sotateollisuus ja sen vaikutusvalta on kyllä tullut mieleen tässä Ukrainan sodassa. Väkisin sitä epäilee, että ei monessa tutkimuslaitoksessa olla oltu rehellisiä. Mitenkä tuo Venäjän sotilaallinen voima on voitu arvioida niin pieleen. Kun Nato-maat satsaavat joka vuosi 1000 miljardia niin nyt paljastui, että se Venäjän satsaama 60 miljardia tarkoittaa sitä, mitä sillä rahalla saa, ja Nato-maiden satsaus on täysin ylimitoitettu. Ukrainan menestys kyllä huolettaa ahneimpia aseteollisuuden edustajia

      1. Jarmo Mäkinen
        11.4.2022, 12:23

        Uskotko todella Venäjän ilmoittamiin lukuihin varustelumenoistaan? Kyllähän siihen on valjastettu iso osa koko kansantaloudesta. Kehnoin tuloksin näemmä. Onneksi.

        1. Eiköhän Venäjä ilmoittele pikemminkin yläkanttiin menonsa. Ei oligarkkien fossiilirahoja varusteluun käytetä, ja paljon muuta siellä ei taida ollakkaan.

        2. Venäjän koko kansantalous on viime vuosina ollut Espanjan tasolla. Siis sama jos Espanja ryhtyisi sotimaan muuta läntistä maailmaa vastaan. Tosin erotuksena erittäin korkea energian hinta tällä hetkellä, jolla Putin sotaansa osittain rahoittaa.

        3. Minusta yleisesti, fanaatikot sivuuttaen, Nato-keskustelu on ollut asiallista ja presidentin ja hallituksen toiminta linjakasta. Siihen on suhtautunut koko eduskunta asiallisesti. Kansalaiset saavat tietoa Natosta, sen hyvistä ja huonoista puolista ja vaikutuksista, varsin avoimesti. Vaihtoehtojen ja kritiikin esittäminen kuuluu näin tärkeän asian valmisteluun ja siitä käytävään keskusteluun. Sain itsekin tänä aamuna lisävalaistusta, kun Upseeriliiton puheenjohtaja, Ville Viita, totesi, että Nato-operaatioihin ei Nato käske meidän varusmiehiä, vaan jäsenmaa päättää erikseen osallistumisesta ja lähettää niihin tarpeen mukaan ammattisotilaita ja vapaaehtoisia, koulutettuja reserviläisiä. Nato-joukkoja tai ydinaseita Suomeen ei myöskään sijoitettaisi, jos Suomi niin haluaa. Nato-jäsenyys ei siis muuttaisi paljonkaan nykyistä tilannetta, mutta toisi 30 muun jäsenvaltion avoimen tuen, kolme miljoonaa sotilasta ja huippu aseistusta, meidän turvaksemme. Sotilaallinen liittoutumattomuus ei itsenäisyyttämme valitettavasti enää takaa. Se pitää Venäjän roistomaisesta hyökkäyksestä Ukrainaan oppia. Venäjältä ei tarvitse tässäkään odottaa kuin uhkauksia, mutta esimerkiksi ulkomaiset sijoittajat ja investoijat varmasti arvostaisivat nykyistä enemmän Suomea hyvänä ja turvallisena kohdemaana. Kaikesta huolimatta Venäjän kanssa kannattaa olla väleissä, eikä varsinkaan syrjiä ja tuomita tavallisia venäläisiä. Heidän tietämättömyytensä maansa toimista on hämmästyttävän vääristynyttä. Heitä toivoisi edes Siperian opettavan!

      2. Antti Liuttunen
        11.4.2022, 15:06

        On erittäin vaikea uskoa, että korkeasti koulutetut asiantuntijat oikeasti olivat sitä mieltä, että Kiova kaatuisi kahdessa päivässä ja Ukraina kahdessa viikossa ja että Suomelle kävisi heti sen jälkeen samalla tavalla. Minä kirjoitin eri alustoille jo kauan ennen sodan alkua, että Venäjän alkumenestyksen jälkeen hyökkäys juuttuisi paikoilleen ja tuloksena olisi samanlainen pättymätön sota kuin Syyriassa, Donbasissa, Irakissa tai Afganistanissa.Nyt todella näyttää niin käyvänkin, koska nykyisessä tilanteessa Ukrainan ei hyödytä alistua minkäänlaiseen rauhansopimukseen. Aika työskentelee Ukrainan eduksi, ja rauhansopimuksen avulla Venäjä saisi kansainvälisoikeudellisen legitimiteetin Donbasin ja Krimin miehitykselle.

