Susi syntyessään
Eduskunta hyväksyi huhtikuussa 2017 taksiuudistuksen äänin 100–37, kaksi kansanedustajaa äänesti tyhjää ja 60 oli poissa äänestyksestä. Hyväksymisen puolesta äänestivät kokoomus, keskusta, perussuomalaiset ja silloin oppositiossa ollut Rkp, vastaan olivat Sdp, vasemmistoliitto sekä osa vihreistä. Laki tuli voimaan heinäkuussa 2018.
Laki tuhosi toimivan taksijärjestelmän, ja moni ihmetteli miten tällainen laki yleensä saatiin aikaan. Nyt laaja tietovuoto on paljastanut, että sen saivat aikaan Uberin lobbarit. Erityisen otollinen lobbauksen kohde oli Sipilän hallituksen liikenneministeri Anne Berner (kesk), joka tuli politiikkaan kilpailuttamalla ensin oman puoluejäsenyytensä. Parhaan tarjouksen teki keskusta tarjoamalla vailla poliittista kokemusta olevalle yritysjohtajalle liikenneministerin pestiä.
Taksiuudistuksessa luovuttiin muun muassa matkan enimmäishinnasta, koulutusvaatimuksesta ja kokemuksesta, taksivalosta, päivystysvelvoitteesta sekä taksamittarista. Erikseen sotkettiin vielä Kela-kyydit, joiden välittäjät kilpailutettiin. Kaiken tämän seurauksena varsinkin pienissä kunnissa loppui taksien päivystystoiminta kokonaan, ja esimerkiksi meillä Juuassa taksiautoilijat lopettivat taksiaseman pitämisen.
Kaikki pahimmat pelot kävivät toteen. Taksiuudistus oli Anne Bernerin luomus, eikä hän kuunnellut ketään. Tai niin luultiin, mutta nyt on selvinnyt, että hän kuunteli lobbareita. Hänellä oli selkeä tavoite poistaa taksialalta kaikki sääntely. Niinpä uudistuksen jälkeen moni kokenut taksiautoilija lopetti työnsä ja varsinkin kaupunkeihin rynni täysin villejä takseja, joita ei edes tunnistanut takseiksi. Verottajalla ei ollut mitään mahdollisuutta selvittää heidän tulojaan, koska taksamittaripakostakin luovuttiin. Se on sama asia kuin kassakoneiden poistaminen kaupoista.
Lain seurauksena taksiala villiintyi täysin, ja jo vuoden kuluttua lain voimaantulosta siihen alkoivat vaatia muutoksia nekin, jotka olivat sokeasti sitä kannattaneet. Marinin hallitus on tehnyt liikenneministeri Timo Harakan (sdp) johdolla lakiin korjauksia, mutta villi meno varsinkin pääkaupunkiseudulla tuntuu jatkuvan. Maaseudullekaan ei ole saatu palautettua päivystysvelvoitetta, joten taksin saaminen varsinkin illalla ja yöllä on kokonaan kiinni tutuista taksiautoilijoista.
Näyttää siltä, että koko taksiuudistus pitäisi heittää romukoppaan ja palata aikaan ennen lakiuudistusta. En tiedä onnistuuko se, sillä se vaatii laajaa poliittista yhteisymmärrystä. Olisi kuitenkin reilua kerrankin tunnustaa, että tuli tehtyä emämunaus, joka nyt korjataan. Myös lobbaamiseen pitäisi puuttua tekemällä siitä avointa. Poliittiset päättäjät tarvitsevat monipuolista tietoa ja vuorovaikutusta lobbareidenkin kanssa, mutta Uberin lobbareiden toiminta on ollut harvinaisen härskiä.
Kannattaa myös ottaa oppia Sipilän hallituksen ministerivalinnassa tekemästä virheestä. Suoraan liike-elämästä tullut Berner ei ymmärtänyt mitään muuta kuin liike-elämää. Kun puhutaan ideologisesta päätöksenteosta, niin yleensä sillä tarkoitetaan vasemmistoa. Berner oli selkeästi oikeistolaisen äärilibertarismin kannattaja, ja koska edes pääministeri Sipilä ei asettanut hänelle mitään rajoja, niin hän sai tehdä mitä halusi. Pieleen menneen taksiuudistuksen lisäksi hän melkein onnistui tuhoamaan VR:n ja suunnitteli vakavissaan tieverkoston yhtiöittämistä. Kokemus on osoittanut, että julkisen sektorin yhtiöittämistä seuraa aina yksityistäminen.