        Suomalaisia on koko sodan ajan peloteltu oikein huolella. Venäjän ylivoimaisuuden lisäksi on väitetty, että Ukraina joutuu taistelemaan yksin (vaikka saa koko ajan valtavasti apua), että Suomi olisi seuraava (vaikkei siitä ole mitään näyttöä), että Putin olisi samaan aikaan sekä mielipuoli, joka saattaa tehdä mitä tahansa, että laskelmoiva psykopaatti (lääketieteellisesti mahdotonta) ja että NATO-ovi tulee sulkeutumaan, jos optiota ei käytetä juuri nyt. Kukaan ei ole enää pitkiin aikoihin puhunut rauhasta tai vastustanut sotaa. Venäjän hyökkäystä tietenkin vastustetaan, mutta se tapahtuu rakentamalla sellaista dehumanisoivaa viholliskuvaa, joka yleensä on tyypillistä vain sotaa käyvälle maalle. Tiedotusvälineet ovat jo kantansa valinneet ja uutisoivat sen mukaisesti. NATO-kriittiset mielipiteet tukahdutetaan. Tosiasiassa Suomessa on jo täysi henkinen mobilisaatio käynnissä.

        Olen ns. valtaojalainen siinä mielessä, että nähdäkseni ihmiskunta elää parhaillaan olemassaolonsa parasta aikaa ja olen halunnut uskoa, että tulevaisuus muodostuisi aina vain paremmaksi. Eurooppalaisena ihmisenä olen myös halunnut luottaa siihen, että EU (tai ainakin sen läntinen puolisko) olisi tässä kehityksessä tiennäyttäjänä. Että se voisi länsimaisine arvoineen (demokratia, kansanvalta, vapaus, tieteellinen maailmankuva, sivistys, kulttuuri, moniarvoisuus, ihmisoikeudet, suvaitsevaisuus, monikulttuurisuus jne.) nousta jollekin ihan uudelle tasolle ja koko maailman omaksitunnoksi, samaan tapaan kuin Ruotsi aikoinaan.

        Mutta samaan aikaan minulla on jo monen vuoden ajan ollut sellainen tunne, että onko käsitykseni ihmiskunnasta ja eurooppalaisista sittenkin vain pelkkä ideaali. Näin historioitsijana minulla on jo pitkään ollut sellainen tunne, että tilanne Euroopassa on alkanut muistuttaa aina vain enemmän ja enemmän 1900-luvun alun tilannetta. Usein sanotaan, että jokainen sukupolvi tarvitsee oman sotansa. Aivan kuin reilut 100 vuotta sitten, takana on pitkä suhteellisen rauhanomainen kausi. Samaan aikaan Euroopassa nationalismi on ollut voimakkaassa nousussa, EU:n vastustus on ollut ennätyskorkealla, oikeistopopulismi ja äärioikeisto ovat nousseet merkittäviksi ja yleisesti hyväksytyiksi poliittisiksi voimiksi, tiede-, kulttuuri- ja sivistysvastaisuus on osoittautunut tyrmistyttävän laajalle levinneeksi, suvaitsevaisuus on voimistunut, demokraattisiin instituutioihin kohdistuu voimakasta epäilyä ja vastustusta ja ylipäätään ihmiset ovat alkaneet stressata älyttömästi ihan vähäpätöisistäkin asioista. Ihmissuvun alkuhämärissä, kun käytiin jatkuvaa olemassaolotaistelua, stressihormoni oli hyvä renki, mutta rauhan ja hyvinvoinnin oloissa se voi olla huono isäntä. Vaikka ensimmäisellä maailmansodalla olikin monia rakenteellisia taustatekijöitä, kuten suurvaltakilpailu, asevarustelu, imperialismi ja vanhojen hallitsevien luokkien pelko asemansa menettämisestä, sotaan ajautuminen vuonna 1914 oli hyvin pitkälti irrationaalinen prosessi – kuin juna, jota ei enää saatu pysäytettyä, kun se kerran lähti liikkeelle. Monet tarkkailijat kuvasivat ilmapiiriä nousussa olevaksi rajuilmaksi: ilma oli raskas, painostava ja hiostava, ja kun myrsky sitten lopulta puhkesi, ihmiset olivat helpottuneita, kun piina ja epävarmuus päättyivät. Varsinkin monet yläluokkaan ja sivistyneistöön lukeutuvat odottivat sodasta puhdistavaa liekkiä, joka vapauttaisi yhteiskunnan siihen rauhan aikana pesiytyneistä epäterveistä piirteistä. Oli aika tarttua aseisiin.

        1. E-K Stairby
          11.4.2022, 16:46

          Hieman noin samoin itsekin ajatelleena eurooppalaisesta suunnannäyttäjyydestä tieteeseen ja sivistyksellisiin arvoihin nojautuvana, uuteen mantereeseen verrattuna vanhana ´viisaana´ mantereena. Eurooppa pikkuhiljaa johdattaisi ihmiskuntaa kohti johnlennonlaista “Imaginen” planetaarista ykseyttä, jolloin humanrace luopuisi sotaisasta ape-menneisyydestä ja vihdoin ottaisi viimeisen askeleen oman evoluutionsa tikapuilla ainutlaatuisen ihmeellisen planeettansa vaalijaksi ja suojelijaksi. Tiedä sitten, onko omista imagineista pakko jo alkaa luovuttaa, sillä aina se mordor näyttää jollain maailmankulmalla nousussa olevan tuhon näppäimistö aina entistä harvempien, harmaantuneiden, rahan ja vallan ´matcho-alfojen´ käsissä.
          https://theconversation.com/why-the-best-way-to-stop-strongmen-like-putin-is-to-prevent-their-rise-in-the-first-place-179624

          1. Antti Liuttunen
            11.4.2022, 19:15

            Viime aikoina jälkiviisaat ovat sanoneet, että Suomen olisi pitänyt “livahtaa” NATO:oon jo kauan sitten. Yhtä hyvällä syyllä voisi sanoa, että EU:sta olisi pitänyt kehittää liittovaltio jo kauan sitten. Olen ollut sitä mieltä koko Suomen jäsenyyden ajan. Tosin itälaajentumiselle olisi pitänyt asettaa tiukempia ehtoja, mm. se, että jokaisen maan olisi pitänyt tehdä avoimesti tiliä menneisyytensä kanssa (monet maat yhä kieltävät osuutensa holokaustiin.) Ranskan presidentti Macron on esittänyt, että Euroopan pitäisi ottaa paikkansa “strategisena geopoliittisena voimana.” Sen sijaan, että lähdettäisiin avustamaan USA:ta sen pyrkimuksissä palata vuosituhannen vaihteen yksinapaiseen maailmanjärjestykseen, Euroopan etuna pitäisi olla mahdollisimman moninapainen maailmanjärjestys. Sellainen, jossa EU, jonka yhteenlaskettu kansantalous on yhtä suuri kuin jenkeillä ja kiinalaisilla, olisi yksi suurvalloista.

            1. E-K Stairby
              11.4.2022, 23:17

              Luultavasti Macron on sillä tavoin kokonaisuuksia ymmärtävä, että näkee maailman maapalloistuneen tilan EU- johtajista kirkkaimmin. Valtioliitto on välttämätön EU-maille, koska jokainen yksinään liian heiveröinen tekijä globaaliksi muuttuneissa toimintaympäristöissä. Käsittääkseni Macron on esittänyt pidemmälle vietyä integraatiota eurossa – kuten taloustieteilijä Piketty eurojärjestelmän toimivuuden kohentamiseksi esittänyt – sekä Euroopan omassa sisäisessä sotilaallisessa puolustusjärjestelyssä. Muiden valtiojohtajien vähäisempi ennakkoluuloisuus EU:n suurempaa integraatiota kohtaan verotuksessa ja budjeteissa sekä yhteisessä puolustuksessa oletettavasti todella tekisivät Euroopasta sotilaallisesti itsenäisemmän ja yhteiseen bruttokansantuotteeseensa verrannollisen toimijan muiden suurten kansantalouksien rinnalle.

        2. Historiasta kiinnostuneena itsekin ihmettelin, että mikä siinä Belle Epoquessa oli niin väärin, että toiminnanhalu nimenomaan haluttiin laittaa sotimiseen?

          Yksi yy oli sekin, että pääsivät tapattamaan alempien luokkien nuoria miehiä “Gott mit uns” – ja “God save the King” – fraasien oikeuttamana…

          1. Antti Liuttunen
            11.4.2022, 21:09

            Euroopan valtioissa oli voimakkaita yhteiskunnallisia paineita: vanha sääty-yhteiskunta oli korvautunut luokkayhteiskunnalla, työväestö ja naiset vaativat poliittisia oikeuksia. Sellaisessa tilanteessa johtavien ryhmien pitää etsiä ulkoisia vihollisia.

            1. Niinpä serkukset kävivätkin toistensa kimppuun! Yrjö V, ryssän Niku ja Saksan Ville-keisari olivat sukua keskenään.

        3. Näin varmaan pitkälti on , se on vähä niinkuin shakkia yläluokka turvataan, mahdollisesti maanpakoon ja rivimiehet eturintamaan.