Yksi huono hallitus tai jopa yksittäinen ministeri voi saada aikaan niin paljon vahinkoa, että sen korjaaminen on vaikeaa.
Taksiuudistus oli kyllä tolkuton. Ennen tiesin, mistä sai tilata taksin. Nyt en tiedä. Tosin en kaupungeissakan uskalla takseja käyttää, sen verran tolkutonta meno on.
Lehtitietojen perusteella hinnat ovat taivaissa.
Ennenvanhuuttaan taksijärjestelmä toimi. Joensuussa Kimmelin yökerhosta “hatunjaon aikaan”, kun porukka tilasi takseja, portsari antoi kadun toisellapuolella olevalle taksitolpalle taskulampulla valomerkin taksikuskille. Ruuhka purkautui sujuvasti, jokainen vuorollaan pääsi turvallisesti saatille.
Uudistuksen jälkeen olen sopinut ne harvat kännireissun ajot tuttujen kanssa ja “unohtanut” rahaa takapenkille.
Taksilla en aja kuin työnantajan laskuun.
Enemmänkin ihmettelen että eduskunta ei pysty uudistamaan ja korjaamaan lakia niin että se olisi jotenkin uskottava, tai entisöimään entiseen suuntaan joka oli kymmenen kertaa parempi,nythän osa kansalaisista ei uskalla edes käyttää taxia, koskien erityisesti vanhuksia paljon jotka huonojalkaisina sitä tarvitsevat paljon. Ja ihan näiden epämääräisyyksien vuoksi koska edelleen hinnat ja matkat on kuljettajasta kiinni.
Voi kaiketi sanoa, että oli onni onnettomuudessa, että se oli juuri taksiala joka meni persiilleen… Taksi on toki tärkeä kulkuväline muillekin kuin kansanedustajille, mutta sitä ei voi verrata vaikkapa terveydenhuoltoon, joka sekin meinattiin uudistaa yksityistämiskiimassa.
On aika omituista, että meillä on edustajisto joilla on mahdollisuus tutustua eri maiden käytäntöihin ja kaikki olemassa oleva tieto päätöksenteon taustaksi. Siitä huolimatta, hallitus tekee tai tässä tapauksessa teki päätöksiä jotka jälkiviisaasti voidaan sanoa menneen täysin reisille. Maailmalla on kyllä esimerkkejä runsain mitoin siitä, että yksityistäminen ei ole oikotie onneen.
Jos nyt sitten kopsutellaan aasinsiltaa, niin tästä voi vetää parikin pikaista johtopäätöstä. Ideologiat päätöksenteon pohjana ovat usein vailla realismia. Tässä tapauksessa oikeiston pakkomielle säätelyn ja valvonnan minimoimisesta osoittautui ideologiseksi hutuksi. Toinen johtopäätös on se, että poliitikosta ei välttämättä ole johtamaan isoa suuryritystä, eikä suuryrityksen johtajasta tule automaattisesti hyvää ministeriä. Vanha viisaus hiukan muunneltuna kuuluu, että johtajan kannattaisi pysyä lestissään.
Nyt voin olla väärässä väitteessäni, kun toimitaan valtiojohtoisesti, niin pahin skenaario on hiukan hidas ja kankea, ei parhaalla mahdollisella tavalla toimiva yritys tai hallinto. Kun taas yksityisellä puolella pahin skenaario on täysi katastrofi, tai taksiuudistus. Kumman valitset?
Poliitikoista ei usein varmaan olekaan johtamaan suuria yrityksiä, mutta lobbareiksi he ovat hyvin kysyttyjä. Wikipediasta poimittua:
“Avoimuutta perääviä järjestöjä huolestuttaa myös niin sanottu pyöröovi-ilmiö, jossa päättäjiä siirtyy politiikasta suoraan liike-elämän lobbareiksi.[4]”.
Anne Berner oli Sipilän erehdys! Itsekin enemmän liike-elämässä kuin politiikassa ansioitunut pääministeri ei tajunnut, että ilman kansalaisten luottamusta ja kokemusta ei ketään saisi ministeriksi valita. Olihan se Bernerin valinta vaikea ja katkera nieltävä kokeneille kepulaisillekin, jotka odottivat kutsua hallitukseen. Berner häipyikin ajoissa uuden herkkupöydän ääreen, kun tajusi, ettei hänellä ole jatkoa luvassa politiikassa.
Muistaakseni rouva Berner ilmoitti kyllä, että hän on eduskunnassa vain yhden kauden.