        4. Sirpa+Kärkkäinen
          11.4.2022, 22:40

          Kiitos tästä kommentista! Luin sen mielenkiinnolla, koska näkemyksesi oli hyvin perusteltu ja poikkesi ilahduttavalla tavalla valtavirran uutisoinnista. Jaan pitkälti saman tunteen ajan hengestä; se on painostava ja raskas.

          Myös minulla on vaikutelma voimakkaasta henkisestä mobilisoinnista; tuntuu kuin mitään vaihtoehtoisia näkemyksiä ei enää olisikaan olemassa ja koko kansakunnan tulisi ”puhaltaa yhteen hiileen” ja ”olla keikuttamalla venettä” antimilitarismia edustavilla näkemyksillä. Eniten suretti sen nuoren miehen haastattelu, joka uskaltautui julkisuuteen kertomaan, ettei halua kuolla sodassa. Hän sai osakseen varsinaisen kommenttien paskamyrskyn. Suunnilleen jokainen somesankari oli valmis ilomielin ” kilpasille kuolon verihurmeeseen”, jossa ”taistellen puolestas maan, puolestas heimosikin” kaadutaan tantereelle tykinruuaksi.

          Siis häh? Ovatko nämä ihmispolot odottaneet koko ikänsä, että saavat kuolla tai vammautua, kun se on niin kivaa?

          Ja kuinka kauan tässä maassa on tolkutettu, että miehelläkin olisi oikeus puhua tunteistaan? Ja sitten kun joku hyväuskoinen sen tekee, niin se onkin nou nou.

          Oikeasti kuolemanpelko on vahva tunne ja itsesäilytysvietti tarpeellinen ihmiskunnan eloonjäämisen kannalta. Mutta näistä ei saa nyt enää edes puhua.

          1. Sirpa+Kärkkäinen
            11.4.2022, 22:41

            Tämä kommentti oli siis Antti Liuttiselle, meni väärään paikkaan, sorry.

          2. Sirpa, olen mies ja jaan tunteet kanssasi.

          3. Muistaakseni Kenraali Pattonkin aikoinaan sanoi jotain siihen suuntaan, että tarkoitus ei ole että kuolette maanne puolesta, vaan että laitatte vihollisen tekemään niin. Elikkä sotaan ei mennä kuolemaan. Järjetön tavoitehan se olisikin. Ei omalla kuolemalla saavuteta mitään strategisia tai edes taktisia tavoitteita. Ellei sitten ole kyseessä viimeiseen asti puolustautuminen. Olen samaa mieltä, että pelko on tarpeellinen asia. Muutenhan ihmiset käyttäytyisivät jatkuvasti kuolemaa uhmaavasti, ja jossain kohti se tuuri sitten loppuisi, ja “nalli napsahtaisi”. Pelko on luonnollinen asia. Kaikki pelkäävät, ja rohkea on se, joka toimii tarpeen mukaan pelosta huolimatta.

      3. “Yhdysvaltojen syntymän vuonna 1776, on se 235 vuoden olemassaolonsa aikana käynyt sotaa yhteensä 214 vuotta. Toisin sanoen, on löydettävissä vain 21 sellaista vuotta, jolloin Yhdysvallat ei ole käynyt ainuttakaan sotaa”.

        Tällaisenkin tiedonjyvänen löytyi internetistä. Se kertoo sen, että aseteollisuus on yksi johtava teollisuuden ala ei pelkästään USA:ssa vaan koko maailmassa. Jos ja kun aseita tehdään yhä kiihtyvällä tahdilla, niin onhan se selvää että entistä tuhovoimaisemmat aseet ja järjestelmät, jotka maksavat yhä enemmän ovat pois jostain muusta. Olen joskus leikkinyt ajatuksella, että jos USA maksaisi “vihollisilleen” sen mitä he käyttävät aseisiin, “viholliset” eläisivät leveästi ylistäen USA:ta maana joka lopetti sodat. Jokainen voi miettiä miksi näin ei koskaan tapahdu, miksi mieluummin tapamme ihmisiä kuin luovumme aseista.

        On kerrottu, että Venäjän huono sotamenestys johtuu mm. siitä, että aseostoihin varatut miljardit ovat itse asiassa menneet oligarkkien taskuihin, huviloihin ja jahteihin. Näin varmasti onkin, mutta on naivia ajatelle ettei muualla olisi näin, myös meillä. Sotateollisuus tarvitsee konflikteja, vastakkainasettelua, vihapuhetta elääkseen. Se on osa ongelmaa, ei sen ratkaisu.

Kommentointi suljettu.